Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Kaulakoru

Y/n pov:

"Draco pysy mun vierellä koko ajan, oo kiltti!" Sanoin hänelle, kun minua oltiin viemässä sairaalasiipeen. Minä näin vain käytävän katon ja Dracon, joka kävelee vierelläni.

"Mä lupaan." Draco sanoi takaisin. "Laskekaa hänet siihen sängylle." Kuulin, kun joku sanoi. Silmäni alkoi tuntua hyvin raskailta ja silmissäni alkoi sumentua, ja Hirveä pääkipu iski.

"Dra.. Draco päähän sattuu.." Minä sanoin vaikeroiden.

"Ei hätää Matami Pomfrey hoitaa sut kuntoon! Mä pysyn tässä koko ajan. Ei mitään hätää!" Dray sanoi minulle rauhallisesti. Sitten kaikki sumeni.

• • • •
Avaan silmiäni vähän ja pääkipuni on lähtenyt. Olen pimeässä sairaalasiivessä Draco vierelläni. Hän tosin nukkuu samalla, kun istuu penkillä. Hän pitää kädestäni kiinni, hänen kätensä on lämmin, mutta minun on kylmä.

Minä katson itseäni ja huomaan siteitä itsessäni haavojeni päällä. Draco näytti niin suloiselta nukkuessaan. Nousin hetkeksi istumaan sängyllä. Ja herätin samalla Dracon. Mainiota.

"Sä heräsit hyvä! Mä oon ollu tässä koko ajan sun vierellä." Draco sanoi ja hieroi silmiään. Söpöä.

"Joo, mutta kyllä säkin vähä niin ku nukuit." Minä sanoin ja naurahdin. Menin takaisin makuulleni. "Kauanko oon ollut täällä vai oonko ollu vasta jonku muutaman tunnin?" Kysyin häneltä. Hän naurahti.

"Muutaman tunnin vasta." Dray sanoi.

"Okei, puhutaanko siitä mitä mun vanhemmat sano?" Kysyin häneltä.
"Noh.. jos kerran haluat." Dray sanoi.

"Niin niistä kuolonsyöjä jutuista. Niin ne sanoi, että te ootte vaarallisia ja en osaisi suojautua." Sanoin. Hän piti tiukemmin kädestäni.

"Mä lupaan, että me selvitään yhdessä, vaikka mitä tapahtuis." Dray sanoi.

"Joo, mutta mähän oon jästisyntyinen, Dray. Mä tiedän, että ne tulee satuttamaan mua ja.. varsinkin, koska mä oon sun kanssa niin ne tulee satuttamaan mua sen takia." Minä hätäilin.

"Nyt ota vain rauhallisesti. Mä hoidan asiat vielä, okei?" Draco vakuutti.

"Joo joo, mutta mitä, jos ne tekee sulle jotain.. ei ei tää voi mennä näin ei ei! Mä en halua, että sulle tapahtuu mitään." Minä sanoin. Draco vilkaisi kelloa ja kohotti kulmiaan.

"Hei, rakas mun täytyy mennä nyt. Mä palaan kyllä vielä takaisin mahdollisimman pian. Luota muhun. Hengittele nyt vaan rauhallisesti siinä ihan rauhassa. Mun pitää hoitaa yksi juttu-" Draco sanoo minulle, mutta minä keskeytän.

"Minkä jutun? Mihin se liittyy? Ei älä mee, jää tänne. En halua jäädä yksin, Dray." Sanoin.

"Mä lupaan tulla takaisin. Siis, jos sua ei oo vielä päästetty pois täältä. Tää juttu on pakko tehdä tai no.. se on vaan tehtävä. Mä rakastan sua. Mä lupaan tulla vielä takaisin, mä lupaan sulle. Ota vaan nyt tämä kaulakoru ja laita se kaulaan. Hei hei kaunotar." Draco sanoi ja me suutelimme. Hän käveli sairaalasiivestä pois.

Nyt olen aivan yksinäni sitten. Katson koruani minkä Draco antoi minulle. Siinä on käärme jolla on silminä vihreät smaragdit. (Toivon että kirjotin ton smaragdin oikein.)
Nukuin hetken, kunnes jonkun kylmä käsi tuli kaulalleni. Avasin silmäni, ja näin Dracon isän Luciuksen.

"Pysy nyt hiljaa etkä huuda, selvä?" Lucius sanoi kuiskaten. Hän oli kuristamassa minua. En saanut happea kunnolla. Ja minä nyökkäsin. "Sinä kuraverinen et koske poikaani. Tai muuten pilaat maineemme. Kuraverisiä ei hyväksytä meidän kuolonsyöjiin." Lucius sanoi ja näki kaulakoruni. Hän lopetti kuristamiseni ja piti korua sormissaan.

