Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Jos mä en pysty niin...

"Anteeksi Draco" Sanoin hänelle hiljaa. "Onnistuitko sä? Sanoit, että tiedät suunnitelman."

"Niin tiiänkin. Se toimii. Harmonia Nectere Passus. Pitää lausua nuo niin.. no mä laitoin mun omenan sinne, ja kun lausuin nuo sanat niin siihen tuli puraisu.. mun omenaan. Tehdään me molemmat se viikon.. päästä. Päästetään muut kuolonsyöjät Tylypahkaan, ja mennään sinne missä Dumbledore on.. Sä tuut mun mukaan. Mä osoitan sauvalla ja teen sen.. sä oot mun vieressä varmistamassa. Kuolonsyöjät tulee meidän luokse, ja sitten mun pitää tehdä se." Draco sanoi. Katsoin hänen kauniin harmaita silmiä, ja suutelin häntä.

"Okei.. Tehdään se minkä täytyy. Pysytään yhdessä ja tehdään tää kaikki. Tehdään kaikki pois alta. Sun pitää tehdä se muuten.. se.. tappaa sut. Mä oon sun tukena siinä vieressä. Oon koko ajan siinä." Sanoin. Otin hänen kätensä omiin käsiini ja suutelin hänen kättään. Huomaan, että Draco yrittää olla itkemättä. "Päästä se ulos."

Hänen silmästään valui kyynel hänen poskelleen. Hän otti minut isoon halaukseen. Hän puristi minua tiukasti.

"Jos mä nyt en pystykään tekemään sitä niin-"

"Mutta sä pystyt. Sä pystyt siihen. Sä pystyt mihin vaan, okei? Oot mahtava. Luota muhun." Sanoin silittäen hänen selkää.

"Niin.. mä rakastan sua. Katon sua pilven reunalta. Tuun aina olemaan ylpeä susta, ja rakastamaan-"

"Draco, ei ne tuu tekemään sulle niin. Sä vaan teet sen minkä ne sanoi. Tiedän.. se on vaikeaa, mutta se.. sun pitää tehdä se. Se ei tule tapahtumaan, että sä.. kuolisit." Sanoin.

꧁☠︎︎꧂

Aamu aurinko nousee taivaalle. Samassa, kun olen tähtitornissa Dracon kanssa. Dracon ilmeetön ja samalla surullinen ilme ei tuo minulle hymyä tai iloa.

"Draco, kaikki järjestyy vielä. Mä lupaan. Kyllä mullakin järjestyi. Mulla oli syömishäiriö, mä selvisin. Sain tietää, että mun äiti on kuollut, mä selvisin. Mun paras kaveri kuoli mun silmien edessä, mä selvisin. Mut raiskattiin, mä selvisin. Mulla oli vaikea masennus, mä selvisin. Mun "äiti" yritti tappaa mut, mä selvisin. Mua kiusattiin, mä selvisin. Olin lähellä itse kuolla, mä selvisin. Sä pelastit mut. Kaikki ne itsetuhoisuudet, mä selvisin. Sä pystyt siihen." Sanoin ja otin hänen kädestään kiinni. "Mä rakastan sua."

"Mäkin sua. Todella paljon. En rakasta ketään enempää kuin sua, mutta joo.. mä.. teen sen. Mennäänkö me aamiaiselle.. meidän pitäisi varmaan mennä." Draco sanoi vaisusti.

Laitoin kädet nopeaa hänen poskilleen, ja suutelin häntä. Otin hänen kädestään kiinni ja lähdimme portaita alas tähtitornista.

"Taas te. Te kaksi tuutte aina mua vastaan. Varokaa, että ette tapa mua." Potter sanoi. Katsoin Dracoa ja hän minua.

"Vaikka kuinka tekis mieli niin ei tehdä sitä. Se on toiselle. Oma vikasi. Pois tieltä. Hetkinen! Mitä sä täällä teet?" Kysyin ja hän näytti juuri siltä, että ei voisi kertoa.

"Ai sä kuuntelit mua sittenkin, arpinaama. Onpa sääli, tulit myöhässä. Ei täällä ole enään tähtiä. Hyvästi." Draco sanoi ja tönäisi Potteria, jotta pääsisimme lävitse.

"Tiedän, keitä te ootte!" Potter huusi peräämme. Käännyin nopeaa ja menin portaat takaisin hänen luokse. Otin sauvani esiin, ja osoitin tätä sillä. "Y/n. Et uskaltaisi."

"Pidät sen turpasi kiinni. Selvä? Et sano sitä! Enkä voisikaan, sillä se on toiselle." Sanoin. Potter katsoi minua hieman järkyttyneenä. Laskin sauvani.

"Toiselle? Kelle?" Hän kysyi.

"Tiedät kyllä. Tiedät kyllä, mitä siitä seuraa. Älä törmää meihin enään. Siitä ei seuraa hyvää. Olen tosissani." Sanoin ja menin takaisin Dracon luo. Otin hänen kädestään kiinni ja lähdimme Suureen saliin.

"Tänne vaan. Tänne vaan. Tilaa on." Scott sanoi "pirteäästi". "No mitäs on käyny muuta, kun se juhla hommeli. Veikö kissa kielet?"

"Ei, ei vienyt. On muitakin asioita. Pitää.. umm olla matala." Sanoin ja istuimme pöytään.

Draco oli edelleen niin surullisen näköinen. En halua nähdä hänen surullisia kasvoja. Annoin hänelle pusun poskelle. Hän hymyili pienesti. Halasin häntä vielä tiukasti ja otin muroja ja kurpitsamehua.

"Jahas jollakin on masis päivä taas. Y/nlläkin oli niitä silloin, poju." Scott sanoi. Katsoin Scottia -mitä hittoa- ilmeellä.

"Scott!" Ärähdin.

"Mitä? Mä vaan lohdutin." Hän sanoi ja oli ihmeissään.

"Joo sä et tosiaankaan osaa lohduttaa." Sanoin, ja hän tuhahti. "Draco ei oo okei. En oo mäkään. Puhun sulle Dracon puolesta. Se ei halua. Me ei olla okei. Ymmärsitkö?" Sanoin, hän tuhahti.

"Te ootte just se sellanen öö.. en tiedä.. vaikka kuolonsyöjä pari täällä koulussa, jotka mulkkaa kaikille ja kävelette käytävillä kuin omistaisitte tän paikan. Ai nii ja vielä se, että teillä on mahtava pieni kaveriporukka, koska mä olen siinä." Hän selitti.

"No en tiedä." Sanoin. "Mutta et käytä tuota kuolonsyöjä sanaa täällä." Lisäsin.

"No voi joo joo mutsi." Scott sanoi.

"Pff" Minä tuhahdin.

"Jos Y/n jonkun mutsi on, se on meidän tulevan lapsen mutsi." Draco sanoi hiljaa.

"No nii äijä pystyy puhuu." Scott sanoi iloisesti. Minä annoin hänelle murhaavan katseen. Hän katsoi minuun ja meni heti hiljaiseksi. Hän näytti suullaan okei okei mutsi lauseen.

Okei eli tää tarina loppuu ihan kohta. Tulee vielä ehkä ömm 3 tai 4 lukua <3