Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Olisit ylpeä siitä!

Nyt on illallinen, jolle menen. En todellakaan tiedä, mitä puen päälleni. Puen vain jotain päälleni. Ja lähden kävelemään kohti Kuhnusarvion toimistoa, jossa tämä on.

Avaan oven varovaisesti ja astun sisään laitan oven kiinni. Täällä onkin jo Kuhnusarvio, Hermione, Potter, Ginny, Blaise, Cormac.., Neville, Belby, Kaksi kaksos luihuis tyttöä. Kuhnusarvio huomasi minut ja muutkin.

"Aaah. Neiti Snape. Tule vain." Hän sanoi. Kävelin Blaisen viereen tyhjälle olevalle tuolille.

"Anteeksi, oon vähän myöhässä. Mulla tuota.. kesti." Sanoin. Kuhnus naurahti.

"Ei haittaa myöhästymisesi. Istu alas." Hän sanoi ja istuin tuolille Blaisen viereen. Hän katsoi minua ja nyökytti tervehdykseksi. Minä tein samoin hymyillen ja aloin syödä jäätelöä.

"Miten sinä reagoit siihen, kun sait tietää oleva Severuksen tytär, neiti Snape?" Kuhnus kysyi.

"Öhh.. älä sano mua neidiksi ja hyvin." Sanoin ja laitoin jäätelöä suuhuni.

"Selvä nohh.. Snape. Miten sinulla menee näin muuten?" Hän kysyi. Kyllästyttää nämä kysymykset.

"Ihan hyvin." Vastasin.

"Selvä, oletko tietoinen äidistäsi, että hän on-"

"Olen!" Vastasin ärtyisästi. "Tiedän." Kaikki jäivät hiljaisiksi. Katsoin Hermionea ja hän minua.

"En suosittele katsomaan. Rohkelikot." Blaise kuiskasi minulle ja lopetin katsekontaktin Hermionen kanssa. Katsoin muualle ja näin Cormacin katsomassa minua. Hän laittoi sormensa suuhun ja hymyili ja imeskeli jäätelön pois. Pudistin päätäni murhaavalla katseella.

"Y/n, sinähän seurustelet sitä.. Draco Malfoyta, eikö vain?" Kuhnus kysyi.

"Joo, neljänneltä vuodelta alkaen." Vastasin.

"Voi onpas.. öh romanttista. Malfoyn perheestä kaikki ovat kuolonsyöjiä?" Hän sanoi ja minä katsoin häntä ensin hieman järkyttyneenä, mutta nyökkäsin. "Selvä no.. miltä se sinusta tuntuu? Tunnetko olosi ulkopuoliseksi? Eikös heillä ole paljon tekemistä-"

"OLE HILJAA" Minä huudahdin ja löin käteni pöytään. Kaikki katsoivat minua. "Tarkoitin sitä."

"T-tulettehan te myös tämän jälkeisiin juhliin huomenna?" Kuhnus kysyi. Me kaikki nyökyttelimme. "Hyvä, no saatte mennä." Kun kuulimme nuo niin kaikki olivat jo ovella lähdössä paitsi Potter. Blaise oli oven ulkopuolella ja minä tulin hänen luokse.

"Toi vanha örkki on painajainen." Minä tuhahdin. "Sais hakea apua tai jotain. Se hiillosti mua koko ajan."

"Huomasin." Blaise sanoi.

"Se kyseli kuolonsyöjä jutuista ja Dracon perheestä ja vielä miten pitkälle se olisi voinut mennä! Mä en todellakaan tiedä tuunko sinne juhliin. En ainakaan, kun se on siellä.. ja Cormac.. JOO EN OLE TULOSSA! Tää on stressaa enemmän, kuin ihastuksen tunnustus. Ääh! Mä en kestä. Tuota mä menen nyt! Haluan.. rauhaa. Heippa." Sanoin ja lähdin kävelemään kohti huonettani. (Ja Dracon).

Pääsin huoneeseeni ja tuhahdin kaikesta ärtymyksestä. Ja vielä kerrankin. Miksi! Miksi! Tämä kaikki on vaan niin väärää. En halua olla tai.. en halua mennä sinne juhliin. Mun pitää keksiä jotain. Nyt pitää miettiä. Mutta mulla on läksyjäkin. Miten mä nyt pystyn tekemään tän kaiken? Pitää vaan.. uurastaa. Siihen tarvii keskittymistä ja ei häiriköitä.