"Onko tämä sinun? Mistä sinä olet saanut tämän? Eihän sinulla voi tätä korua olla!" Lucius kysyi järkyttyneenä.

"Sain..sain sen Dray:ltä. Hän..hän sanoi, että 'ota nyt tämä kaulakoru ja että minun pitää mennä tekemään yksi juttu. Lupaan että palaan takaisin vielä, lupaan sinulle.' Tai.. tai jotain tuollaista. Älä satuta Dracoa! Hän ei ansaitse sitä." Minä sanoin ääni väristen Luciukselle.

"Tämä on Dracon koru. Annoin tämän hänelle siitä syystä, että hänestä on tullut kuolonsyöjä. Ja nyt se on sinulla. Tuosta korusta saa paljon rohkeutta ja taikavoimia, joita ei normaaleilla kuraverisillä tai velhoilla ole. Sun pitää antaa se takaisin tai minä annan Dracolle tehtäväksi tappaa sinut." Lucius sanoi kuiskaten ja minä aloin tärisemään.

"E-et sä voi sa..sanoa noin, että sä annat sen tehtäväksi sille! Draco saa itse päättää mitä tekee elämällä ja sä et voi sitä päättää. Etkö sä ymmärrä mitä sä oot tehny sun pojalle. Sun takia Dracolla on paha olla. SUN!" Sanoin ja tunsin kuinka rohkeus tuli sisälleni.

Lucius katsoi minua vihaisena ja laittoi kylmät kätensä taas kaulalleni, ja kuristi minua. "Sinä kuraverinen pilaat meidän perheemme ja kaikkien meidän kuolonsyöjien maineemme." Lucius sanoi samalla, kun hän kuristi minua.

Minusta tuntui selvästi kuinka happeni alkaa loppumaan. Mutta suljin silmäni ja keskityin koruun. Korun avulla mieleni sisällä sain Luciuksen katoamaan

Avasin silmäni ja näin vain, kun mustan näköinen savupilvi kadotti hänet. Mutta luulen että hän ei kuollut kumminkaan. Rupesin itkemään. Yritin tasata hengitystäni.

Kunnes Draco tuli ovesta sisään ja käveli sänkyni luokse. "Missä sä olit? Ja miksi sä annoit tän korun mulle?" Kysyin häneltä.

"Mä kävin kuolonsyöjä juttuja tekemässä, mutta mähän sanoin, että tuun takasin ja tässä mä oon." Draco sanoi. Kyynel valui poskiani pitkin. "Mikä on? Tapahtuko täällä jotain?" Draco kysyi huolissaan.

"No siis.. ööh.. sun isä.." Ehdin aloittaa. Dracon ilme näytti samaa aikaan vihaiselta ja järkyttyneeltä, huolestuneelta.

"Jos se satutti sua niin mä en.. sitten ei olla enää leikin puolella! Sun täytyy rakas kertoa nyt mitä se teki sulle!" Draco sanoi.

"Se kuristi mua, että multa loppu melkein happi ja sanoi, että mun pitää antaa tää koru sille." Minä sanoin itku kurkussa Draylle.

"Hhhh mä pyydän anteeks mun isän takia! Se on ihan sairas. Se saa kyllä vielä kuulla tästä!" Draco sanoi. Minä nukahdin siinä samassa.

• • • •
Aamulla minä heräsin ja en nähnyt Dracoa vierelläni, mutta nyt se ei oikeastaan haittaa minua. Matami Pomfrey tuli kävellen luokseni. "Pääset pian pois, mutta ennen sitä sinun ystäväsi halusi tulla katsomaan sinua."

Näin Harryn, Hermionen ja Ronin tulevan luokseni. "Ootko sä jo kunnossa?" Hermione kysyi.

"Joo pääsen pian pois." Sanoin.

"Onko Malfoy käynyt täällä?" Harry kysyi.

"Joo se on ollu lähes koko ajan. Mutta se lähti yhen jutun takia hetkeksi." Kerroin.

"Mä en vaan voi ymmärtää miten sä pystyt olla sen kanssa. Siis eikö se oo yhtään ilkeä sulle? Malfoy on ihan kamala!" Hermy valitti. Minä pyöritin silmiäni.

"Se on ihana! Usko tai älä! Se on kahden kesken enemmän ystävällinen. Siihen pitää vaan tutustua. Tosin mehän vaan törmättiin ensin, ja istuttiin junassa yhdessä." Sanoin.

"No mutta me nyt tästä mennään. Hei hei!" Hermy sanoi ja hän lähti pojat vieressään pois.

Uus luku! Sanoja 1007