Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 8- Kauppareissu

Johannes

Kävelin Lennin ja Eliaksen kanssa kohti mopoja, olimme juuri päässeet koulusta. Lenni saisi kyydin Eliakselta, en kyllä tiedä mihin helvettiin he tunkevat Lennin kepit, mitkä hän sai tuon nilkan takia. Halusin kyllä nähdä mitä tässä tapahtuu. Katsoin kun Lenni istui Eliaksen taakse ja piti keppejään vaakatasossa sylissään, jos yksikään mummo ei vahingoitu tuolla matkalla annan heille palkinnon. "Älkää kuolko matkalla" sanoin ja lähdin ajamaan pois koulun pihasta.

Pääsin kotiin, enkä kuollut matkalla vaikka mopo sammuikin kiireisimpään risteykseen mikä koko kaupungista löytyi, noloa. Pari autoa oli töötännyt ja joku oli avannut autonikkunan vaan huutaakseen, että moponi oli paska. Aika aikuismaista toimintaa noin 40 vuotiaalta lapsen äitiltä, mä näin sen lapsen siellä takapenkillä katsomassa äitiään hämmentyneenä. Mutta ei siitä liikenteen häirinnästä sen enempää. Avasin jääkaapin oven ja katsoin kuinka tyhjä se oli, yksi vitun omena alahyllyllä, ketsuppia ja varmaan homeinen maito. Tiesin kyllä, että äitini oli paljon töissä, mutta olisi hän eilen voinut käydä kaupassa. Äitilläni oli kuitenkin eilen vapaa päivä. Kai sitä sitten pitää lähteä kauppaan, menin eteiseen ja vedin kengät jalkaan. Otin moponi avaimet ja lähdin.

~

Ajoin kaupalle ja jätin moponi kaupan seinää vasten. Katsoin vähän kauemmas ja näin mankin nojaamassa kaupan seinää vasten, en ajatellut sitä sen enempää. Kävelin kauppaan sisään, ja mietin mitä halusin tänään syödä. Olisi varmaan pitänyt miettiä sitä ennen kuin lähdin. Menin ensimmäisenä ostamaan banaaneja. Niitä ei ole ostettu kahteen viikkoon ja ne olivat paras eväs treeneihin ja muutenkin hyvä välipala. Voisin ostaa leipää, koska söin eilen aamulla viimeiset leivät, hups. Ja jogurttia, koska teki mieli sitä. Ja sitten vaikka perunoita ja jauhelihaa voisi ostaa, teen tänään varmaan jauhelihakeittoa, se on helppoa ja hyvää. 

Pääsin kaupasta ulos ja näin mankin omistajan, kukas muukaan kun vittu Anton. Luulin jo, että minun ei tarvitse nähdä häntä muulloin kun koulussa, en kyllä nähnyt häntä tänään koulussa. Menin mopolleni, ihan sama jostain Antonista. Tunsin silti katseen selässäni, käännyin katsomaan Antonin suuntaan ja hän käänsi katseensa nopeasti pois. Mitähän helvettiä taas, aina, kun koulu alkaa niin minun päiväni sisältävät mitä oudoimpia asioita.

Tunsin hellän taputuksen olkapäälläni, ja käänsin katseeni taas taakseni. Tietenkin se on Anton, kuka muukaan minulle tulisi puhumaan. olettaisi kyllä, että hän olisi viimeinen ihminen, joka minulle puhuu. "Ei mun ollu tarkotus kampata sitä sun kaveria" hän sanoi hiljaa. "Mitä, puhu kovempaa, ei tollasesta hyttysen ininästä saa selvää" sanoin ärtyneenä, ensiksi en olisi halunnut nähdä häntä ja toiseksi hän tulee pyytämään anteeksi minulta eikä Lenniltä. "Että ei mun ollu tarkotus kampata sitä sun kaveria" hän sanoi vähän kovempaa tällä kertaa. "Nii nii, teit sen kuitenki tahallas ja miks mun pitäis uskoa sua jos sä hengaat Mikaelin ja sen kavereiden kanssa" sanoi ja käynnistin moponi ennen kuin lähdin ajamaan pois.

~

Pääsin kotiin, ehkä nyt ei tarvitse lähteä mihinkään. Laitan vain valmentajalle viestiä tuosta nilkasta ja sitten voisin vain olla. Tai olla ahkera ja tehdä koulu juttuja. Potkin kengät eteisen nurkkaan ja menin keittiöön. Laitoin ruokakassin pöydälle ja aloin laittamaan ostoksia jääkaappiin.

Pääsin vihdoinkin tekemään ruokaa, jes. Samalla kuin paistoin jauhelihaa kuuntelin musiikkia ja tanssin keittiössä. Ketään ei ollut kotona paitsi koirani, joka näyttää siltä, että haluaa ulos. "Sä pääset ulos sitte ku oon saanu ruuan valmiiks" lässytin koiralle. Levy sihisi uhkaavasti, ei vittu perunavesi, et kiehu yli. Käänsin levyä pienemmälle, mutta olin myöhässä, vesi kiehui jo yli. Saatana, no ei sille nyt enään voi mitään, kuivasin levyä varovasti ja jatkoin sitten jauhelihan paistamista.

~

En polttanut taloa ja sain ruokaa, pakko olla ylpeä itsestään. Otin lautasen kaapista ja otin keittoa. Istuin pöydän ääreen ja maistoin ruokaa. Hyi vittu, keitossa oli liikaa suolaa. Nousin ylös tuolilta ja otin vettä. Miten voi epäonnistua ruuan maustamisessa näin hyvin.

Vedin keiton vessanpöntöstä alas, tämä on se hetki kun mä luovutan ruuantekemisessä. Menin huoneeseeni kahden leivän kanssa, kello oli 16.00. Tässähän oli hyvin aikaan tehdä englannin tehtäviä ja terkan esseetä. Menin taas pöytäni ääreen ja avasin koneeni. Jos tänään ei menisi niin myöhään kuin eilen.

sanat 663