Alive or only burning || OLEKSI

Luku 75

Tota täs luvussa piti olla pelkät kotibileet, mutta jossain vaiheessa tää lähti sit käsistä. Enkä todella tiedä mistä tää idea tuli mun päähän, mut joo...

Tw: Raiskaus!

~Aleksi~

Katselen itseäni peilistä, sillä olemme menossa Ollin kanssa joihinkin juhliin. Kuulemma jollain jätkien lukiokaverilla on synttärit ja myös Olli ja minä olemme tervetulleita paikalle. Tiedän että nämä luultavasti ovat jotkut kotibileet samalla ja olen varma että siellä on paljon humalaisia nuoria, joka ahdistaa minua jo valmiiksi. Mutta jostain kumman syystä suostuin kuitenkin lähtemään sinne mukaan, koska kaikki jätkät suostuttelivat niin kauan. No täytyy vain toivoa parasta, ja sitä että kaikki menee hyvin.

Käännän katseeni Olliin, joka näyttää todella komealta. Taidan jäädä tuijottamaan häntä hieman liian kauaksi aikaa, koska havahdun siihen kun Olli virnistää minulle ja kysyy "Ketä sä Aleksi oikeen kattelet?" "Sua tietenki, oot vitun komee.", sanon ja tunnen punastuvani, joten käännän katseeni lattiaan. "Säki oot tosi komee ja myös söpö kun punastut.", Olli sanoo tullessaan lähemmäs ja nostaessaan katseeni häneen. Tuijotamme hetken aikaa toisiamme silmiin, kunnes Olli vetää minut suudelmaan. Suutelemme jonkun aikaa, kunnes on pakko erkaantua ja lähteä kävelemään juhlapaikalle, että ehdimme sinne ajoissa.

Kävelemme käsikädessä kohti jonkun Matiaksen kotia, eli ilmeisesti juhlat ovat hänen järjestämänsä. Pian Olli jo kääntyykin jonkun talon pihalle ja menee koputtamaan oveen. Pian joku jo tuleekin avaamaan ulko-oven ja kutsuu meidät sisään. "Tervetuloa, mä oon Matias. Keitäs te olette?", hän kysyy hymyillen. "Terve. Mä oon Olli ja tässä on mun poikaystävä Aleksi.", Olli sanoo. "Aivan te ootte niitä Joelin kavereita, tulkaa peremmälle.", Matias sanoo ja lähtee johonkin.

Kävelemme olohuoneeseen ja Olli ohjaa meidät muiden jätkien luokse. Katselen ympärilleni. Täällä on aika paljon ihmisiä, mutta ihme kyllä kukaan ei ole vielä kamalassa kännissä. Toki osasta silti näkee että jotain on tullut jo nautittua. "Me lähetään hakee juomista ja jotain syötävää, tuutteko tekin?", Joel toteaa. "Joo tullaan.", kaikki paitsi Olli ja Tommi sanovat. Istahdamme sohvalle juttelemaan ja muut lähtevät keittiöön.

Pian he jo palaavat luoksemme naposteltavien ja lonkeroiden kanssa. Huomaan heti että olen nyt varuillanne heidän seurassaan, vaikka tuskin he minulle mitään tyhmää tekevät. Onneksi istun tällä hetkellä Tommin ja Ollin välissä, toivottavasti Olli ainakaan ei sorru juomaan. Mutta se taitaa kyllä olla aika turha toive. Itsehän ei ainakaan aijo juoda yhtään mitään.

---

En tiedä kauanko olemme jo olleet täällä bileissä, mutta sen tiedän että Joel, Niko ja Joonas ovat jo aivan kännissä ja pelaavat jotain muiden kanssa. Tommi on juonut onnekseni vain yhden lonkeron ja itse en ole koskenutkaan alkoholiin yhtään, niinkuin sanoin aiemmin. Moni muukin vieraista näyttää olevan jo kivassa kännissä ja jopa Olli sortui muiden yllyttämänä ja on juonut jonkunkin verran. Hän on myös kivassa humalassa, joka ahdistaa minua aika paljon. Onneksi sentään Tommi ei ole juonut paljon, joten en ole aivan yksin ja olen kai edes hänen kanssaan turvassa. "Mä meen vessaan.", totean Tommille, joka nyökkää hyväksyvästi.

