Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 39- Kuudelta

Johannes

"Tuun hakee sut kuudelta" Anton sanoi ennen kuin ajoi mopollaan pois. Hymyilin itselleni kunnes joku taputti olkapäätäni. Käännyin ympäri ja huomasin Lennin. "Moi" sanoin silti hymyillen. "Moi, mä mietin jos sä olisit halunnu pitää peli-illan, muutki tulee" Lenni kysyi. "Kuulostaa kivalta mut mulla on muita menoja" sanoin. "Voihan vattu, ehkä sit joskus toiste" Lenni kirosi itselleen.

"Mitä suunnitelmia sulla on" Lenni tiedusteli. "Lisää yöretkiä Peetun kanssa mihinkä te ette oo vielkää ottanu mua mukaan, lojut sängyssä ja katot jotain sarjaa vai jopa treffit. "Lenni ehdotteli viimeisen kuitenkin läpällä. "Treffit" sanoin hymyillen. "MITÄ JA SÄ ET OO HETI KERTONU MULLE BRO MISSÄ VÄLISSÄ" Lenni innostui. "No se kysy mua keskiviikkona" sanoin.

"Nyt on perjantai ja kerrot mulle vasta nyt, okei mut ei sillä oo oikeesti mitää väliä, pidä hauskaa ja muista kortsu mut mä meen koska Viljami heiluu tuolla ku vieteri ukko oottamassa mua" Lenni naurahti ja lähti Viljamin luokse joka kyllä näytti siltä, että heilui kun vieteri ukko. Lähdin kävelemään kotiin, koska oli monta asiaa mitä pitää tehdä ennen kun Anton tulee.

~

Kaivoin vaatekaappiani. Heittelin vaatteita lattialle ja mietin mitä laitan päälle. Mikä on fancy mut ei kuitenkaa fancy. Villapaita? Ehkä mut mulla on vaan yks beige sellanen. Farkut tietenkin mutta mustat vai siniset. Mut mulla on kanssa beige paita, ihan vaan paita. Perkele en osaa päättää. Ahaa mut ehkä eräs ihminen vois auttaa.

Koputin Peetun oveen. Hetken päästä hieman kipeä kaveri tuli avaamaan oven. "Moi" Peetu sanoi käheällä äänellä. "Moi, mä tarviin sun apua" sanoin ja vedin Peetua perässäni kohti huonettani. "Mitä häh" Peetu ihmetteli. "En osaa päättää paitaa treffeille" totesin. "Sä oot menossa treffeille" Peetu kysyi. "Joo mut ei mennä nyt siihen vaa siihen että mitä pistän päälle" sanoin.

Peetu katsoi paitoja. "Mitä eroa noilla on" hän kysyi. "Tyhmä, toinen on villapaita ja toinen on perus college paita" sanoin. Menin vielä kaapilleni ja katselin mitä siel on. "Vai mustavalkoraidallinen paita" kysyin kun löysin sen kaapistani. "Mä en ees tienny että sulla on muita paitoja ku huppareita" Peetu totesi. "No mitä vittua" tuhahdin.

"Mä kysyn Alinalta" sanoin kun tajusin. Etsin puhelimeni vaatekasasta ja etsin snäpistä Alinan jotta voin soittaa hänelle. "Vastaa pliis" puhuin itselleni samalla kun Peetu katsoi epätoivoista kävelyä ympäri huonetta.

A: Mitä
J: Minkä paidan laitan
A: Mihin
J: Treffeille
A: Treffeille!!
J: Ei mennä siihen nyt tarviin apua paidan valinnassa
A: Joo mut kerrot sitte kaiken myöhemmin
J: Joo joo
A: Mitkä sun paita vaihtoehot ees on
J: Öö beige villapita, beige college paita ja mustavalkonen raitapaita
A: Mitkä housut
J: Vaaleen siniset farkut
A: Hmm mitä paitaa sä mietit
J: Raitapaita
A: Nuh uh  bro jos se on se mitä luulen ni et vitussa laita
A: Laitat sen sun mielestä beigen oikeesti valkosen collegen
J: Mut raitapaita
A: Se ei sovi
J: Okei
J: Ei mulla muuta lol kiitos

Lopetin puhelun ja katsoin vaate kasaa lattialla. "Nyt noi pitäis laittaa takas kaappii" totesin. "Veli ootko kattonu kelloa" Peetu kysyi. "En" sanoin ja katsoin. "Se on jo kyymentä vaille kuus apua" melkein huusin. "Rauhotu, puet ny vaa ni mä voin tunkee noi sun vaatteet kaappii" Peetu totesi. "Kiitos kiitos ja kiitos" sanoin ja vaihdoin paitani.

