Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Kiitos Draco

Draco nk

Herään kylmissäni avarasta huoneesta. Ympärilläni on sänkyjä ja minä makaan myös yhdessä niistä. Katson itseäni en ole vahingoittunut onneksi. Y/n makaa vieressä olevalla sängyllä aivan hiljaa. Nousen sängystäni hänen luokseen. Otan tuolin sivusta ja istun siihen.

Katson Y/n:ä, kun hän makaa sängyssä. Hän ei hivahdakaan, mutta hengittää kyllä. Pidän hänen kädestään kiinni toivoen, että hän heräisi.

Nyt minua ei kiinnosta paskaakaan, vaikka hän olisikin pettänyt minua. En halua hänen kuolevan, sillä se voisi tapahtuakin aivan yhtäkkiä.

Mahani murisee nälästä, mutta ei minua kiinnosta. Hän ei ole enään veressä.

Monta askel ääntä kuuluu takaani. Käännyn katsomaan keitä tänne on tulossa. Pomfrey, Kalkaros, Granger, Potter, Weaslyt paitsi Percy ja..Diggory... Voi just joo.

"Hyvä, että sinä olet herännyt. Onko sinulla kylmä?" Pomfrey kysyi minulta ja taputti olalle.

"Ehkä hieman. Miten meidät löydettiin?" Kysyin.

"Hagrid oli kävelemässä metsässä. Hän löysi teidät." Diggory sanoi. Katsoin häntä ja kohotin kulmiani. "No mitä?" Hän kysyi. En aio nyt heti vihoitella tuolle.

"No en sano mitään nyt. Puhutaan, kun Y/n on herännyt tai jo kunnossa jalkeillaan." Vastasin. Diggory nyökytti päätään. Hetkisen hiljaisuuden jälkeen Granger rikkoi sen.

"Miksi olit löytänyt Y/n:n metsästä tai mitä siellä oli tapahtunut?" Hän kysyi. Mitä minä nyt vastaisin. En voi sanoa, että minä olen syy tähän.

"Menin etsimään häntä ja päätin rohkeana mennä katsomaan kielletystä metsästä. Juoksin pitkälle, sillä olin aivan varma hänen olevan siellä. Hän oli juossut todella pitkälle haavoittuneena. Kun olin hänen luonaan Tylypahkaa ei edes näkynyt. Hän ei tehnyt elettäkään eikä herännyt ollenkaan. Huusin hänen nimeään, että kuuleeko hän, mutta ei kuullut." Sanoin melkein itkien onneksi en itkenyt, koska se olisi noloa.

"Kiitos Draco." Granger sanoi ja HALASI MINUA. Ööm seeelvä

"Öh joo kiitos minä.. tää on vähän kiusallista tiesitkös, neiti kaikkitietävä?" Sanoin. Hän samantien vetäytyi pois.

"Joo.. sori, mutta oon kiitollinen, kun löysit Y/n:n. Jos et olisi löytänyt sitä, se ei olisi enään kanssamme." Granger sanoi. Tuo on täysin totta. Kuulin Kalkaroksen hiljaisen niiskutuksen.

"Kalkaros?" Potter kysyi.

"No mitä nyt, Potter? Tarvitko lisätehtäviä tehtäväksi?" Kalkaros kysyi. Minä pidätin hymyäni.

"E-ei, en tahdo. Sinä vain.. ihan sama." Potter takerteli.

Sen jälkeen hän käänsi päänsä ja katsoi minun ja Y/n:n pitävän käsistä. Tai no minun pitävän hänen kädestään. "Asiasi?" Kysyin Potterilta. "

En sanonut mitään Malfoy!" Potter tiuskaisi. Jaahas.

"Ihan sama, mutta pidä näppisi erossa hänestä, sillä hän. On. Minun. Sinä myös Diggory." Sanoin ja käänsin katseeni Y/n:n.

"En minä hänestä pidä vaan.. no ei Y/n ole minun tyyppiäni. Tarkoitan, että hän ei ole sellainen jonka kanssa seurustelisin. Y/n on TODELLA hyvä ystävä. Toivon, että sinulla ja Y/n:lla ei tulisi mitään häikkää suhteeseenne, sillä hän kertoo minulle monesti kuinka paljon hän rakastaa sinua ja sen näkee niin selvästi. Hän suorastaan säteilee, kun puhuu sinusta." Diggory sanoi. Minun silmäni kostuivat vain entisestään, mutta pyyhkin vain silmäni.

