Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Hermione kuuntele!

Istun omassa huoneessani. Pian olisi Verson tunti puuskupuhien kanssa. Onneksi Cedric on kaverini ja Hermione on myös ainakin jollain tavalla. En tiedä, sillä hän katsoi minua niin oudosti ja vihaisesti Suuressa salissa. Hän ei tosiaan tiedä, että olen puoliverinen eikä myöskään isästäni Severuksesta. Pitäisikö minun kertoa heille. Kuuluu koputus ovestani.

"Kuka?" Kysyin.

"Minä.. ja pojat." Hermione sanoi varovaisesti. Voi vittu ja tästä se alkaa.

"Sisään" Sanoin tylsistyneesti. Hermione, Ron ja Harry tulivat sisään. Hermione istui sängylle viereeni.

"Y/n.. mä tiedän, että se tykkäät Malfoysta ja näin mutta.. et sä voi mennä luihuisten pöytään syömään. Sä oot rohkelikko. Mä ymmärrän, jos sulla on turvallinen ja iloinen olo sen kanssa, mutta ei." Hermione sanoi rauhallisesti. Minä huokaisin. Tykkäät? Korjaan rakastan.

"On yks juttu jota ette tiedä musta. Se liittyy mun vereen ja mun perheeseen." Sanoin rauhallisesti. Kaikkien ilme muuttui vakavaksi.

"Kerro heti! Onko sun vanhemmat velhoja vai?" Harry sanoi.

"Mä.. mä oon Severuksen tytär ja oon puoliverinen. Se pyysi Dracon suojella mua, kun se kuolee ja.. ja se pyysi mua istumaan Dracon kanssa. Oon onnellinen, että sain tietää tästä koska-" Minä selitin.

"MITÄ HITTOA! SINÄ OLET SEN TYTÄR?! Tää ei oo mahdollista. Mä... En tiedä enää mitä ajatella. En todellakaan aio olla sun ystävä, jos oot noille pahiksille sukua. Joo mua ei todellakaan haittaa, jos istut siellä käärmeiden kanssa. Kunhan et tule meidän pöytään. Sä kuulut enemmänkin sinne luihuiseen." Ron sanoi. Hermione pökkäsi tätä kyynärpäällään.

"Ron me ollaan Y/n:n kavereita, vaikka se olisi ihmissusi tai vaikka joku torakka." Hermione sanoi. Ron pyöritti silmiään.

"Minä en. En halua päästää tuota perheeni lähelle." Ron sanoi.

"Sä saat mut kuullostamaan, siltä kuin mä olisin jokin ankeuttaja." Sanoin Ronille.

"Ehkä sä väjän oletkin." Ron sanoi. Minä ankeuttaja? Mitä? Luulin Ronia kiltiksi. En halua olla heidän lähellä.

"Mä menen jo tunnille. Hei hei ei tule ikävä. Ette tuu mun perään." Sanoin ja lähdin kävelemään pois.

Olen nyt jo pihalla, kun kuulen naurua takaani. Siellä on Cedric ja kaverinsa. Hän huomaa minut.

"Hei! Y/n!" Cedric sanoi ja juoksi luokseni.

"Hei Cedric. Mitä kuuluu?" Kysyin hymyillen.

"Hyvin. Entä sinulla?" Cedric kysyi iloisena.

"No mitäs täs. Ei mulla vieläkään kauheasti kavereita oo. Ai niin muuten mä oon puoliverinen ja oon Severuksen tytär. Älä suutu nimittäin Ron veti herneet nenään. Sanoi, että mä oon vähän kuin joku ankeuttaja." Sanoin. Cedric katsoi minua hämmästyneenä. Sitten laski kulmansa rennoksi.

"Okei. Selvä.. selvä juttu. En suutu kunhan et nyt ihan heti tee mitään kirousta muhun." Cedric naurahti. Ihanaa, että hän otti tämän hyvin vastaan.

"Nyt ollaan kasvihuoneella. Tuu" Sanoin ja menin sisään Cedric perässäni.

Pääsimme sisään ja siellä olikin jo Hermione, Harry ja Ron tietysti. Kävelimme pöydän toiselle puolelle Ced:in kanssa.

"Toivottavasti noi kolme ei luule meistä mitään." Ced sanoi. Toi on totta.

"Tuskimpa ja jos Harry yrittää iskeä mua tai jotain tällästä vielä niin se saa Dracolta köniin." Minä sanoin nauraen. Cedric pyrskähti myös nauruun.

