Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

vitun paskaa

Y/n nk
Olen edelleen järven rannalla. Katson kauniisti kimmeltävää vettä. Kumpa en olisi nähnyt sitä unta.. tai mikä olikaan. Tälläkin hetkellä olisin Dracon kainalossa nukkumassa enkä täällä ulkona.

Tulikohan Draco tänne perässäni. En usko. Eikä! En halua olla millään tavalla etääntyväinen hänestä. Itsehän tämän sotkun keitin. Vitut. Takaani kuuluu raksahdus.

"Ääh!" Minä kiljahdan. Siellä oli pitkä poika keltaisella t-paidalla. Cedric. Eli poika on siis Cedric Diggory, joka kuuluu puuskupuh tupaan. Okei okei kaikki nyt tietää Cedin. Sanoinko Cedricin lempinimen??! Oh shit wtf.

"Mitäs neiti tekee täällä kylmässä?" Cedric kysyi minulta. Vihaan sitä, kun joku sanoo mua neidiks. En tiedä miksi. Paitsi, jos draco sanoo nii ei se haittaa.

"Mä vaan öö tulin miettimään." Vastasin. Cedric käveli lähemmäksi kauempaa ja istui vähän etäämmälle viereeni.

"Miettimään kuudelta aamulla?" Cedric kysyi minulta. Ai kello on jo kuusi??!

"Ei vaan tulin tänne joskus neljältä." Vastasin.

"Neljältä? Mikä mietityttää noin paljon?" Cedric kysyi.

En halua sanoa hänelle oikea syytä. En halua valehdellakaan. Mitä sanon? "Näin vaa kauheeta painajaista." Sanoin. Cedric katsoo minua.

"Painajaista.. empä tiedä. Vaikutat siltä, että sua mietityttää joku muukin." Hän sanoi ja katsoo minua. Huokaisin. Kai se on pakko.

"En haluais sanoa tätä, että tästä ei tulis mitää juoruilu paskaa. Mutta koska oon tyhmä niin kerron. No mulla ja Dracolla oli ehkä pari tuntii sitten pieni riita. Tai en mä tiedä oliko se riita vai mikä, mutta joku sellanen. Draco halus puhua siitä painajaisesta, mutta mä vaa häivyin. Mua kaduttaa helvetisti. Miksi tein niin? Tuntuu, että oon maailman kauhein ihminen. Draco varmaan vihaa mua. En sanonu sille lähes mitään. Mä vaan itkin, tärisin ja häivyin. Nyt Draco varmaan haluu erota musta.. mä EN HALUA EROTA. Rakastan sitä. Kaikki puhuu meistä ja siitä paskaa. Kaikkee että 'ei kyl uskoisi tota vitun lautaa sen muijaks' ja 'Draco on kauhee ylimielistelijä ja luulee olevansa kuuluisampi kun kukaan muu' ÄH vitun paskaa. Poltan itteni." Kerroin välillä henkeä haukkoen.

Cedric katsoi minua järkyttyneenä. Hän tuli minua lähemmäksi, mutta ei mitenkään ahdistavasti. "Okei. Mä toivon, että saat sen kans hommat sujuun. Ja älä välitä mitä muut aattelee. En ite mitenkää kovin hyvin tunne Draco Malfoyta, mutta oon kuullu siitä juttuja-" Cedric sanoi.

Minä keskeytin hänet. "Mitä juttuja?" Minä kysyin kiinnostuneena.

"Jotain että 'Se on sen rohkelikko muikkelin jätkä' ja 'Se on luihuisesta sellanen blondi draamailija. Ja ihan kun isänsä. Sillä ei oo tyttöystävää ja en kyllä ihmettele miksi. Sais kuolla sen koko perhe, koska ne on kauheita. Rikkaita, pahiksia ja kuolonsyöjiä.' Mutta en tosiaan tiedä, että minkälaisen ajatuksen sä oot saanu siitä." Cedric sanoi.

Poskelleni valui yksi kyynel ja toinen vielä. Ei ole tyttöystää? Draamailija? Kuolisi? Ei! En salli, että Dracosta puhutaan tuollaista.