Aloin kirjoittamaan pergamentille asioita, joita minun pitäisi ehtiä tehdä. Niitä on niin paljon. Tuhahdan taas. Okei mustetta.. mustetta.. löytyi laatikostani. Otan mustetta ja laitan sen pergamentille. Muste leviää siihen. Karjaisen toivottomuudesta.

Hetken kuluttua huoneen ovi aukeaa ja se on Draco mustassa puvussaan. Vilkaisen häntä istuen puisella tuolilla ja käännän katseeni takaisin pergamenttiin.

"Hei, kulta. Mitä sä oot tekemässä?" Hän kysyy ja tulee taakseni. Hän laittaa kätensä olkapäilleni. En jaksa. Kohautan olkapäitäni ja Draco ottaa kätensä pois.

"Mit- Mikä on? Tapahtuiko siellä illallisella jotain? Oliko Blaise siellä?" Hän kysyi.

"Oli se." Sanoin ja niiskutin. "Mulla on vaan niin.. niin paljon asioita, mitä pitää tehdä. Mun pitää nyt keksiä, miten mun ei tarvisi mennä sinne juhlaan, minkä Kuhnupälli pitää. Sinne tulee myös Cormac! En kestä nähdä sen naamaa. Kuhnusarvio kyseli sun perheestä koko ajan ja kuolonsyöjistä! Se tietää, että me seurustellaan. Se hiillosti mua! En halua. Se ei puhunut kenelläkään muille pait-"

"Y/n.. hengitä. Rauhoitu. Kaikki menee hyvin." Draco sanoi ja aloitti hengittämään tasaisesti, näyttäen sen minulle. Yritin tehdä saman kuin hän. Nousin tuolilta turhautuneena ja tuhahdin.
"Ei." Sanoin.

"Rakas, nyt vaan leuka pystyyn. Ei tää tähän lopu, vaikka se tuntuu siltä. Sä oot mun kanssa-"

"Ei! Mä en halua olla täällä! Mä e.. mulla ei oo ketään muita, kun sä ja isä." Minä huudin. Draco seisoi edessäni sanomatta mitään ja katsoi minua. "Aiotko sanoa jotain?"

"Sulla on Scott ja Blaise.. Astoria-"

"Se ei välitä." Sanoin.

"Mun perhe." Draco sanoi.

"Ei ne ole mun puolella, jos ne ei ole sunkaan. Ne ei kohtele sua oikein. Sä tiedät sen." Sanoin.

"Ne on mun puolella! Ne ei vaan kohtele mua niin hyvin! Sulla on isä, joka kohtelee sua hyvin! Olisit ylpeä ja onnellinen siitä." Draco huudahti.

"Mä oon!"

"Et näytä siltä! Missä on se rakkaus teidän välillä? Ette oo keskenänne! Ette hymyile!" Hän huuti. Nyt silmäni alkavat kostua ja alan täristä. Ei taas.

"Kyllä ollaan! Ja me hym... hymyillään kyllä!"

"No koska viimeksi?" Hän kysyi.

"No.. en.. en mä t-tiedä. Kuinka usein meidän sitten pitäisi?" Kysyin.

"Niin usein, että pystyt tuntemaan, että sä riität." Draco sanoi.

"En voi mitään jos tuntuu siltä, että kaikki räjähtää. Tai, että kaikki on.. tyhjää. Missä olit tän koko päivän?" Sanoin.

"Tarvehuoneella.." Hän vastasi.

"Niin sen kaapin luona. Kaapin."

"O-ootko sä kateellinen?" Draco kysyi.

"Mistä, mistä olisin kateellinen? Ai siitä, kun oot sen kaapin kanssa?"

"Just siitä. Et kai sä oo tosissas?" Hän kysyi.

"E-en oo! Tai pitäisikö mun? En mä voi olla kateellinen susta ja kaapista."

"Sä tunnet olos yksinäiseksi. Joten.." Draco sanoi ja suuteli minua. "Sä et oo yksin."