"Aih.. luulin, että sinulla ja..Y/n:lla olleen jotain ja.. äh unohda koko juttu. Ei meidän tarvikaan puhua mistään. unohda vaan se." Sanoin.

"Dra..c..Drac..o" Kuului sängyn puolelta. Käänsi nopeaa pääni. Y/n on herännyt vihdoin.

"Y/n rakas! Sä.. sä heräsit! Luulin jo vähän pahinta. Älä puhu vielä mitään, juo eka vettä niin voit puhua paremmin. Tuossa." Sanoin ojentaessani vesi lasin. Y/n otti sen hellästi käteensä ja hörppäsi siitä.

"Draco.. sä oot siinä." Hän sanoi samalla, kun katsoi vähän ympärilleen. Olen ihan vitun onnellinen, että Y/n heräsi.

"Tietenkin mä oon tässä. Miks en olisi? Siis tietenkin mä oon! Mähän sut alunperin löysin sieltä jorpakosta." Sanoin onnellisena kestohymy huulillani. Oon niin onnellinen!!!!

"Mä oon pahoillani, kun alotin tän hässäkän. Kaikki on mun syytä. Anteeks iskä ja Dray.. anteeks." Y/n sanoi pahoitellen.

"Ei ei ei! Sun ei pidä pyytää anteeksi vaan mun! Mä oon se syyllinen. Mä oon niin helv.. siis todella pahoillani kaikesta paskasta mitä oon sulle aiheuttanut. Tuntuu, että oon ainoo, joka on syyllinen sun kaikkiin ongelmiin. Mä en tarkota ikinä mitään niistä haukuista mitä oon sanonu sulle. Ja mä rakastan sua. Enkä enää usko Pansya eikä varmaan sunkaan kannata. Mä tiedän, että sä et pettäny mua ja anteeks, kun huusin-" Sanoin pahoillani.

"Hetkinen, siis mitä?" Kysyi Kalkaros ja astui minua lähemmäs.

"Anteeks anteeks, väärinkäsityksiä. Kaikki on hyvin nyt. Ei hätää eikä tarvi hermostua. Ei sentään käynyt pahemmin tälle mun prinsessalle." Sanoin ja osoitin Y/n:a.

"Jaahas" Sanoi Kalkaros ja otti askeleen takaisin.

"Iskä anteeks mä.. en vaan mahtanut mun haluille mitään. Teki mieli juosta, olin niin vitun surullinen. Ja Draco.. mä rakastan sua myös vielä enemmän." Y/n sanoi. Kalkaros nyökytti päätään.

"Eheii ei oo reilua. Mä rakastan sua enemmän." Sanoin.

"Hei kyyhkyset me ollaan vielä täällä." Fred sanoi ja minä pyöritin Y/n:n kanssa silmiä.

"Hah äläs luulekaan, mäpäs sua!" Y/n sanoi naurahtaen.

"Jooh tulkaa tää on ällöttävää." Ronpunapää sanoi ja veti Granger:n ja Potter:n mukaansa.

"Vähä niin, kun sä ja Lavender. Hyi että! Te ootte, kun jotkut pusukalat! Hankkikaa oma huonekin vielä! Ja ettäs kehtaatkin sanoa noita ällöiks. Nehän on yli söpöjä!" Granger sanoi itsevarmana lähdettyään.

"Mäkin meen. Hei hei Y/n ja blondipoika." Diggory sanoi ja lähti sairaalasiivestä. 'Blondipoika' niimpä niin.

"Morooo" Kaksoset sanoi ja vinkkasi silmäänsä Y/n:lle lähtiessään.

"Draco jää tänne. Tuon teille molemmille jotakn syötävää." Kalkaros sanoi.

"Joo" Vastasin ja Kalkaros lähti. Pomfreykin oli lähtenyt jo hetki sitten.

"Sä pelastit mut." Y/n sanoi hiljaa.

"Niin tein prinsessa. Sä pelastit mut, kun tulit mun elämään." Vastasin. Hän vain hymyili söpösti.

Uus luku rakkaat kullannuput :D Toivon, että tykkäätte. Love you <3