Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Hermione, ymmärrätkö?

"Draco.. pitäisikö mun liittyä kuolonsyöjäksi?" Minä kuiskasin Dracolle. En tiedä nukkuuko hän jo.

"Mitä? Mistä sä tuollaista oot saanut päähäs?" Draco kysyi. "Ei sun pidä liittyä kuolonsyöjiin. Ja mä luulen, että Voldemort ei päästäisi sua. Se ei edes tiedä, että oot Severuksen tytär." Draco sanoi.

"No niin mutta kun..." Minä aloitin ja käännyin ympäri.

"Hei.. nuku nyt niin jaksat huomenna. Hyvää yötä prinsessa." Draco sanoi ja antoi minulle pusun otsalleni.

"Ugh sä kuullostat joltain jästi äidiltä, jos sanot noin 'niin jaksat huomenna'. Mutta mä haluan olla sun kanssa. Ja mä haluan sun isä tietävän, että oon Snape ja puoliverinen. Siellä järven rannallakin se kutsu mua 'kuraveriseksi'. Sitten se vois hyväksyä mut." Minä sanoin.

"Hei älä nyt jooko stressaa. Mä sanon sille ja äidille kyllä." Draco sanoi hiljaa. "No okei. Mutta katotkin sitten, että ne ei tuu heti seuraavana päivänä tappamaan mua tai mitään." Minä sanoin.

"Joo joo.. no niin nyt nuku. Mä olen tässä sun vieressä koko yön." Draco vastasi.

****

"Etkö aio syödä mitään?" Hermione kysyi minulta ja minä pudistin päätäni.

"Älä viitsi taas aloittaa tätä 'mä en jaksa, pysty, ei oo nälkä' juttua. Sun pitää syödä edes vähän jotain Y/n!" Hermione sanoi.

"Cedric kuoli justiinsa! Ja sä et oo edes puhunut siitä mulle tai välitä koko asiasta! Nyt sä vaan sanot 'sun pitää syödä' 'älä aloita taas tuota'. Mä en enään ikinä näe Cedriciä! Ymmärrätkö?" Minä huusin, kunnes tajusin, että minä huudan. Kaikki varmaan katsovat minua.

"Ai tässäkö on nyt vaan kyse puuskupuh pojasta Cedric:stä? Ihan niin kuin silloin viime vuonna se Ernie!" Hermione sanoi. Miksi hän puhuu nyt Erniestä? Hän ei liity tähän mitenkään.

"Mä en ollut Cedricin kanssa yhdessä, joten ei ole lähellekään sama juttu! Ja älä puhu siitä Erniestä, se on täys idiootti..." Minä melkein itken. Ei, älä itke nyt! Kunnes jatkan taas:

"Sua ei edes kiinnosta miltä musta tuntuu. Mun paras ystävä kuoli." Minä sanoin ja kyynel tippui poskelleni.. EI noloa.

"Sun paras ystävä? Eikö minä, Ron, Harry, Ginny olla?" Hermione kysyi hämmentyneenä.

"Cedric tuli mun luo, kun olin hajoamassa! Silloin kun mulla ja Dracolla oli vähän niin kuin riita.. tai jotain sinnepäin! Se kerto mulle kuinka se oli ihastunut Cho:n ja mä sille kuinka rakastanut oon Dracoon!" Minä huusin. Nyt ainakin kaikki katsoo ja kuuntelee minua ja Hermionea.

"Kyllä minäkin olisin voinut tulla sun luokse! Mutta sä olit ulkona ja vieläpä yöllä, niin miten mä nyt sinne voisin ilmestyä oikeeseen aikaan!" Hermione huusi minulle takaisin.

"No et mitenkään! Mutta Cedric nyt olikin onnekas sitten varmaan." Minä sanoin ja kävelin pois Suuresta salista.

Minä en jaksa enään puhua tuolle. En enään. Kuulen kumminkin askeleita takaani. Käännyn katsomaan kuka se oli.

"Y/n! Odota." Tyttö sanoi kauniilla äänellä. Cho.

"Niin?" Kysyin.

"Sanoiko Cedric sulle oikeasti ensin, että se oli ihastunut muhun?" Cho kysyi.

"Joo sanoi. Oon niin pahoillani." Sanoin ja halasin Cho:ta.

"Samoin. Te olitte näköjään aika läheisiä." Hän sanoi.

"Joo oltiin. Tosin ei me nyt kauaa olla tunnettu. Tai en mä tiedä. Se aina hymyili mun kanssa. Se oli aina niin iloinen." Minä sanoin.

"Toi on totta. Se oli lähes aina iloinen ihmisten seurassa." Cho sanoi. "Mutta mä menen nyt. Hei hei." Hän lisäsi.

"Joo hei!" Minä sanoin ja jatkoin matkaani huoneeseeni.

Olen taas riidoissa ystäväni kanssa. Vau. Hienoa. Hyvä minä. Ughh. No ehkä voisin tehdä nyt läksyni loppuun. Ai niin minne minä menen jouluksi? Äh! Mun elämä on painajainen ja yhtä ongelmaa vaan. Mähän voisin myös jäädä tännekin. No kai mä jään, mutta meneeköhän Draco kotiinsa?