Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Teinkö mä oikeesti jotain?

Y/n nk
Olen hämärässä huoneessa, jossa on kuolonsyöjiä. Kaikki huomaavaat minut. Minulla on päälläni kaapu ja huppu päässäni. Bellatrix kävelee minua kohti.

"Oh, kukas täällä on? Kuraverinen!" Bellatrix sanoi ja räkätti hänen nauruaan. "Näkisitpä ilmeesi. Vakava kuin mikä! Hahahah" Hän jatkoi ja jatkoi. "Sinä taidat olla tämä kuraverinen mistä Lucius puhui. Näytät karsealta. Miksi luoksemme tuli kuraverinen?! Onko viimeisiä sanoja?!" Hän jatkoi.

"Minä.. minä vaan.." änkytin.

" 'minä.. minä' TURPA TUKKOON KURAVERINEN GRANGER!" Bellatrix huusi ja laittoi sauvansa kaulalleni. Hän meni taakseni ja piti minua paikoillaan.

Draco ei tiedä, että olen minä. Kaikki sanovat minua Grangeriksi, jotta Draco ei tajuasi estää muita tekemästä minuun mitään.

"Draco tapa hänet. TAPA GRANGER!" Lucius huusi pojalle. Draco seisoi hetken paikallaan, kunnes käveli minua päin hitaasti.

"Draco, älä tee tätä!" Huusin. Hän ei tunnistanut ääntäni eikä nähnyt kasvojani huppuni takaa.

"Granger, miksi minä sinua kuuntelisin. Sinä, Potter ja Weasley nauroitte aina minulle. Joten nyt sinä saat tämän. Mulla ei ole muita vaihtoehtoja."

Nousen istumaan sängyllä salaman nopeaa. Hengitän vaikeasti. Olen ihan hiestä märkä. Nyt en ymmärrä. Siis oliko tuo unta vai mitä tuo oli? Se tuntui niin todelliselta.

Tunsin lämpimän käden selässäni. Tunnistin heti kuka oli kyseessä. Draco.

"Kulta, mikä on? Kello on jotain neljä aamuyöllä." Draco sanoi väsyneellä äänellään.

"Sinä.." Sanoin hiljaa. Draco katsoi minua järkyttyneenä, sillä hän ei tiedä mitä näin.

"Mitä minä? Teinkö jotain yön aikana? Mistä puhut?" Draco oli ihmeissään. Draco otti minut halaukseen. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Draco oli suutelemassa minua, mutta käänsin päätäni.

"Draco mä tarvin.. öö happea. Meen ulos." Sanoin ja nousin sängystä.

"Et antanu mun suudella sua? Mikä sulla on? Ootko sä kunnossa? Miksi sä meet ulos? Teinkö mä oikeesti jotain? Kerro mulle." Draco kyseli. Hänen ääni kiihtyi koko ajan.

"Mä näin varmaan vaan pahaa painajaista. Mä meen nyt." Olin lähtemässä Draco otti olkapäästäni.

"Varmaan? Älä mene. Mitä siinä tapahtui? Kulta!" Draco sanoi ja minä vetäisin itseni pois. Kävelin pois ja tärisin. Kävelin ulos luihuisten bleissistä. (Okei toi kuulostaa tyhmältä xd)

Kävelen pitkin käytäviä paniikissa. Toivon, että en törmää Voroon. Pääsen ulos ja ihana tuuli puhalsi kasvoihini haistelin ilmaa.

Kävelen läheisen järven rantaan istumaan. Istun yksin, aivan yksin. Kyyneleet valuu vain poskiani pitkin. Tuijotan tyhjyyteen. Miksi käyttäydyin noin Dracolle. Olisin voinut olla kohteliaampi. Olemme yhdessä.

EI EI SUHTEEMME EI SAA LOPPUA NÄIN.
emme voi vain erota näin. Ei ole todellista. Minä en ainakaan aio jättää enkä pettää häntä.

Mun pää on kuin viidakko, jossa edes mä en selviä. Tää on kauheeta. En pysty. Mä tapan pian itteni, jos asiat ei järjesty. Draco on sanonut monesti minulle, että asiat järjestyisi, mutta MILLOIN NE SITTEN JÄRJESTYY?