Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Törmäys

Y/n pov:
Olen menossa kiireellä Tylypahkan junaan. Minulla on vain 3 minuuttia aikaa ennen kuin juna lähtee. Kävelen salaman nopeasti katsoen kelloa ja yhtäkkiä törmään johonkin.

"A-anteeks, mä en törmännyt tahallani." Sanon noustessani ylös.

"Saisit katsoa etees. Muhun ei vaan noin törmäillä! Senkin-" Tämä poika nousi ja katsoi minua suoraan silmiini.. mitä se ikinä tarkoittikaan. Hän katsoi minua jotenkin todella kiinnostuneesti. Omituisen kiinnostuneesti.

"Mä oon oikeesti pahoillani, mutta on vaan tosi kiire tohon junaan. Ei kai sattunut?" Sanon hätäisesti. Poika katsoo minua edelleen silmiini. "Ei varmaan.. no mutta jos mä tästä menenkin.." Sanon kiusaantuneena.

"Odota, mikä sun nimi on?" Poika kysyi hätäisesti.

"Ööm y/n, sä?" Sanoin hänelle.
"Vain niin, mä oon Draco." Draco vastasi virne kasvoillaan.

"Kiva homma, mutta nyt mun pitää oikeesti mennä." Sanoin Dracolle ja lähdin juosten junaan.

Hetken päästä juna lähti liikkeelle ja minä etsin tyhjää istumapaikkaa. Avasin yhden oven ja näin tämän Dracon siellä taas. En halua istua hänen viereen. Nähtyäni hänet olin paniikissa kääntymässä takaisinpäin. Tunsin jonkun ottavan ranteestani hellästi.

"Mihin sä menet? Mulla on sulle tyhjä paikka täällä." Draco sanoi minulle.

"Ööm okei mä tuun." Sanoin Dracolle. Istuin pehmeälle penkille vähän kauemmaksi Dracosta. Hetken päästä hän avasi suunsa.

"Miksi sä olit lähdössä pois, kun näit mut?" Draco kysyi minulta.

"Tota.. mä vaan, en tiedä." Vastasin hänelle.

"Huijaat mä tiedän, kerro nyt!" Draco korotti ääntään. Minä räpläsin hupparini hihaa hermostuneena. Silmäni kostuivat ja sitten poskiani pitkin tuli kyyneleitä. "Puhu mulle nyt!" Draco huudahti minulle taas, kunnes huomasi minun itkevän.

Dracon pov:

Näin kun y/n itki vähän loitommalla minusta. Katsoin vain kuinka paniikissa hän oli.

"Anteeks, kun huusin. En osaa hallita mun vihaa joten puran sen ihmisiin aika usein." Sanoin ja menin varovaisesti hänen vierelleen.
"Haluutko vaikka puhua mulle jostain? Sori, en oikeen osaa lohduttaa, kun en yleensä tee semmosta." Kysyin häneltä varovaisesti.

"Noh joo vaikka.." Hän sanoi minulle ja pyyhkäisi kyyneleet hihaansa. "Mun vanhemmat on väkivaltaisia mua kohtaan." Y/n vastasi minulle.

"Anteeks ihan kauheesti kun huusin sulle. Se oli tosi-" En kerennyt sanoa lausettani loppuun, kunnes Fred ja George avasi oven.

"Oho oho! Anteeks kun me keskeytettiin teidän romanttinen juna matka." George sanoi meille kiusatakseen.

"Menkää pois tai sanon mun isälle tästä!" Sanoin heille.

"Joo joo, Romeo ja Julia." Fred ja George sanoivat ja lähti nauraen muualle.

2023 :Okei hyi että. alotin kirjottaa tätä tyylii vuos sitte ja tein tän koko jutun liian nopeesti ja hutasten. Oon ite muuttunu ja mun pään ajatusmaailma on muuttunu paljon, että mä en vaan tykkää tästä koko tarinasta. Mä muuten poistaisin tän tarinan, mutta kun tässä on niin paljon lukijoita (kiitos niistä btw<3) niin jätän tän tänne vaan sen takia ainakin jokskin aikaa.