Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 11- Sade yllättys

Johannes

Ainiin vittu, piti viedä Laikku ulos. Nousin tuoliltani ylös ja lähdin huoneestani. Kutsuin koiraani, joka juoksi luokseni äitini makuuhuoneesta. Laitoin hänelle valjaat ja lähdimme ulos.

~

Kävelin pientä metsäpolkua Laikun kanssa. Mietin mennyttä päivää, tänään ei ollut tapahtunut niin paljoa kuin eilen, mutta ei tämä päivä tylsäkään ollut. Olinkohan ollut liian tyly Antonille, en yleensä ollut ilkeä mutta hän nyt vain otti päähän. Ei minulla ollut kunnollista syytä miksi hän ärsytti, mutta kai sillekkin oli syynsä, en vain tiennyt sitä.

~

Olimme Laikun kanssa kääntyneet takaisin kotia, vaikka koira ei vaikuttanut kovin iloiselta siitä, että pitäisi mennä kotiin. Laikku tykkäsi olla ulkona ja sen huomasi, häntä sai aina vetää väkisin kotiin. Tunsin vesipisaran silmässäni, kiva, jos täällä nyt alkaa satamaan, niinkuin varmaan alkaakin, niin olen huomenna kipeä. Ei nyt kiitos, en minä tämän kipeän nilkan kanssa pääse kunnolla juoksemaan.

Olin äskenkin Laikun kanssa päässyt sata metriä eteenpäin 10 minuutissa, okei yksi syy voi olla se, että Laikku halusi haistellla kaikki vastaan tulevat puut ja pensaat, mutta normaalisti pääsen saman matkan viidessä minuutissa. Vittu, kun piti nukkua pommiin, jos olisin tajunnut laittaa herätyksen niin tässä tilanteessa ei oltaisi.

~

Pääsin kotiin, nilkkaan sattui ja olin aivan liti märkä. Olen varmaan huomenna kipeä, se on huomisen ongelma. Otin Laikulta valjaat pois ja vein koiran kylpyhuoneeseen. Äiti tappaisi minut, jos sohva olisi likainen, koska en ollut kuivannut koiraa. Otin pyyhkeen, mutta Laikku oli erimieltä kuivaamisesta ja hän pyöri ympäri kylppäriä, mikä teki kuivaamisesta sata kertaa hankalampaa.

Eihän siinä pyöritty ympyrää kuin 10 minuuttia. Sain Laikun jollain lailla kuivaksi, ehkä hän ei sotke sohvaa. Voisin itsekkin käydä suihkussa, olihan kello jo 18.00. Koulutyöt odottivat, mutta jos en halunnut tulla kipeäksi olisi kuivien vaatteiden vaihtaminen ihan fiksua.

~

Pääsin kylpyhuoneesta ulos samalla kuin ovi kävi, äitini oli tullut kotiin. "Moi, ootko sä kotona" kuului eteisestä. "Joo, tulin just suihkusta, miten meni töissä" kysyin, olihan sitä pakko esittää kiinnostunutta, vaikka ei todellisuudessa kiinnosta. "Ihan hyvin, oletko sä tehnyt ruokaa" äitini kysyi. "Niin joo ruokaa, mä yritin kyllä mutta se ei mennyt ihan putkeen" vastasin samalla, kuin kävelin keittiöön, missä äitini oli keittämässä teetä. "Sä olet jo lukion toisella, etkä osaan edes tehdä ruokaa, nukutko sä kotitalouden tunnilla vai mitä" hän sanoi, ja siis ihan oikeasti äiti kuka sanoo kotitalous kun se on köksä. "Kyllä mä kuuntelen, mutta maustaminen ei oo ihan mun juttu" sanoin ja pyöräytin silmiäni.

~

Menin sänkyyni makaamaan, olin saanut terkan esseeseen jo 600 sanaa, enään 400 jäljellä. Enkun essee oli kanssa valmis. Voisin siis mennä hyvillä mielin nukkumaan. Tai sitten en, pitäisi pestä vielä hampaat, saatana. Olin juuri hyvässä asennossa, nousin sängystä ja tunsin kylmyyden ylävartalossani. Niin voisin vaikka laittaa paidan päälle, mutta miksi turhaan kun vajoan 3 minuutin päästä takaisin sänkyyn.

Tulin takaisin kylpyhuoneesta ja kaaduin sänkyyn. Vedin peiton päälleni ja laitoin silmät kiinni. Ei tarvinnut edes kauaa pyöriä kun nukahdin jo.

~

Heräsin neljältä kylmyyteen, herätykseen olisi ainakin kaksi tuntia. Nousin istumaan ja join yöpöydälläni olevasta vesipullosta, vannon että tuo vesi on ainakin kolme viikoa ollut tuolla pullossa. Kävin takaisin makaamaan, mutta en saannut enään nukuttua, kunhan vaan tärisin kylmyydestä peiton alla sikiöasennossa.