"Mä.. mä en tiedä mitä sanoa. Noi on kauheita asioita. Tiedän, että noi jutut jos se kuulis se raivostuis. Draco on täyttä kultaa. Se on oikeesti ihana ja välittävä. Ja rakastan sitä, mutta mun vanhemmat oli eri mieltä ja Dracon isäkin. En tiedä mitä hänen äiti miettii asiasta. Hänen isä uhkasi Dracon tappamaan mut ja mun vanhempani hakkas mut." Sanoin Cedricille vieressäni. Hän katseli minua ja hymyili.
"Miksi sä katot mua noin?" Kysyin häneltä.

"Mä vaan näen kuinka rakastanut sä oot siihen." Cedric sanoi hymyillen.

"Niin oon, mutta se ei oo varmaan enään muhun." Vastasin.

"Kyllä rakastaa. Mutta nyt tuut sisälle ennen, kun joku tulee tänne ja saa väärän käsityksen meistä." Cedric sanoi. Okei hyvä, että hän ei ajattele meitä yhteen.

"Joo, se ei olis kivaa." Sanoin ja kävelimme sisälle eri reittejä.

Kello on kahdeksan ja menen pian aamiaselle. Tulin siis ulkoa suoraan omaan makuuhuoneeseeni. Minulla on edelleen Dracon paita päällä. Se tuoksui häneltä.

En kestä tätä. En halua mennä aamiaiselle, jos siellä on Draco. En tiedä, mutta luulen Cedricin olevan uusi ystäväni. Sillä pystyn luottaa häneen eli pystyn kertoa hänelle murheitani. Mutta nyt on pakko vaihtaa vaatteet ennen kuin menen syömään.

Vaihdoin vaatteeni ja lähdin ulos makuuhuoneestani. Kävelin pitkin käytäviä ja portaita. Vastaan tulee rohkelikko tyttöjä. He tönäisee tahallaan minua mennessään ohitse.

"Katso etees, tyhmä." He sanoivat. Pyöritin silmiäni. Ihan sama. Kävelin suureen saliin. Luihuisten pöydästä tuli erikoisia katseita. Äh ärsyttävää. Istuin rohkelikkojen pöytään tympästyneenä. Puuskahdan jälleen.

"Missä sä oot ollut? En oo nähny sua sen jälkeen, kun lähdit pois rohkelikko tornista. Et kai vaan sen Malfoyn kanssa?" Ginny kysyi. Katsoessaan Harrya kiinnostuneena. Ugh.

"Pansyn, Dracon ja Cedricin kanssa." Vastasin. Ginny katsoi edelleen Harrya. Hän on oikeasti rakastunut häneen tai no ihastunut en tiedä.

"Ihan oikeesti Y/n. Miks oot niitten kaa? Ne on luihuisia, etkö ymmärrä!? Malfoy voi vielä särkeä sun sydämmen pahasti. Varsinkin sen Pansyn kaa. Ja miks olit Cedricin kanssa? Et kai petä Malfoyta? Malfoy kyllä ansaitsis sen." Harry valitti ja kyseli. Hermoni ja vihani sisälläni kiehuu tuhatta ja sataa. Ja nyt se purkautuu.

"Oi Harry ootko kertonut Ginnylle sitä, että TYKKÄÄT MUSTA!? Ai et varmaan no nyt se tietää. Ja sä et voi puhua mun kavereista ja poikaystävästä noin. En kestä olla teidän kanssa. Te vaan valitatte siitä, että olisin jonkun demonin tai väärän ihmisen kanssa yhdessä. En oo!! Ja arvatkaa vielä mitä. TÄÄ YSTÄVYYS OLI TÄSSÄ. KIITTI HEI!" Minä huusin Harrylle ja kumppaneineen niin, että varmaan koko sali kuuli sen.

Kamalan noloa, mutta oli pakko. Nyt juoksen salista pois ja en jaksa syödä. Ei kiinnosta.
_______

Olkaa hyvä luku 16 on tässä :)