Pääseen vessaan ja teen tarpeeni. Juuri kun astun vessasta ulos, joku tarttuu minusta kiinni ja vetää minut johonkin toiseen huoneeseen, lukiten oven perässään. Henkilö alkaa riisua vaatteitani, enkä voi tehdä mitään koska hän on paljon isokokoisempi kuin minä. Huone on pimeä, enkä näe mitään, en myöskään tiedä miten tämä joku toinen täällänäkee. "OLLIII AUTA!", saan huudettua, vaikka tuskin se mitään auttaa. Täällä on kuitenkin niin kamala meteli ja Ollikin on niin kännissä jo varmasti, että tuskin kukaan minua kuulee. "Lopeta, mä en halua.", sanon itkien, kun tyyppi alkaa riisua vaatteitani. "Rauhotu, sä haluut tätä kuitenkin. Ja tuo huuto on turhaa, koska ei sua täällä kukaan kuule tai voi auttaa just nyt.", henkilö sanoo ja jatkaa puuhiaan. Ja no voittekin varmasti päätellä mitä sitten tapahtui...

~Tommi~

Katselen ympärilleni ja tajuan että kaikki jätkät ovat jo mukavassa kännissä. No voi nyt vittu, Ollikin on jo noin kännissä, minkähän laiset traumat Aleksi taas saa hänestäkin. Ja missähän Aleksi muuten edes on? Eiku ainiin se lähti vessaan ja ei oo tullu vielä takasin. Se on kyllä ollu siellä jo niin kauan aikaa, että pakko lähtee ettimään sitä. Lähden siis heti etsimään Aleksia ja pian jo järkytynkin näkemästäni. Löydän hänet nimittäin yhden pimeän huoneen nurkasta yksin itkemässä aivan hysteerisenä ja ilman vaatteita. On hänellä sentään boxerit jalassa.

Voi vittu, ei jää paljon arvailujen varaan mitä täällä on tapahtunut. Menen heti Aleksin luokse istumaan lattialle ja alan rauhoittella häntä, mutta en kuitenkaan koske häneen. Nappaan sängyltä jonkun torkkupeiton ja kiedon sen varovasti Aleksin ympärille lämmikkeeksi. "Voinko mä halata sua?", kysyn sen jälkeen. Aleksi ei vastaa mitään, mutta painaa kuitenkin päänsä vasten rintakehääni ja kietoo kädet ympärilleni. Paitani alkaa heti kastua siltä kohdalta, mihin Aleksi nojaa.

Vilkaisen ovelle, joka jäi näköjään äsken raolleen ja huomaan Matiaksen kävelevän oven ohi. "MATIAS TÄNNE!", huudan, jolloin hän onneksi tulee ovelle. "Mitä täällä on tapahtunut?", hän kysyy huolestuneen näköisenä. "En tiedä, ku löysin Aleksin äsken täältä yksin hysteerisenä ja alasti itkemässä. Mutta mitäpä veikkaat siitä et Ale on alasti ja näin hysteerinen?", totean. "No voi vittu. Mä käyn soittaan ambulanssin varalta, käsken Ollin tänne ja samalla kaikkien muiden häipyvän täältä. Juhlat nimittäin loppu nyt heti kyl tähän.", Matias toteaa. "Kiitos.", kuiskaan.

Pian talo jo vaikuttaakin alkavan hiljentyä ja luoksemme saapuu sekä ensihoitajia, että poliisi. Näköjään Olli ei ainakaan vielä ehtinyt tänne. Hoitajat jäävät tutkimaan Aleksia ja toinen poliisi tulee juttelemaan hetkeksi kanssani. Selitän heille sen mitä teidän ja kuulemma hei aikovat jututtaa Aleksia vielä myöhemmin, koska nyt hän ei siihen pysty itse. Pian lähden ensihoitajien ja Aleksin kanssa sairaalaa kohti ja kuulemma poliisit aikovat viedä Ollin kotiin ja kertoa tapahtuneista heidän vanhemmilleen. Saapa nähdä mitä tästäkin seuraa kaikille?

__________

Sanoja: 900

Tuota, joo'o. Tällaista sit tällä kertaa...

-

Mut hei varautukaas, enää 5 lukua jäljellä...