"Ootte siis näköjään selvittänyt asianne." Cedric sanoi keskellä nauruaan.

"Juup" Sanoin.

"No niin herra Diggory ja neiti Y/l/n hiljentykää." Verso sanoi.

"Öö sanoit väärän sukunimen." Minä sanoin. Verso katsoi minua kummastuneena. "Y/n Snape. Älä käytä sanaa neiti se ei ole mukavaa." Sanoin. Verson silmät pyöristyi.

"Sinä olet.. s-s.. selvä." Verso sanoi. "No niin aloitetaan elikkäs.." Verso aloitti puhumisen. Minä ja Ced pidätimme nauruamme.

Hermione katsoi minua kummastuneena. Hän varmaan luulee, että minun ja Cedricin välillä on jotain. "Mitä tuijotat?" Kysyin Hermionelta.

"Sua ja Cedriciä. Onko teillä jotain? Sähän oot Dracon kanssa." Hermione sanoi.

"Minä. Kuulen. Vain. Hyttysen. Ininää." Sanoin ja aloin tekemään sitä mitä Verso sanoi.

Tunti loppui äskettäin, juuri nyt kävelen kirjastoon. Kirjastossa ei ollut ketään muita oppilaita kuin minä. Hain jonkun kirjan ja aloin lukea sitä.

Kuulin tytön ja pojan kikatusta. Lähdin katsomaan mistä ääni kuului. Ääni kuului nyt paremmin joten olin lähellä. Nyt kuului suutelu ääniä. Yök. Ketä siellä mahtaisi olla. Ei kai vaan... Ei. Okei tuskimpa Draco minua pettäisi. Hän on luvannut minulle, että ei jätä minua ikinä. Kävelin ääntä kohti.

Näen Lavenderin ja punatukkaisen pojan. Kuka se on. SE ON RON. Ei voi olla todellista. Hermione tulee olemaan aivan murtumaisillaan tästä.

Juoksin nopeaa pois kirjastosta. Juoksin ja juoksin. Pitää päästä nopeaa Hermionen luokse. Juoksen ja juoksen, kunnes törmään.

"Au! Älä vittu juokse tolleen toisten pääl- ai hei." Platinan blondi poika sanoi.

"Moikka." Sanoin kiireellisesti. Olin jo lähdössä juoksuun, kun Draco otti kaapuni hihasta kiinni.

"Minne noin kiire kulta? Onko jotain sattunut?" Dray kysyi

. "Ron ja Lavender ööh äh pälä pälä meen kertomaan Hermionelle." Sanoin hätäisenä. Draco kulmat kohosivat.

"Voitko toistaa? En saanu selvää." Dray sanoi naurahtaen.

"Äh no ihan sama. Tuu mukaan niin kuulet." Sanoin ja vedin hänet mukaani. Olemme jo rohkelikko tornissa. Hermione kävelee vastaan. "HERMIONE! Tärkeetä asiaa TUU!" Minä sanoin. Hermione katsoi vuorollaan mua ja Dracoa kummastuneena.

"Mitä nyt-" Hän sanoi ja minä vedin hänet nurkan taakse. "Mikä nyt on näin tärkeää?" Hermione sanoi. "Ja mitä toi täällä tekee?" Hän lisäsi.

"No mä nyt vaan otin sen mukaan tosta matkalta. Mutta NYT HERMIONE KUUNTELE" Sanoin.

"Joo mä kuuntelen." Hermione sanoi.

"RON JA LAVENDER SUUTELI KIRJASTOSSA. NE ON SIELLÄ KAHDESTAAN." Huusin. Onneksi ketään ei ollut lähettyvillä.

"Se siis.. ei tykkää.. musta. Mä jo luulin.. että se pitäisi musta." Hermione nyyhkytti. Hän halasi minua.

"Siis Weasly ja se joku Lavender. Kuka Lavender? Ei nyt kyllä tuu mieleen." Draco sanoi. Minä pyöritin silmiäni ja hymyilin.

"Minä en pysty luottaa häneen enään. Luulin oikeasti.. hänen pitävän minusta mutta.. ei. Ai niin muuten Y/n. Niin mitä sun ja Cedricin välillä on? En ymmärrä." Hermione kysyi itkiessään.

"Ystäviä ollaan ei mitään muuta. Cedric on kiva." Vastasin.