Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 26- Huono ajoitus

Johannes

Menin vessaan hetkeksi rauhoittelemaan itseäni törmäämisen jälkeen. Perhosilla oli joku sukukokous menossa ja tunsin naamani hehkuvan. Voi helvetti, niin mun tuuria joutua tollasiin tilanteisiin.
Istuin jo viidennettä minuuttia viimeisessä vessakopissa rauhoittumassa iykyk. Ajatukset kävi vähän kierroksilla. Vessojen ovi avattiin, ja kuulin tutun äänen. "Johannes oot sä täällä" Anton kysyi.

Pidin suuni visusti kiinni, voitko nyt vaan lähtee vittuu. "Mä tiiän et sä oot täällä" Anton jatkoi. "Oot sä okei" Anton kysyi. "Joo" sanoin hiljaa ja tunsin kuinka punastuin uudelleen.
"Sun kaverit venaa ruokalan ees" Anton jatkoi kivalla äänellään. Miltähän se kuulostais... eiku mitä. Nyt Johannes focus. "Joo tiiän" sanoin ja hengitin syvään. En ole varma oonko valmis kohtaamaan oven toisella puolella olevan vihreäsilmäisen jätkän.

"Mennänkö syömää vai jäiks sulla runkkaaminen kesken" Anton sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja kuulin hänen äänestään että hän virnisti. "Turpa kiinni" sanoin ja nappasin reppuni vessan lattialta. Vessan ovi aukes ja sinne käveli Lenni. Itse olin juuri päässyt pois vessakopista. Lenni katsoi meitä hetken, koska hän näki Antoin virnistävän ja minun punaisen naamani. Anton virnisti ja minä taas olin punainen kun tomaatti. Tiesin jo mitä Lenni ajattelee, voi vittu tolla jätkällä oli huono ajoitus.

Kävelin vessasta pois Lennin ja Antonin perässä jotka puhuivat kuin vanhatkin kaverit, missä välissä. Pitää päästä selittämään Lennille kaikki mitä viimeisen 20 minuutin aikana on tapahtunut ennen kuin se suuri suu möläyttää jotain mikä ei ole totta. Vedin Lenniä ja hän kääntyi katsomaan minua, hänen katsettaan seurasi Antonin katse, voi jeesus perkele.

"Mul on sulle asiaa" sanoin Lennille. "Okei, mee sä eelt" Lenni sanoi Antonille, joka vilkaisi minua nopeasti ennen kuin hävisi johonkin hevon vittuun. "Ennen ku sanot mitää, ni se mitä näit siel vessassa ei ollu sitä mitä aattelet" sanoin nopeasti yhteen hengen vetoon. "Ahaa, ja munko pitäis uskoo sua, sä oli punanen ku tomaatti ja Anton katto sut päästä varpaisii läpi" Lenni sanoi mutta ajatukseni harhautui miettimään sitä miten olin voinut olla huomaamatta Antonin katsetta.

"MITÄ" sanoin ehkä hieman liiankin kovaan, pari tyyppiä käytävällä käänsi katseensa muhun ja Lenniin. "Mitä, mä en ees huomannu" jatkoin hiljempaa tällä kertaa. "Mitä siel vessas sit tapahtu" Lenni kysyi uteliaana. "Ei mitää" sanoin ja kerroin koko jutun alusta asti punastuen joka lauseella enemmän.

"Sä niin tykkäät siitä" Lenni sanoi kertomukseni loppuun. "No enhän" sanoin vaikka tesinkin osittain että se mitä Lenni sanoi oli totta. Mutta enhän mä voinu siitä tykätä, en mä ees tuntenu sitä kunnolla. "Mennääkö syömää ennen ku muut oikeesti alkaa ihmetellä" Lenni sanoi ja herätti minut omista maailmoistani. "Joo" sanoin ja yritin pysyä Lennin tahdissa tämän vetäessä minua kohti ruokalaa.

Olin meidän pienestä porukasta viimeisenä ruokajonossa, olin saanut vihdoinkin vesilasini täyteen. Koulun vesijutut olivat kyllä paskat. Kävelin Lenni perässä nurkka pöytään mihin muut olivat jo istuneet. Lenni jätti tarkoituksella Antonin vieressä olevan paikan vapaaksi ja virnisti minulle nopeasti, voi vittu ton kanssa.

Istuin Antonin viereeni ja söin ruokani hiljaa. En huomannut muiden katseita minussa sillä seikkailin aivan omissa maailmoissani. "Johannes" Anton sanoi ja heilutti kättä naamani edessä. "Mitä täh" sanoin ja katsoin ympärilleni. Muut olivat saanet syötyä ja olivat lähdössä. Otin tarjottimeni ja seurasin heitä pikakävelyllä vittuun ruokalasta.

"Mitä sä mietit niin ahkerasti ruokalas" Lenni kysyi kun olimme jääneet muitten taakse. Olin ollut niin ajatuksissani että en ollut miettinyt asiaa sen enempää enkä muistanut enään. "Emmä oo ees enää varma" sanoin vaivaantuneena. "Pyörikö Anton päässä" Lenni kysyi hiljaa ja virnisti kun punastuin miettiessäni asiaa.

sanat 554