Alive or only burning || OLEKSI

Luku 14

~Aleksi~

Kuulin puhelimeni kilahtavan ja huomasin viestin jostain ryhmästä.

Alfa ja pikku kakarat 👶

Rakas💗 lisäsi sinut.

Porko 😂: Vihdoin!!!!!

Tommi L: Tervetuloa tänne ryhmään näiden apinoiden seuraan!

Joel H: Porko on ainoa apina täällä!

Porko 😂: Hei! Sinä ihan yhtälailla kuule!

Joel H: Enpäs!

Porko 😂: Kylläpäs.

Tommi L: Noniin vanha aviopari. Joko riittäs turha väittely. Yrittäkää nyt kerranki olla fiksuja, kun saatin se Alluki tänne vihdoin!

Niko M: Tommi puhuu asiaa!

Rakas 💗😘: Saatana alkakaa tulla jo! Me tai ainakin mä ootan jo!

Minä: Mikä tää ryhmän nimi oikee on? 😂 Nytkö mä pääsin sit tähän kuuluisaan apinoiden ryhmään osalliseksi ja voin osallistua keskusteluihin. Muutaki kuin kuuntelemalla Ollin epätoivosta naurua tai valitusta teidän jutuille!

Tommi L: Juuri niin. Ja nimi tuli Porkolta!

Porko 😂: Sanoiks sä meitä just apinoiksi? Ja nimi on tuo, koska Tommi nyt on alfa meihin muihin nähen ja me ollaan ihan kakaroita kaikki muut sen rinnalla.

Tommi L: Kyllä kyllä. Paitsi, että Allu ei oo kakara. Toisin kuin te, vaikka nuorin onkin!

Minä: No kiitos Tommi! Ja sä ja Olli ette oo apinoita, muut kyllä on!

Tommi L: Khyl se Olliki osaa olla sekasin ja vaikuttaa apinalta!

Minä: Ei mun silmissä ikinä!

Tommi L: Mitäs tää nyt on?

Rakas💗: Normaalia juttelua. Puhutaan meillä lisää, ku saatte itsenne tänne joskus..

Minä: Niimpä!

Porko😂: Tulin just teidän pihaan!

Minä: 👍

"Olliii, pojat tuli tai ainki Joonas!", sanoin. "Niimpä näyttää. Hae Rilla meijän huoneeseen. Mä meen jätkiä vastaan ja tullaan sit ylös", Olli vastasi. Nyökkäsin ja lähdin etsimään meidän karvaista, töpöjalkaista ja erittäin pöhköä, mutta silti maailman ihaninta pikku karvaturria. Löysin sen sohvan luota nukkumasta ja nostin syliini. Menimme minun ja Ollin huoneeseen. Pian kuulin ääniä olohuoneen suunnalta. Kuulin koputuksen ja Olli astuu huoneeseen. "Päästetään Rilla vapaaksi ja mennään kohta perässä. Katotaan miten jätkät reagoi?", Olli sanoi. "Juu", vastasin. Raotin hieman ovea ja Rilla juoksi heti ulos huoneesta. Kohta kuuluikin Porkon huuto "Pojat mihin te jäitte? Mikä tää koira oikee on? Tosi ihana". "Tulossa", Olli huusi jätkille.

 Lähdimme olohuoneeseen, jossa pojat tuijotti vuorotellen meitä ja Joonasta, joka leikki innokkaan pikku kaverin kanssa. "Haluaisitteko nyt kertoa mikä tää juttu on", Tommi kysyi osoittaneet Rillaa. "Olli alota sä, mä jatkan jossain välissä", kuiskasin. Olin edelleen vähän ujo jätkien kanssa, mutta luottoa alkoi pikkuhiljaa tulla enemmän. Ehkä uskallan kertoa jätkille tänään edes jotain minusta. Tietenkin Rillan ja Ollin avulla. "Okei. Tämä tässä on meidän mäyräkoira, joka tuli muutama viikko sitten. Aleksi kertoi tullessaan, että haaveilee mäyräkoirasta. Porukat halusivat yllättää Allun, koska sillä on ollu niin vaikea lapsuus. Koiraa hoidetaan yhessä, mutta se on silti Aleksin. Voin sanoa, että koiran hankinta päätös oli oikea. En oo ikinä nähnyt Alea niin onnellisena, kuin sillon kun Ale näki hänet ekaa kertaa. Noista on tullu jo erottamattomat. Voin vaikka vannoa, että välillä haluaisin olla enemmän Allun kanssa, mutta sillä on vaan tuo koira mielessä", Olli kertoo. 

