Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 9- Harhailua

Anton

Heräsin ihan hyvin nukutun yön jälkeen. Menin jopa ihan ajoissa nukkumaan. Tiistai ja kasin aamu. Ei kiinnostaisi herätä 7, mutta oli pakko. Nousin sängystä ja puin lähimmät vaatteet päälleni mitä löysin. Mustat farkkushortsit ja musta huppari. Jos tänään tulee lämmin päivä minä paahdun, mutta minkäs sille voi, omahan oli vaatevalintani.

Söin aamupalaksi kaksi leipää, wau. Otin repun eteisen nurkasta ja laitoin kengät jalkaan. Lähdin kävelemään portaita alas, niitä oli kyllä ihan liika jos minulta kysytään mutta ei varmaan kysytä. Avasin ulko-oven ja menin mankini luokse. Vedin kypärän päähän ja lähdin etsimään koulua. Ehkä tällä kertaa löydän kouluun, koska en ollut varannut aikaa eksymiselle.

Ajoin koulun pihaan, en eksynyt, kytät eivät pysäyttäneet, enkä ajanut ylinopeutta. Jätin mankini seinän viereen parkkiin ja lähdin koulun sisälle etsimään oikeaa luokkaa. Pääsin sisälle vähän turhaan kuumaan rakennukseen. Ilmastointiin voisi käyttää vähän enemmän rahaa.

Kellot soivat ja minä harhailin käytävillä, missä helvetissä se luokka on. Kävelin kolmanteen kerrokseen, ei ristin sielua täälläkään. Ensinnäkin, missä se luokka on ja toiseksi, missä kaikki ihmiset ovat. Kävelin käytävän päähän ja katselin luokan numeroita. Nyt on sellainen fiilis, että minä myöhästyn tunnilta. Käännyin käytävän päädystä ja löysin oikean luokan, opettajakin oli vasta tulossa, koska ihmisiä istui vielä penkeillä.

Äikän tunti oli ja meni. Helvetin ärsyttävä opettaja, hän halusi, että teemme tunnilla lyhyen tarinan, opettaja katsoi nämä. Sitten tuli läksyksi tehdä analyysi siitä. Onneksi opettaja sanoi siitä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista ja sain analyysin hyvään alkuun. Vihdoinkin saan kiittää sitä, että pelasin yläasteen ajan koneella koulutöiden sijaan. Jotain hyötyä pelaamisesta. Laitoin Rasmukselle viestiä ja kysyin, missä muut ovat.

Anton-Rasmus

Anton
Missä te ootte

Rasmus 🐸
Ulkona ollaan

ok, tuun sinne

👍

Lähdin kävelemään ulos, jos siis löydän ensin tieni ensimmäiseen kerrokseen. Löysin ainakin portaikon, ehkä pääsen ulos. Kävelin portaita alas ja löysin tieni ulos. Ehkä joku päivä minulla ei mene näin kauaa koulussa seikkailuun.

Kävelin ulos ja näin kaverini, otin pari juoksu askelta jotten näyttäisi ihan tyhmältä. Nyt piti vain toivoa, että kukaan ei kysy eilisestä, koska en minä ollut henkisesti valmis kertomaan koko elämän tarinaa ihmisille, jotka tapasin eilen. "Moi Anton, mihin sä hävisit eilein" Rasmus kysyi ensimmäisenä, kun pääsin heidän luokseen. Vittu oliko pakko kysyä, mitä helvettiä mä sanon. "Tota, en halunnu mitää merkintää siitä ku Lenni kaatu, ni lähin nopeesti kotii" sanoin vaivaantuneesti, toivottavasti paska valehteluni menee läpi. "Okei, ihan ymmärrettävää" Niki sanoi ja jatkoi Mikaelin ärsyttämistä.

Kävelin kohti ruokalaa, ruotsin tunti oli vihdoinkin loppunut. Rasmus sanoi, että he odottavat minua ruokalan ovilla. Vein reppuni nopeasti kaappiin ja suljin kaapin oven. Pääsin ruokalan oville ja löysin heidät sieltä. Lähdimme linjastolle ottamaan ruokaa, sitruunakalaa, hyi vittu. Otin leivän ja menin vapaaseen pöytään istumaan. "Ei taida olla lempi ruokaa tänää" Jenna sanoi ja istui viereeni. "No ei oo" sanoin ja haukkasin kuivasta leivästä palan.

~

Pääsimme ruokalasta ulos elossa. En tukehtunut kuivaan leipään, eikä Rasmus tukehtunut veteen, vaikka se olikin lähellä. Meillä olisi viellä välituntia 30 minuuttia, lähdimme kauppaan. En olisi ehkä halunnut, koska olisimme voineet jäädä kiinni, eipä se toisia tainnut hirveämmin kiinnostaa.

Juoksimme koulunporteista ulos ja menimme lähimmän talon kulman taakse. Jatkoimme matkaa kohti s-markettia, koska olimme köyhiä lukiolaisia. Minulla oli mukana 2,5€, aika rich. Kävelimme kaupan ovista sisään ja suoraan energiajuoma hyllylle, ei ollut mitään uutta. En kyllä aikonut ostaa mitään, koska menen koulun jälkeen kauppaan, jääkaappi oli meinaan aika tyhjillään. Kävelin muitten perässä hyllyjen välissä samalla, kun he etsivät jotain syömiseksi kelpaavaa.

~

Pääsimme kaupasta ulos, minulla oli vieläkin 2,5€. Kävelimme katua pitkin kohti koulua. Matkaa koulun ja kaupan välillä oli noin 100 metriä. Hirveä (🦌, ei ollu hirvi emojii😭) urheilu suoritus tuo kaupassa käyminen. Pääsimme koulun pihaan juuri oikeaan aikaan, kellot soivat.

Koulu loppui minun osaltani 5 minuuttia sitten. Kolmas tunti oli juuri loppunut, mutta minua alkoi ahdistamaan joten lähdin. Menin mopolleni ja käynnistin sen. Vedin kypärän päähän ja ajoin koulun pihasta vittuun.

~

Pääsin kotiin, avasin kotioveni ja menin sisälle. Haukottelin samalla kun potkin kenkäni nurkkaan. Jätin reppuni kenkien viereen ja laahustin huoneeseeni. Menin sängylleni makaamaan ja nukahdin melkein heti.

sanat 652