Yritin saada hiukseni johonkin suuntaan hyvin. "Iha hyvältä ne näyttää" Peetu sanoi ja katsoi minua peilistä. "Ootko varma" kysyin. "Joo" Peetu vakuutteli. "Mitä kello" kysyin. "Kahta vaille" Peetu totesi. "Vittu kiire pitää mennä heippa" sanoin ja vedin kengät jalkaan ennen kuin juoksin huoneestani ulos. Etsin eteisestä takkiani mutta aika paskalla tuurilla. Siinä oli varmaan kaikkien muiden takit päällä.

Odotin pihalla, koska Anton sanoi olevansa kuudelta täällä. Ideaa ei ollut mihin hän aikoi minut raahata mutta eikai sillä ole väliä. Saan ainakin olla hänen kanssaan. Anton ajoi eteeni mankillaan. "Moi" sanoin. "Moi, onks sul kypärää koska mä unohin mun varakypärän" Anton kysyi. "Joo voin käyä hakee sen sisältä" sanoin ja perjaatteessa juoksin takasin sisälle. Nappasin kypärän hyllyltä ja vedin päähän.

Anton ajoi keskustaan Trion parkkihalliin. Hän jätti mankin seinään nojaamaan ja laittoi kypäränsä siihen päälle. Tein samoin ja odotin, että mitä seuraavaksi tapahtuu. "Aattelin jos mentäis Takamiin syömää" Anton sanoi. "Mut mulla ei oo rahaa mukana" sanoin. "Eikä sulla tarvikkaa olla, mä maksan" Anton totesi.

Seurasin Antonia hissiin. "Monelta sun pitää olla takas" Anton kysyi ja katsoi minua. "Öö en kysyny" sanoin. "Lol" Anton naurahti ja veti minut ulos avautuneista hissin ovista. "Outoo, luulis että triossa olis tähän aikaa porukkaa" sanoin ja katselin tyhjää kerrosta. "No joo, mut eihän se haittaa, ei oo ainakaa ketää joka vois kattella vinoo tai huudella mitää" Anton sanoi hymyillen.

"Totta" totesin. Anton meni kassalle, koska yksi se oli mulle liian pelottavaa ja kaks sain valita pöydän. Menin reunimmaiselle kahden hengen pöydälle, joka oli kivasti puoliksi liukuportaiden alla. Istuin alas ja odotin, että Anton tulee kanssa pöydän luokse. Olin ajatuksissani ja Anton heilutti kättään naamani edessä. Katsoin häntä ja hymähdin. "Sulla on muuten kiva asu" Anton sanoi. "Nii sullaki" totesin hymyillen.

Olimme hakeneet ruokaa. "Miten sun päivä on menny" Anton kysyi. "Ihan hyvin" sanoin. "Entä sulla" jatkoin. "Hyvin" Anton totesi. "Mitä sä aijot tehä nyt viikonloppuna" Anton kysyi. "En varmaa mitää, oliks sulla jotain mielessä" kysyin. "Ehkä" Anton sanoi virnistäen. Punastuin hieman ja Anton naurahti. "Ei oo hauskaa" tuhahdin. "Ei ei" Anton sanoi pidätellen nauruaan.

"Mä muistan silloin ekana päivänä ku menin mopolle päivän jälkee ja mietin, että kenen kämänen manki siinä oli" sanoin naurahtaen. "Älä vittu, se on hyvä" Anton sanoi puolustelevasti. "Onhan se" sanoin. "Mä taas sinä aamuna aattelin, että sun mopo on hieno ku jätin mankini siihen" Anton sanoi. "Damn oikeestikko, se on vaan musta" totesin. "Niin on mun mankiki" Anton sanoi.

"Hankalaa keksii puheen aiheita ku on jo tutustunu öisin niin paljon" Anton sanoi. "Siis joo, voidaan toisaalta taas yappaa random paskaa" hymähdin. "Totta" Anton totesi. Huomasin erään henkilön, jota en olisi toivonut näkeväni. Laskin päätäni hieman siksi aikaa, että hän käveli ohi. Anton katsoi taakseen ja katsoi sitten minua.

"Se ei kiitos huomannu mua" huokaisin. "Ai Mikael" Anton kysyi johon nyökkäsin vain vastaukseksi. "Miks se on hyvä" Anton jatkoi kyselyä. "Se on mun kiusaaja" sanoin. "Mitä ja mä oon ollu sen kaveri" Anton sanoi järkyttyneenä. "Kai se on muuttunu yläasteesta" totesin. "Ainaki se on lopettanu kiusaamisen" jatkoin.

"Kauan se kiusas sua" Anton kysyi hieman varoen. "Kaikki yheksän vuotta peruskoulua, kerran se hakkas mut sairaalaa" totesin. "Mitä vittua ihan sairas jätkä" Anton totesi. "Jep ja homofoobikko ennen ku se tutustu Nikii" sanoin. "Se jätkä vois kasvaa" Anton sanoi. "No jep samaa mieltä" sanoin. "Sä oot tainnu kuitenki aika hyvin päästä yli siitä kiusaamisesta" Anton kysyi. "Joo kyllä niitä kuraattori käyntejä on ollu ihan tarpeeks" sanoin.

sanat 1097