Alive or only burning || OLEKSI

Luku 4

~Olli~

Olin aika onnellinen. Olin saanut Aleksin puhumaan minulle ja kohta pääsisin näyttämään hänelle hieman paikkoja. Tai no ajattelin näyttää hänelle ainakin koulun, lähikaupan ja yhden paikan jossa hengaamme paljon jätkien kanssa, sekä paikan jossa tykkään käydä yksin rauhoittumassa ja josta kukaan kavereistanikaan ei ainakaan tietääkseni tiedä mitään. Löysin paikan muutama vuosi sitten. Ajattelin aina näyttäväni paikan jollekkin, joka sen ansaitsee nähdä. Aleksi on juuri sellainen. Jätkät taas ei, koska he ei osaa olla hiljaa. Tai ainakaan jos ollaan porukassa. 

"Tarviiko sun Aleksi muuten käydä suihkussa?", kysäisin. Aleksi pudisti päätään. "Okei, mä meen vielä käymään. Voit vaihtaa sillä välin täällä rauhassa vaatteet.", sanoin. Aleksi nyökkäsi. Nappasin pyyhkeen ja menin suihkuun. Palasin suihkusta huoneeseen ja huomasin Aleksin tutkimassa julisteita seinälläni. Hänellä oli päällään iso musta huppari ja revityt mustat farkut. "Aleksi, eikö sulle tuu kuuma?", kysyin. Aleksi vain pudisti pienesti päätään. Itselleni laitoin päälle ylisuuren nirvana t-paidan ja jalkoihin siniset revityt farkkushortsit, sekä tietty laitoin mun urheilukellon ranteeseen. Hiukset näytti ihan harakanpesältä, joten yritin selvitellä niitäkin hieman. (A/N Mä ite ajattelen näillä samalaiset hiukset kun nykyään, tosin Aleksilla vielä ne pidemmät ja blondit)

Kun totesin olevani valmis, sanoin Aleksille "Mä oon valmis. Jos säki oot, voitas varmaan lähtee katteleen niitä paikkoja." Aleksi nyökkäsi ja kuiskasi "Kiitos, kun oot mulle näin mukava. Vaikka se onkin musta vähän outoa, koska mä kuitenkin oon vaan eessä oleva kamala sijaislapsi." "Hei, älä sano noin! Mä vannon, että sä et oo kamala sijaislapsi. Sä oot itseasiassa aika söpö ja mä vaan haluisin suojella sua kaikelta pahalta, ettet joutus kokemaan mitään kamalaa enään. Muista, että meillä sä oot turvassa aina." Aleksi nyökkäsi ja astui askeleen lähemmäs minua.

Yhtäkkiä hän halasi minua ja kuiskasi "Kiitos."  Jäädyin yllättyneenä hetkellisesti, kunnes uskallauduin halamaan Aleksia hellästi takasin. Aleksi säpsähti pienesti, muttei lähtenyt pois, vaan halasi minua vain entistä tiukemmin. Huulilleni nousi varmaan suuri hymy. Hetken päästä irtauduimme halista ja lähdimme vihdoin sinne ulos...

Olimme kävelleet nyt noin tunnin ja olin näyttänyt Aleksille muutamia paikkoja täällä Oulussa. "Aleksi, mä haluasin näyttää sulle vielä yhden paikan, jota en oo koskaan näyttänyt kenellekkään. Mä toivon, että sä laitat nyt silmät kii ja annat sun käden mulle, sekä luotat muhun. Mä en voi sua siihen kuitenkaan pakottaa, mutta toivoisin silti. Mä lupaan, etten tee mitään pahaa sulle", sanoin Aleksille. Aleksi nyökkäsi, sulki silmät ja ojensi minulle käden. "Mä yritän nyt oppia luottaan suhun. Joten jos sä teet jotain pahaa ja petät mun luottamuksen, sä et saa sitä koskaan takaisin", Aleksi vielä sanoi. "Mä lupaan, että en tee mitään pahaa sulle tai petä sun luottamusta", sanoin vielä ja lähdin johdattamaan Aleksia kohti mun salaista paikkaa.

(A/N Tää paikka on täysin mun jostain mielikuvituksesta, ois kiva ymmärtää mistä näitä ideoita ja ajatuksia tulee.)  Tässä paikassa on siis ainakin pieni "nuotin" muotoinen lampi, sekä puu jonka oksat muodostaa sydämen. "Saat avata silmät nyt.", sanoin. Aleksi avasi silmänsä ja räpytteli hetken. Sen jälkeen hän katseli ympärilleen. "Olli wow, aivan uskomaton paikka", Aleksi sanoi.