Hymähdin ja jatkoin "Juu näin pääs käymään. Tän koiran nimi on Rilla. Rilla on maailman söpöin ja ihanin karvaturri, tosin aika pöhkö ajoittain. En vaihtas sitä koskaan mihinkään.", sanoin hymyillen tosi onnellisena". "Ale ihana nähdä sut noin onnellisena ja kuulla sun puhetta nuin paljon", Tommi sanoi. "On se kyllä ihana", kuului monesta suusta yhtä aikaa. Hymyilin, mutta huomasin Ollin hieman mökönä. "Oltsukka tuuppas tänne", sanoin. Olli laittoi kädet rinnalleen ja kääntyi poispäin minusta. "Mikä Ollille tuli", Niko kysyi. "Ei mikään", Olli vastasi. "Oottakaa hetki ja leikkikää vaikka Rillan kannsa tai tehkää jotain", sanoin ja vedin Ollin huoneeseemme mukanani. Suljin oven ja istutin Ollin viereeni sängylle.

"Kerro suoraan mikä on. Mä nään, ettei kaikki oo okei. Sä oot paljon söpömpi kun sä hymyilet, etkä oo mökö Olli. Vaikka seki on aika söpöä", sanoin. Olli käänsi päänsä pois, mutta näin häneltä valuvan kyyneleen silmästä. Kaappasin hänet tiukkaan haliin, vaikka hän yritti estellä. "Tää on nolo asia ja suutut tai naurat kuitenkin jos kerron", Olli kuiskasi. "Lupaan etten suutu tai naura. Ja jos se kerran saa sut tuolle tuulelle, sun on kerrottava mulle", sanoin päättäväisesti. "O-okei. Musta vaan tuntuu, ettet enää välitä musta. Oot vaan ollut koko ajan Rillan kanssa. Samalla pelkään vähän, että jätkät ja Rilla vie sut multa", Olli sanoi.

"Hei kato mua. Sä oot täydellinen ja kukaan ei vois koskaan korvata sua. Ilman sua en varmaan  parantuisi koskaan. Sä oot auttanut mua tosi paljon. Mutta sun asiaan liittyen. Rilla on joo tosi ihana ja se on vasta pentu, joten saatoin kiintyä siihen aika paljon. Kiinnyn joihinkin asioihin tosi helpolla. Jos susta joskus tuntuu etten välitä susta, ihan sama minkä syyn takia. Kerro mulle siitä heti. Silloin asiat järjestyy helpoiten, eikä jää häiritsemään ja kaikilla on mukavampaa. Sovittaako et ollaan aina toisille rehellisiä tästä eteenpäin ja kerrotaan pienetkin asiat. Oli ne kuinka typeriä tahansa omasta mielestä", sanoin. "Sovitaan vaan...", Olli vastasi.

Vedin Ollin syliini ja painoin hennon pusun hänen nenän päähän. Olli laittoi kädet niskalleni ja painoi hellän pusun huulilleni. Vastasin tietenkin siihen ja muutin siitä pitkän ja hellän suudelman. Rutistin Ollia rintaani vasten ja sanoin "Rakastan sua". En ole sanout asiaa koskaan ääneen. Olli katsoi mua hetken kunnes vastasi "Ihana kuulla tuo sun sanoman. Mäkin rakastan sua yli kaiken". "Pitäskö meidän kertoa tästä meidän jutusta nyt niille jätkille. Ja ootko mun tukena ja autat kertoon osan mun muistakin asioita, jos en ite pysty. Halaisin kertoa jotain jätkille tänään, niin saan senkin pois alta", kuiskasin. Olli nyökkäsi, joten palasimme jätkien ja Rillan luo olohuoneeseen....

Sanoja: 857