Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Millon sä olet viimeksi syönyt?

Y/n pov:

Klo on jo pian 21 ja pitäisi lähteä. Lähdin huoneeni ovesta ulos. Kävelin oleskelu huoneesen ja ajattelin että ketään ei olisi siellä.

"Minun sauvani on sohvan alla." "hiljaa Ron, ei olisi pitänyt ottaa sinua tähän mukaan." Kuulin kuiskuttelua sohvan takaa. Katsoin sohvan selkänojan taakse ja siellä kyykistelivät Ron ja Harry.

"Siis mitä ihmettä te kaksi taas hommaatte?" Kysyin heiltä.

"Me vaan stal-" Ron oli sanomassa, mutta Harry pysäytti hänet. "Me haluttiin nähdä mihin sä olet hiipimässä tähän aikaan."

"Noo kuulitte kyllä. Voi hitto! Mun on pakko mennä!" Sanoin heille nopeaa. Lähdin niin nopeasti kuin pääsin.

Draco pov:

Kauanko sillä voi kestää? Tuleeko se edes? Ääää apua. "Draco.." kuulin sievän ujon äänen takanani.

"Y/n! Sä tulit huhh!" Minä sanoin ja halasin häntä tiukasti.

"Miksi mä en olisi tullut?" Hän kysyi minulta.

"Noh ei nyt jaksa selittää, koska mulla on sulle lahja." Minä sanoin innoissani.

"Oikeesti? Millanen? Mikä se on?" Hän kysyi uteliaana. Minä ojensin hänelle pienen mustan rasian, jossa oli tumman vihreä nauha rusetilla.

"Avaa se!" Sanoin hänelle.

"Okei okei" Hän vastasi. Hän avasi rusetin ja rasian kannen. "WAU! Tää on Draco.. niin kauniss! En kestä!" Hän sanoi ja näin kun hän suoraan rakastui antamaani sormukseen.

"Eli sä tykkäät siitä?" Kysyin häneltä varmistaen.

"Tottakai mä tykkään tää on kaunis ja tulee heti mieleen sinä kun sitä kats-" Hän selosti onnellisena. Minä annoin hänelle pienen pusun hänen otsalleen.

Y/n pov:
Draco oli ostanut minulle aivan ihanan sormuksen. "Mun pitää varmaan mennä ennen kun Voro tulee valittamaan. Heippa Dray!" Minä sanoin Dracolle ja lähdin matkoihini.

Kävelin oleskelu huoneen läpi omaan huoneeseeni.

(Joo päätin että näillä olis omat huoneet tuolla)

Heräsin ja menin katsomaan itseäni peilistä. Yhtä kamalan näköinen kuin yleensä. Laiha ja takkuiset hiukset, naama näyttää vuoripeikolta. Laitoin itseni valmiiksi ja menin suureen saliin. Kävelin suuren salin ovista tupani pöydälle.

"Missä sä kävit eilen?" "Niin missä?" Ron ja Harry kysyivät.

"Ettekö te oikeasti muista? Ääh! No silloin taikajuoma tunnilla?" Samoin heille pyöritellen silmiäni.

"Ai niin menit Malfoyn kanssa hiiviskelemään niin joo!" Ron tokaisi kovalla äänellä. Laitoin käteni hänen suulleen.

"Nyt kröhöm mitä mä sanoin sillon? Että olette hiljaa tästä." Sanoin heille.

"Joojoo" he sanoivat.

"Y/n, otatko kanaa?" Hermione kysyi. Minä pudistin päätäni. "Entä riisiä? Tai munakasta edes?" Hermione kyseli.

*Yök! En tiedä miksi, mutta ruuat näyttivät kauheilta, jopa minun lempi ruokanikin, eikä tehnyt muutenkaan mieli syödä yhtikäs mitään.* "Ei tee mieli syökää te vain." Sanoin heille.

Nyt iski kauhea olo ihan kuin oksentaisin pian. "Täy-tyy mennä!" Sanoin ja juoksin niin nopeaa kui pääsin vessaan yrjöämään.

Tuntui kauhealta. Minä itkin. Ja menin takaisin huoneeseeni. Paukautin oven kiinni ja menin suoraan sängylle peiton alle itkemään. Itkin niin paljon.

*Olen kauhea miksi en syö enään? Hhhh. Kaikki on pilalla.* Yhden tunnin kuluttua kuulen koputuksen.

"Y/n? Ootko täällä?" Kuulin tutun äänen ja se oli Draco. "Mikä on? Kerro mulle. Miks oot peiton alla?" Hän kysyi huolissaan.

"Mä en enään ikinä tule pois täältä." Minä huusin peiton alta. "Kaikki on pilalla ja mä näytän kauheelta! Ja on kauhee olo." Minä lisäsin.

"Etkä näytä! Oot kaunein tyttö kenet oon koskaan nähny ja miten niin kaikki on pilalla?" Hän kysyi minulta.

"Mä-mä en halua sanoa sitä. Sä jätät mut kumminkin kun näet ja kuulet sen." Sanoin itkeässäni. Se tuntui kun silmät lähtisivät irti, mutta ei nyt kumminkaan.

"En mä jätä sua en ikinä mä lupaan. Ja vaikka mikä se olis mä arvostan sua ja oon sun tukena aina." Hän sanoi. Tulin pois peiton alta. "Y/n rakas.. mikä on? Miksi olet itkenyt noin paljon. Tule tänne mä halaan sua." Hän sanoi ja me halimme pitkään.

Draco pov:

Halasin y/n:a, kunnes tunsin kuinka laiha hän oli tunsin hänen kylkiluunsa ja ja hän tuntui todella heikolta. "Rakas, millon sä olet viimeksi syönyt? Sä oot todella heikko." Minä kysyin häneltä.

"Ööö e-en mä muista" Hän vastasi värisevällä äänellään.

"Voi kulta rakas sun pitäisi syödä jotain. Mä haluan että oot vielä siinä." Sanoin hänelle.

"Mähän oon tässä nyt. Ja en mä voi! En mä pysty! Sen ruuan ajatteleminen tuntuu myös vaikealta ja kauhealta! MÄ EN PYSTY TÄHÄN ENÄÄN DRACO!" Hän sanoi ja näin hänen kivun hänen silmissään, kun hän itki ja itki.

"Kulta sä oot mahtava ja ihana ihminen. Ja sun pitää arvostaa itseäs. Rakasta itseäs sellasena kun oot, koska mäkin rakastan sua tollasena." Sanoin hänelle ja toivoin että hän ymmärtäisi.

"Draco mä rakastan sua aivan liikaa!" Hän sanoi. "Mäkin rakastan sua, y/n! Mä välitän susta enemmän mitä sä voit kuvitellakaan.