Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 24- Myrkynvihreä

Johannes

Istuin sängylläni ja katselin laitoksen seinää. Tänään pitäisi mennä kouluun, olin saanut olla kaksi viikkoa lomalla käsittelemässä asioita. Menin kaapilleni ja otin sieltä mustan hupparin ja lökärit. Puhelimeni värisi viestin merkiksi. Avasin puhelimen ja huomasin Lennin muistuttavan putsaamaan arvet.

Otin paitani pois ja katselin arpien täyttämiä käsiä. Veera oli luvannut hankkia minulle ajan terapeutille heti kun vapaita aikoja olisi. Otin puhdistus välineet ja aloin putsailemaan. Puhdistus aine kirveli ja minä irvistelin tunteelle. Laitoin sideharsoa ja puin sitten hupparin päälle.

Pistin reppuuni läppärin ja sen laturin, muuta en tarvinnutkaan. Koulutöissä minun ei pitäisi olla jäljessä, koska olen aina itkemisen välissä tehnyt niitä. Halusin muutenkin muuta ajateltavaa ja koulu vei ajatukset äitin kuolemasta ainakin hetkeksi pois.

Haroin hiuksiani peilin edessä. Näytän aivan kuolleelta rotalta. Avasin huoneeni oven ja kävelin hiljaisella käytävällä. Menin vessaan pesemään naamani ennen kuin voin lähteä. Kaikki muut olivat jo koulussa joten kaikkialla oli tyhjää.

Kuivasin naamani ja haroin hiuksiani vähän lisää. Kävin vielä huoneessani hakemassa reppuni ja lähdin. Pistin kenkäni jalkaan ja vedin hupun päähän. Ei naaman peseminen ollut auttanut yhtään, silmistäni näki että oli itkenyt enkä ole nukkunut. Ulkona oli jo viileä, olihan syyskuun puoliväli.

Kävelin koulun porteista ja näin ensimmäisenä asiana Antoni kavereideni luona. Mitä vittua täällä tapahtuu. Kun pääsin kavereideni luokse Anton oli lähdössä. Katsoin häntä nopeasti huppuni alta ja näin hänen vilkaisevan minua. En vieläkään pääse yli noista myrkynvihreistä silmistä.

"Miks Anton oli täällä" kysyin ja otin hupun pois päästä. "Se halus tutustuu ja kysy miks et oo ollu koulus" Alina sanoi ja katseli kasvojani. "Miks et sä oo sanonu jos sul on ollu huono olla" Alina sanoi ja piti kasvoistani kiinni tutkien joka ikisen yksityiskohdan kasvoissani. "Mä vaan itkin" sanoin ja Alina halasi.

"Muuten eiks sul ala 11.30 koulu" Lenni kysyi. "Nii kello on vasta 9.15" Viljami jatkoi. "Mul on psykologi" sanoin. "Aa, no se selittää" Alina sanoi. "Haluutteko nähä tänää" Elias kysyi. "Emmä tiiä, meen varmaa nukkumaa" sanoin ja haukottelin. "Jos jaksat ni olisko viikonloppuna, tehtäis jotain kivaa ja säki saisit jotain muuta ajateltavaa" Viljami totesi. "Jos jaksan ni joo"

Kävelin psykologin luokse. Psykologin huone oli ylimässä kerroksessa mistä oli kivat maisemat. Koputin oveen ja hetken päästä lyhyt hiuksinen nainen tuli avaaman oven. Menin sisään huoneeseen  mikä oli yllättävän kiva. Istuin nurkassa olevaan nojatuoliin.

~

Pääsin psykologilta pois kyyneleet silmissä. Psykologi oli saanut minut ajattelemaan asiat ihan erilailla. Alina tuli käytävällä vastaan ja katsoi minua huolestuneesti. Halasin häntä tiukasti, katsoin hänen olkapäänsä taakse ja näin Antonin huolestuneen katseen. Hänen myrkynvihreissä silmissä näkyi huoli, mitä vittua.

Pyyhin kyyneleet hihallani ja Alina vetäytyi halista pois. "Kaikki ok" Alina kysyi. "Joo" sanoin ja hieroin silmiäni. "Mennäänkö muitten luo" Alina kysyi, nyökkäilin vain. Seurasin Alinaa muiden luokse, he olivat vallanneet sohvan. Istuin sohvan nurkkaan kuuntelemaan musiikkia.

Istuin Antonin viereen, seuraavaksi on fysiikkaa. Tunsin Antonin katseeni itsessäni ainavälillä. Hänen myrkynvihreät silmät olivat kyllä kauniit. Kaivoin läppärin repusta ja avasin sen.

Kesken tunnin Antton antoin paperilapun naamani eteen. Siihen oli kirjoitettu epäselvällä käsialalla moi. Katsoin lappua hetken ennen kuin kirjoitin siihen moi.

Annoin lapun takaisin ja Anton kirjoitti siihen jotain. Lappuun oli kirjoitettu hieman siistimmällä käsialalla Miten menee?. Mietin hetken mitä vastaan ja päädyin kirjoittamaan Ihan ok, sulla? Anton otti lapun ja kirjoitti jotain. Lappuun oli kirjoitettu hyvin.

Anton ilmeisesti jatkoi tuntiin keskittymistä mutta minulla pyöri mielessä vain hänen huolestunut katse. En ole ennen huomannut, että hänellä on niin tumman vihreät silmät. Niitä olisi voinut katsella montakin tuntia putkeen.

Pääsin vihdoinkin koulusta. Olin yh tunnilla saanut Antonin kiinni tuijottamisesta pariinkin kertaan. En sitten tiedä miksi hän tuijottaa.

En ollut edes huomannut että olin jo laitolsella. Kävelin sisään ja jätin kengät seinän viereen. Juoksin portaat ylös ja huoneeseeni. Avasin oven ja tiputin reppuni lattialle. Kaaduin sängylleni ja piilouduin peiton alle.

sanat 611