Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Diggoryn hymy

Tulin tämän Dracon jahtauksen jälkeen omaan huoneeseeni. Teen tällä hetkellä liemitunnilta muistiinpanoja.

Liemitunnilla on vain sen takia kivaa, koska siellä on Draco ja isäni. Severus on hiljainen. Mutta se riittää minulle. Eikä minua haittaa se yhtään. Rakastan häntä. Siitä kun hän on isäni.

Draco muutti elämääni hyvään suuntaan. Minulla oli ennen masennus. Olen nyt jo ehkä vähän parantunut siitä. Rakastan Dracoa. Hän rakastaa minua.

Tiedän, että Dracolla on vaikeaa isänsä ja muiden asioiden kanssa. Joten en aio satuttaa häntä. En koskaan. Olen ainoa ihminen, joka häntä rakastaa ja Draco on ainoa ihminen ketä minä rakastan.

Weasleyt ovat minulle myös tärkeitä. Fred ja George ovat minulle kuin isoveljiä. He ovat parhaita. Ginny on minulle kuin pikkusisko. Ron on Ron hän on minulle myös kuin veli. Percystä en tiedä mitä sanoa. Emme puhu lainkaan.

Cedric on paras ystäväni samoin kuin Hermione. Cedric tuli luokseni, kun olin taas vähällä hajota. Minä kerroin hänelle mikä minulla oli syynä itkuun. Hän kertoi minulle, että näkee sen kuinka paljon rakastan Dracoa. Cedric on mahtava.

Haluaisin mennä jälleen ulos miettimään asioita. Kello on yhdeksän. Mutta minua ei kiinnosta, jos Voro tai hänen kattinsa löytää minut.

Lähden kävelemään ulos. Kävelen pitkiä tyhjiä käytäviä pitkin. Tämä paikka on se, jossa on hyvä olla. Tämä paikka on kotini.

Käsi olkapäälläni saa minut sätkähtämään. Voro varmaan löysi minut. Hah sanon vain suorat sanat. Käännyn ja näen kuka on edessäni.

"Scott, mitä sä haluat? Kerro suoraan. Mä en aio pelleillä sun kanssas. Enkä halua sun kanssa mitään salasuhdetta jos sitä tulit hakemaan." Minä sanoin.

"Ei en mä sitä. Kuulin, kun Potter rohkelikosta puhui niitten muiden rohkelikoiden kanssa susta. Ne puhui siitä kuinka vaikeaa sulla on ollut. Ja mä haluan vaan pyytää anteeksi. Mä en oo toiminut oikein sua kohtaan. Sori." Scott kertoi. Hän nyt tuntee minut ainakin nyt paremmin.

"Okei. Noh saat anteeksi, mutta älä luulekaan, että me oltais jotain parhaita kavereita. Siihen en suostu. En saanut susta hyvää ensi vaikutelmaa. Ja silloin kun mä luulin, että Pansy ois ollu oikeasti mun kaveri niin ei. Se oli vaan sen takia, että saisi Dracon itselleen. Ainakin luulisin. Hän väitti Dracolle, että olisin pettänyt häntä. Se päättyikin sitten todella huonosti se juttu." Minä kerroin.

"Joo tiedän olin idiootti. Oon aina idiootti. En osaa ajatella itseäni. Mä sanon ennen, kun mietin mitä sanon. Ja teen ennen, kun mietin mitä teen." Scott kertoi.

"Anteeksi." Sanoin.

"Samoin. Mä meen nyt." Scott sanoi.

"Joo heippa." Sanoin ja jatkoin matkaa ulos.

Olen nyt taas vähän iloisempi. Ei tarvi ainakaan pelätä, että tuo tulee kimppuuni. Sitä en halua. En todellakaan.

Pääsin ulos istuin järven rannalle. Järvi on kaunis ja se kiiltää kauniisti. Ulkona on vilpoisaa. Minä vähän tärisen, mutta en anna sen haitata.

Kuuluu raksahdus takaani. Käännyn nopeaa katsomaan kuka takanani on. Cedric. Cedric Diggory. Paras ystäväni.

"Mitä sä täällä taas teet? Ei kai taas sama homma, kun viimeksi?" Cedric kysyi ja istahti viereeni.

"Ei. Ei ollenkaan. Oon oikeastaan aika iloinen. Tulin vain tänne miettimään. Mutta mulla on oikeasti kaikki hyvin. Rakastan Dracoa ja hän minua ei ole siitä mitään hätää." Minä sanoin ja katselin järveä.

"Hyvä, että on kaikki hyvin. Mullakin on." Cedric sanoi ja käänsi katseensa minusta järveen. "Cho on mun tanssipari." Hän sanoi.

"Jes!! Tää oli se mitä oon halunnut. Ootteko yhdessä?" Minä kysäisin.

"Joo ollaan." Cedric sanoi. Minä halasin häntä.

"Onneks olkoon!" Minä onnittelin.

"No, mutta mä nyt meen. Näin vaan sut ja päätin tulla kurkkaa, että kaikki on hyvin." Cedric sanoi ja nousi ylös. Minä nousin samalla.

"Joo mäkin meen." Sanoin.

"Okei. Noh nähdään taas. Heippa." Cedric sanoi hymy kasvoillaan ja lähti.

Minäkin lähdin takaisin huoneeseeni. Kävelin huoneeseeni ja laitoin varovasti oven kiinni. Menin sängylleni makaamaan ja nukahdin siihen.