Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Unelmat toteutettu.

Katson äitini "kuvaa" lipaston päällä. Hän on niin kaunis. Hän on ihan minun näköinen. Kunpa hänelle ei olisi tapahtunut mitään.

"Äiti! Äiti! Tule jo! On kiire, on kiire!" Kuuluu suloinen Scorpiuksen huuto eteisestämme. Minun ja Dracon yhteisen talomme eteisestä. "Äitiii! Haluan jo Tylypahkaan! Tule nyt!"

"Joo tulossa! Malta nyt." Sanoin, kun kävelin eteiseen hänen luokse. "Odottavatko isä ja Ariana jo ulkona?" Kysyin häneltä.

"Joo, äiti. Tule nyt." Hän sanoi, ja kävelimme ulos. Scorpius juoksee iloisena Dracon syliin.

"Minä pääsen Tylypahkaan! Minä pääsen Tylypahkaan!" Hän riemuitsi. Voi että, minulla tulee kyyneleet silmiin. Draco katsoo häntä hymyillen.

"Niin pääsetkin." Hän sanoo ja laskee Scorpiuksen alas. Kävelen heidän luo ja annan suukon Dracon poskelle.

"Hyii!" Scorpius yökkii. Minä ja Draco naurahdamme.

"Voi Scorpius kulta. Et taida olla enään tuota mieltä, kun sinä rakastut." Sanoin. Hän kohautti olkiaan.

Tulimme juuri ajoissa asemalle, jotta kerkeämme sanoa Scorpiukselle heipat. Ariana ei ole vielä siinä iässä, että menisi Tylypahkaan. Kyykistyn Scorpiuksen eteen ja katson häntä.

"Äiti, mitä jos minua kiusataan?" Hän kysyy.

"Voi kulta. Me toivomme, että nii ei käy. Ja me pidämme siitä huolen, että sinua ei kiusata. Minä ja isä rakastetaan sinua. Silläkään ei ole väliä, mihin tupaan sinut lajitellaan. Olet hyvä noin." Sanoin hänelle ja annoin pienen pusun hänen otsalle. Nousin ylös. Näin edessämme Harryn ja Ginnyn lapsineen. Minä hymyilin heille, ja he takaisin.

"No niin, kulta menes junan kyytiin. Äläkä törmää kehenkään kuten minä tein ja tässä sitä ollaan." Naurahdin. Scorpius juoksee junaan iloisena. No niin ja nyt itku. Huokaisen. Draco huomaa minun herkistymisen ja laittaa käden ympärilleni. Heilutamme vielä Scorpiukselle koko porukka. Sinne se juna nyt lähti.

__

Kiitos kun luitte <3