Nousin sängystä vastahakoisesti, niin kuin aina, hakemaan paitaa kaapistani. Avasin kaapin oven ja otin sieltä ensimmäisen hupparin, mikä käteen osui. Puin sen päälleni ja menin takaisin sänkyyn, nukahdin hetken pyörimisen jälkeen.

~

Puhelimeni piippasi, herätys? Ei, Lenni soitti minulle. Mitä vittua nyt taas, otin puhelimeni ja vastasin.

Puhelu:

Lenni: Missä helvetissä äijä on
Johannes: Mitä sä meinaat
Lenni: No siis kello on vähän niinku kymmenen yli ykstoista
Johannes: MITÄ
Lenni: Nii että missä äijä on
Johannes: kotona
Lenni: Aattelitko tulla viel kouluun
Johannes: En tiiä, vähän kylmä
Lenni: Älä nyt sano et sä oot kipeenä, nyt on vasta kolmas päivä lukion tokaa
Johannes: No kaatosade yllätti lenkillä
Lenni: Aa oke, no paranemisii
Johannes: Kiitti, moro
Lenni: Heippa

Nousin sängystä ylös ja onnuin nilkkani kanssa alakertaan. Äiti oli taas töissä, eli ruokaa ei ollut, vittu. Jos halusin parantua niin en lähtenyt ulos. Pöydällä oli lappu, varmaan äitiltä.

Lappu:
Moikka
Minä laitoin kouluun viestiä, että olet kipeänä.
Et meinannut aamulla herätä herätykseen, joten piti tulla herättämään, mutta huomasin kuinka sinä tärisit siellä peiton alla joten annoin sinun nukkua
T:Äiti

Aivan, tietenkin äiti huolehti kaikesta, mutta hän olisi voinut vaan kirjoittaa, että laittoi kouluun viestiä. Ja miksi laittaa keneltä tämä lappu on kun tässä taloudessa asui minä, äitini ja koirani. Ainiin se ruoka juttu, eihän minulla ollut ruokaa, ja äiti tulisi varmaan neljältä kotiin.

Lapsellisten lukiolaisten valtakunta:

Johannes
Voiks kukaa käydä kaupassa koulun jälkee ku jääkaappi huutaa tyhjyttään ja en viittis mennä ulos jos en haluu olla koko syksyä kipeenä :D

Lenni
No mulla loppuu 14.15 mut Alinalla loppuu jo yheltä, että se vois varmaan ostaa sulle ruokaa

Alina
Joo joo

Viljami
Viikonloppuna on bileet, ni ketkä olis tulossa

Laura
Viljami sä et mee yksiinkään bileisiin

Viljami
Miks en

Laura
Koska sä heräsit viimeks ojasta, 5 km päästä kotoo

Viljami
Ainii, mut ketä on menossa

Johannes
Minä jos oon parantunu siihen mennessä

Lenni
Mä jos jaksan

Elias
Mä

Alina
Ei bileistä voi kieltäytyy

Viljami
Ne on lauantaina mut infoon enemmän ku tiiän

Eli bileisiin ollaan menossa, jos en ole enään silloin kipeä. Mitäköhän siitä taas tulee. Ihan  niin kuin Laura sanoi, Viljami heräsi viimeksi ojasta. Ehkä hän juo tällä kertaa maltillisemmin. Kello oli 11.25, mitä minä teen 2 tuntia. Laikku pitäisi viedä ulos, mutta en vieläkään aijo mennä ulos. Jos vain päästän hänet takapihalle riehumaan.

Avasi takaoven ja päästin Laikun ulos. Olin kääriytynyt peittoon samalla kuin katsoin pihalla juoksevaa koiraa. En voinut seisoa tässä kovin kauaa, koska muuten kuume vaan pahenee. "Laikku, tuu sisälle ja tee mun elämästä helpompaa" huusin, joo voisin mennä hakemaan hänet mutta ulkona oli kylmä. Siellä oli 15 astetta ja nyt oli Elokuu. Mikä logiikka.

Sain koiran sisälle, piti sille antaa pari herkkua, mutta ei kerrota sitä kenellekkään. Menin sohvalle makaamaan ja avasin tv:n, nyt olisi hyvä aika katsoa netflixiä, kun vihdoinkin oli vapaa-aikaa. Alinakin saattoi tuoda minulle ruokaa 1,5 tunnin päästä, en ehkä kuole nälkään.

~

Heräsin siihen kun ovikello soi. Alina ja ruokaa. Nousin sohvalta vähän liian nopeasti, koska meinasin kaatua. Juoksin ovelle ja avasin sen. "Moi" sanoin Alinalle ja odotin, että hän antaa ruokapussin. "Moi, mitä sä oot tehny koko päivän ku oot noin pirtee" hän kysyi. "Nukkunu mut pitäiskö sun lähtee ennenku tuut kans kipeeks" sanoin. "Joo no nähää viimeistää siellä bileissä" hän sanoi ja lähti. Saan vihdoinkin ruokaa!

sanat 1056