Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 61-Viesti Antonilta

Peetu, pari päivää sitten, maanantai ilta

Makasin sängyssäni ja selailin puhelintani kunnes näytölle pomppasi ilmoitus. Viesti Antonilta. Epäröin hetken ennen kuin avasin viestin.

Anton
Kuulit varmaan Johannekselta jo erosta.
Uskon että se sano syyks että petin sitä.
Halusin vaa selvittää asian mut tiiän että se ei haluu kuulla musta ni aattelin pystyisiks näkemää huomenna aamulla, haluun selittää kaiken. Älä kuiteskaa kerro Johannekselle et nähään, kerron huomenna miks.

Luin viestit pariin kertaan uudelleen ennen kuin vastasin myöntävästi. Suljin puhelimen ja tuijotin kattoa hetken miettien mitä asiaa Antonilla olisi. En tiennyt kauan pyörin ennen kuin sain nukuttua.

Heräsin aamulla auringonvaloon joka säteili verhojeni välistä. Nousin katsomaan kelloa, 10.09. Lupasin nähdä Antonin 11 joten pitäisi pukea ja lähteä. Menin vaatekaapilleni ja otin yli isot farkkushortsit ja tpaidan. Puin päälle jonka jälkeen kävin kylppärissä pesemässä hampaat jne.

Pakkasin laukkuuni rahat, laturin ja vesipullon. Mietin hetken tarvisinko jotain muuta, en kuitenkaan keksinyt mitään mitä tarvin. Olin juuri lähdössä kun Johannes käveli huoneeseeni juuri melkein heränneenä.

"Peetu mennäänkö tänää uimaan" Johannes kysyi.

"Mihin sä oot lähössä" hän tiedusteli. Vittu toivoin että Johannes olisi nukkunut pidempään.

"Mulla on yks juttu täs aamulla mut jos mennään iltapäivällä voit kysyy kaikki muutki mukaa" sanoin.

"Ookei, no mä kysyn muilta, mikä juttu sulla on" Johannes uteli.

"Ei mitään tärkeetä nähään iltapäivällä" huokaisin ja lähdin.

Kävelin eteiseen ja vedin kengät jalkaan ja lähdin pikaisesti vittuun. Tuntui pahalta olla näin salamyhkäinen mutta halusin tietää mitä Antonilla on sanottavana jotain millä voisi pelastaa hänen ja Johanneksen välit.

Kävelin edestakaisin puistossa jossa minun ja Antonin oli tarkoitus nähdä. Hetken päästä näin mustiin pukeutuneen huppupään. Eikö hänelle tullut kuuma hupparissa ja shortseissa.

"Moro" sanoin mahdollisimman neutraalina vaikka olinkin hänelle hieman vihainen Johanneksen satuttamisesta.

"Moi" Anton sanoi hiljaa.

"Eiks sulle tuu kuuma hupparissa" kysyin yrittäen lieventää kireää tunnelmaa.

"Oon tottunu" tuo sanoi tunteettomasti.

"Nii mitä asiaa sulla siis oli" kysyin varovasti. En halunnut puskea vaikka hän olikin se joka minut tänne kysyi.

"Mä muutan saksaan" Anton sanoi ja katsoi minua ensimmäisen kerran tänä aikana.

"Mitä häh... häh, milloin?" sain kysyttyä hetken järkytyksen jälkeen. En olettanut Antonin olevan noin suorasanainen.

"Lento lähtee tän viikon lauantaina" Anton huokaisi.

"Sen takia oot ollu etänen vai mitä Johannes on selittäny" kysyin päästen nopeasti kärryille.

"En tienny miten kertosin ja sit Johannes tuliki jo puhumaan ja no kuulit loput varmaan Johannekselta" Anton sanoi.

"Joo, mut varmistan vielä ni et pettäny sitä, ethän?" kysyin.

"En mä olis ikinä voinu" Anton vastasi loukkaantuneena.

"Olisit sä halunnu tehä jotain tai siis olis varmaan susta kiva tehä jotain ennen ku lähet" kysyin epäselvästi.

"Vaikka" Anton sanoi suoden pienen hymyn.

"Mennäänkö yhelle kalliolle se on mun sellanen turvapaikka ainaku maailma kaatuu" Anton ehdotti hetken hiljaisuuden päästä. Nyökyttelin päätäni ja lähdin Antonin perässä kalliolle.

"Tällänen hiljasempi paikka" Anton esitteli päästyämme perille.

"Uu kiva paikka" sanoin katsellen ympärilleni.

Lähdimme Antonin kanssa erisuuntiin. Aika oli mennyt nopeasti ja kello näytti jo puoli kahdeksaa illalla. Olimme jutelleet kaikesta maan ja taivaan välistä. Olin oppinut Antonista paljon ja saanut selville että hän oli parhaansa yrittänyt estää vanhempiaan muuttamasta. Sekään ei kuitenkaan riittänyt.

Avasin kotioven ja nopeasti Johannes juoksi portaat alas.

"Missä helvetissä sä oot ollu, sanoit että sä oot iltapäivällä kotona etkä illalla" Johanes tuhahti.

"Sori venähti" sanoin ja kävelin hänen ohi keittiöön hakemaan ruokaa sillä emme olleet Antonin kanssa kumpikaan syöneet.

Perjantai

"Lähetäänkö jo sinne uimaan" Johannes uteli.

"Heti ku löydän mun pyyhkeen" huomautin.

"Mut sä pakkasit sen ekana pässi" Johannes naurahti. Menin repulleni katsomaan ja löysin pyyhkeen sieltä.

"No voi vittu oltais säästetty 20min jos olisit sanonu aikasemmin" kirosin.

"Tiiän tiiän tää oli vaa hauskaa kattoa" Johannes nauroi. Lähdettiin Johanneksen mopolla rannalle jossa olivat jo Alina ja Lenni.

"Moro jouduitteko kauan oottamaan" kysyin Lenniltä ja Alinalta.

Ei tultiin ittekki vasta hetki sitte" Lenni vastasi.

Olimme käyneet uimassa ja istuimme pyyhkeille ottamaan aurinkoa.

"Miten sulla ja Antonilla muuten menee" Alina kysyi Johannekselta.

"Nii siitä puheen ollen mun piti jo aikasemmin mainita mut me erottiin" Johannes huokaisi.

"Miks teillähän meni ihan hyvin" Lenni ihmetteli.

"Hyvin ja hyvin, se ignooras mua koko toukokuun sen takii että se petti mua jonku muikkelin kaa" Johannes selitti ärtyneenä.

"Petti, mitä häh" Alina huusi.

"Hyst, siis ku menin puhumaan sille asiasta viime lauantaina ni sanoin sille että sä oot varmaan pettäny mua tai jotenki noin ja sit se katto mua silleen hirveen surullisena ja sen silmät anto mulle vastauksen" Johannes selitti.

"Siis petti sua, mikä vittu sitä jätkää vaivaa" Lenni tuhahti. Olisin halunnut sanoa väliin jotain mutta en viitsinyt.

"No sitä mäki mietin"  Alina komppasi Lenniä.

"Petti sua" kysyin yrittäen osallistua keskusteluun.

"Joo" Johannes sanoin turhautuneena. En halunnut edes kuulla alkavaa keskustelua siitä miten paska Anton on joten avasin suuni.

"Ei se pettäny sua" päästin suustani.

"Miks sä puolustelet sitä, se on vitun limanen jätkä" Johannes kysyi syystäkin vihaisena.

"Johannes se muuttaa saksaan" sanoin hitaasti.

sanat 796