Voinko luvata sulle jotain? /Draco Malfoy

Suihku

Draco pov:

Oli hetken pitkä hiljaisuus. "YAAS GO GIRL!" Pansy huuti kannustavasti nurkasta. Nähtävästi he ovat oikeasti kavereita.

"Rakas mennään nyt, tule." Sanoin Y/n ja vetäisin hänet mukaani. Hän tuli mukaani ja pidimme käsistämme.

Pääsimme huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. Y/n läsähti suoraan sängylleni ja peitti kasvonsa käsillään. Menin hänen viereensä istumaan ja hän laittoi päänsä olkapäälleni.

"Draco.." Y/n sanoi, hiljaisella ujolla äänellään jälleen.

"Kuuntelen?" Sanoin hänelle.

"Mä en ehkä jaksa kohta enään.." Y/n sanoi väsyneenä. Olen oikeasti huolissani hänestä, vaikka se ei näkyisi.

"Mä tiedän, että susta tuntuu siltä. Mutta sä oot yks vahvimmista tytöistä kenet tiiän ja sä olet ihan vitun hyvän näköinen. Sun luonne on timanttinen. Sä jaksat kyllä! Älä ikinä luovuta. Ja mä tiedän, että sä et!" Sanoin hänelle samalla, kun silitin hänen hiuksiaan.

"Miten sä voit tie-" Hän aloitti.

"Koska mä vaan tiedän! Mä tiedän sen, joten et luovuta!" Sanoin hänelle. Muistin yhtäkkiä, kun Y/n oli sanonut pitäessään puollustustaan. "Onko se totta, että sun isä on raiskannut sut?" Kysyin.

"Mä.. mä en ha.." Hän takerteli. "Mä meen suihkuun. Voinko lainaa sun vaatteita yö vaatteiksi?" Y/n kysyi.

"Tietenkin sä voit." Sanoin hänelle ja ojensin t-paitani ja jotkut housuni, jotka ovat vähän pienet minulle. Joten annan hänen nyt lainata niitä. Sitten hän katosikin jo oven taakse.

Y/n pov:
Riisun vaatteeni ja avaan suihkun, menin sen alle. Vesi valui pitkin päätäni. Tuntui rauhalliselta, joten suljin silmäni.

Näin taas sen muiston, kun isäni raiskasi minut. Se oli kauhea, enkä halunnut vielä puhua siitä Dracolle. Muisto vaan jatkui ja jatkui päässäni se ei lähtenyt pois. Näen kuinka isäni lähestyy minua, riisuu minua ja niin edelleen.

Nyt olen kyyryssä suihkun lattialla. Itken ja tärisen. Toivoen, että raiskaus olisi ollut vain tyhmä painajainen. Mutta ei.

Elämä on liian epäreilua varsinkin minua kohtaan. Muut saavat ihanan vartalon ja upeat kasvot, hiukset, paljon ystäviä, täydelliset vanhemmat, ei ole itsetuhoinen, ei syömisongelmia.

Nyt näen silmissäni, kun entinen jästi ystäväni jätti minut yksin paniikkikohtaukseni kanssa. Hän sanoi "heipparallaa" ja lähti kävelemään pois. Nyt näen vain mustaa. Kuulen koputuksen ovelta.

"Rakas, onko kaikki hyvin? Pääsenkö sisään? Oot ollu siellä jo aika kauan." Draco sanoi rauhallisesti ja varovaisesti.

"Mä.. mä oon okei" Vastasin nostaessa päätäni. Katsoin kehoani näytän kauhealta. Kauhea tikku.

"Et vaikuta olevan okei." Draco sanoi oven ulkopuolelta. Olin edelleen samassa asennossa. Yhtäkkiä suihkuverho avautuu. Näen Dracon seisomassa edessäni.

"Sä tulit tänne.. mä oon oikeesti okei. Mä vaan öö öö voitko sä kääntyä, että voin vaihtaa vaat-" Sanoin hätäisenä peitellen kroppaani. Minun isoin epävarmuus on kroppani en halua Dracon näkevän sitä. Pelkään, että hän ei enään pidä minusta sen jälkeen.

"Ei ei, kaikki on hyvin. Shhh nyt oo vaan ihan rauhassa rakas. Kaikki järjestyy kyllä. Sä oot täydellinen. Sä oot upein ihminen koko maailmassa. Mä lupaan sen. Sulla ei oo mitään mitä sun tarvis salailla multa. Sun vartalo on kaunis, sä häpeät itseäs aivan turhaan. Mä oon tässä." Draco sanoi ja tuli viereeni istumaan. Halasimme toisiamme samalla.
_______________
Tein vielä tälle päivälle toisen vähän lyhyemmän <3