"Samaa mieltä. Olin jotain 12 vuotta ja olin suuttunut kotona vanhemmilleni. Olin lähtenyt kotoa pois ja sattumalta löysin reitin tänne paikkaan ja ihastuin heti. Tämä paikka on sellanen missä rauhotun ja tykkään välillä tulla yksin tänne. Olen kuitenkin aina aikonut näyttää tän paikan henkilölle johon luotan. Ja olen varma, ettei se sotke täällä ja kunnioittaa tätä paikkaa juuri rauhottumis paikkana. Eikä myöskään näytä tätä paikkaa koskaan muille ilman mun lupaa. Sekä on myös mun mielestä ansainnut nähdä tän paikan ja  Aleksi, sä oot juuri sellainen.", sanoin Aleksille. "Olli, kiitos kun näytit tän paikan mulle. Mä lupaan että arvostan tätä paikkaa aina, enkä petä nyt sun luottamusta", Aleksi vastasi. Puhelimeni kilahti viestin merkiksi, joten katsoin sen.

(A/n nää nimet nyt ei kyl liitty niiden lapsuuteen, mut antaa olla...)

Alfa ja pikku kakarat 👶

Porko 🐒: Moi! Pääseekö jengi meille tänään noin 30 min päästä?

Minä: Tulossa!

Alfa 🤴: Pääsen joo, mut tuun vähän myöhäs...

Turo: Pääsen!

Hokkari 🍺: Tulossa, Juodaanko?

Minä: Mä en ainakaan voi juoda. Joten toivon, että tekään ette jois tänään...

Hokkari 🍺: Höh, miksi?

Minä: Aleksi!

Hokkari🍺: Ai niin joo. No ei juua sit tänään, nähään pian!

Minä: Kiitti, mut miks muut ei puhu täällä?

Alfa 🤴: Ei oo mitään puhuttavaa ja ei joo juoda alkoholia. Joelilla se aina mielessä ekana!

Hokkari🍺: Tommi!!! Eikä oo!!

Turo: Miksi Aleksi muuten tuli teille Olli? Ja mistä se tuli?

Minä: Meille ei oo kerrottu tarkkaan, eikä Aleksi oo vielä puhunut paljon. Se saa kertoa sitten ite teille ja mulle jos haluaa. En aijo pakottaa sitä kertomaan, enkä myöskään jaa sen asioita teille ilman lupaa! Ja Vihdistä!

Alfa 🤴: Oikea päätös Olli!

Hymähdin, suljin puhelimen ja käännyin katsomaan Aleksia päin, mutta huomasin hänen katselevan veden pintaa silmät lumoutuneina. "Aleksi, voidaan tulla tänne vielä takasin joku päivä, mut meidän pitää nyt lähtä. Pitäs olla noin vartin päästä Joonaksella. Anteeksi, ku joudun häiritteen sua tällä asialla! ", sanoin. "Ei se haittaa, lähetään vaan. Eihän mun vielä tarvi tulla mukaan Joonakselle? ", Aleksi kysyi. "Ei tarvi. Voin saattaa sut eka takas kotiin.", sanoin ja lähdimme kävelemään. Kotona päästin Aleksin sisään ja jatkoin itse matkaa Joonaksen luo.

Time skip

~Aleksi~

Kello on 23.00. Olen lähinnä piirtänyt koko päivän. Se on kai tapani rauhoittua. Ollin porukat kävi äsken sanomassa, että ne menee jo nukkumaan, koska heillä on molemmilla huomenna aamuvuoro töissä. Jatkoin piirtämistä, mutta ilmeisesti nukahdin. Heräsin kun joku kuiskaili nimeäni. Avasin silmäni ja huomasin kellon olevan jo 00.30. "Aleksi, oisko kuitenkin parempi nukkua omassa sängyssä? ", Olli kuiskasi. Nyökkäsin ja laitoin piirustuksen pois. Sen jälkeen kaivauduin peittoni alle sänkyyn, koska en jaksanut enää tehdä mitään muuta. Olli oli jo riisutunut ja kömpi myös sänkyynsä peiton alle. "Hyvää yötä Aleksi.", kuului vielä kuiskaus. "Unia Olli.", kuiskasin takaisin. Pian aloin kuulla rauhallista tuhinaa ja nukahdin nopeasti itsekkin... 

Sanoja: 931

Siinäpä nyt se neljäs luku tätä kirjaa...