Alive or only burning || OLEKSI

Luku 60

~Sari~

Kokkailen juuri pastaa ja kanakastiketta, sillä Jarilla ja pojilla on varmasti nälkä, kunhan he tulevat kotiin. Pojat siis ovat muiden kanssa pelaamassa jääkiekkoa ja Jari on vielä töissä. Rilla tuijottaa kokkailuani tarkasti, varmaan toivoo että pudottaisin hänellekin jotain. Alan kattaa pöytää ja juuri kun nostan valmiin ruoan pöydälle, tunnen käsien kiertyvän takaapäin ympärilleni. "Miten meni töissä?", kysyn. "Hyvin, mut nyt on kamala nälkä.", Jari vastaa. "Mä arvasin ja tein ruokaa valmiiksi, pääset heti syömään.", vastaan. "Kiitos rakas.", Jari kuiskaa ja painaa suukon niskaani. Käännyn ympäri ja suutelen hänen kanssaan. Hetken päästä erkanemme ja alamme syödä.

Syöminen keskeytyy, kun puhelimeni alkaa soida yhtäkkiä. Haen puhelimeni ja vastaan heti, koska soittaja oli Aleksi. Juttelen hetken Aleksin kanssa, kunnes lopetamme puhelun. Aleksi kertoi Ollin olevan sairaalassa tutkimuksissa, koska oli kaatunut pahasti. Tunnen ahdistuksen valtaavan kehoni, koska Aleksi ei osannut vielä kertoa Ollin tilanteesta oikein mitään tarkempaa. Alan täristä ja silmistäni alkaa valua kyyneleitä. Olen minäkin hyvä äiti, käsken Aleksia rauhoittumaan ja itse olen aivan hysteerinen tilanteesta.

Tunnen kuinka minua alkaa myös supistella, voi ei. Tämä johtuu varmaan stressistä, mutta pitäisi saada olo rauhallisemmaksi. Vauvojen ei kyllä vielä tarvitsisi syntyä nimittäin, mutta toisaalta supistukset ovat kyllä ihan normaalia loppuraskauden aikana. Havahdun ajatuksistani, kun Jari ohjaa minut sohvalle istumaan ja vetää kainaloonsa. Hän halaa minua tiukasti ja rauhoittelee jonkun aikaa. Jossain vaiheessa rauhoitun ja selitän Jarille tilanteen. Pakkaamme varalta muutaman Ollin tavaran mukaan ja suuntaamme sen jälkeen sairaalalle.  Pääsemme sairaalalle ja menemme Info tiskille. Meidät ohjataan johonkin aulaan, jossa Aleksi ja joku hoitaja ovat juttelemassa juuri.

~Aleksi~

Istun aulassa ja katselen puhelintani, kunnes joku sairaanhoitaja kävelee luokseni ja tulee juttelemaan kanssani. Täällä ei juuri nyt ole onneksi muita. "Hei. Minä olen Marie, yksi Ollin hoitajista ja sinä olet ilmeisesti Aleksi?", hoitaja eisttäytyy. "Hei. Joo mä oon Aleksi, Ollin sijaisveli. Mä muuten soitin ite äsken kotiin ja porukat on tulossa tänne kans, kunhan ehtivät.", kerron. "Okei. No odotetaampa heidät paikalle, niin kerron sitten lisää Ollista, mutta sillä on nyt kaikki ihan hyvin. Mikä olo sulla nyt on, olit kuulemma saanut aika ison paniikkikohtauksen?", Marie sanoo. "Ahistaa vieläkin vähän ja väsyttää tosi paljon, mut muuten ihan hyvä olo.", kerron. "No hyvä kuulla, että olo alkaa olemaan parempi jo.", Marie toteaa.

Juttelemme vielä hetken hoitajan kanssa, kunnes äiti ja isikin saapuvat paikalle. "Hei, minä olen Marie. Te olette ilmeisesti Ollin ja Aleksin vanhemmat?", hoitaja kysyy. "Joo. Mä oon Sari ja tässä on mieheni Jari.", äiti kertoo. "Okei, no mäpä selitän nyt vähän Ollin tilannetta.", Marie sanoo. "Okei." "Olli siis sai aivotärähdyksen, jonka takia meni aika sekavaksi ja oksensi. Ollin jalasta löyty murtuma ja kädessä on aika iso ja syvä haava, josta vuosi paljon verta. Sen lisäksi sillä on muutamia naarmuja ja mustelmia kehossaan.

Tällä hetkellä Olli on tikattavana ja kipsattavana. Ollille annettiin vahvoja kipulääkkeitä ja rauhoittavia, koska se oli niin sekava ja tehään vielä muutama testi. Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja Olli palas jo ambulanssissa onneksi tajuihinsa. Me kuitenkin pidetään Ollia täällä ainakin huomiseen asti tarkkailussa, koska se meni kuitenkin ihan tajuttomaksi.", Marie selittää. "Okei.", isi vastaa. "Kysykää sitten vaan rohkeesti, jos on jotain kysyttävää. Mä tuun hakemaan teidät tästä, kunhan pääsette Ollin luokse.", hoitaja kertoo. "Okei."

-

Juttelen hetken porukoiden kanssa ja päivitän Ollin tilanteesta myös jätkille, koska he olivat huolissaan Ollista. Varsinkin Joonas, joka on kuulemma itkenyt siitä asti kun Olli ei ollut noussut maasta. Hän oli saanut myös paniikkikohtauksen, koska oli niin ahdistunut tilanteesta. Joonas kuulemma syyttää itseään tapahtumasta, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Se oli täysin vahinko, eikä kukaan ole hänelle vihainen siitä. Touhutessa voi tapahtua mitä vaan.

Minua alkaa väsyttää, jonka porukatkin taitavat huomata, sillä isi toteaa "Nuku vaan jos haluat. Ja voit käyttää mun jalkaa vaikka tyynynä." Mietin hetken uskallanko, mutta lopulta päädyn ottamaan kengät pois jaloistani ja asetun makaaman sohvalle. Asetan pääni isin reidelle ja tunnen kuinka hän alkaa silitellä hiuksiani. Hetken päästä jo nukahdankin siihen

Herään kun isi herättelee minua. "Hoitaja kävi tässä ja voidaan nyt mennä kuulemma katsomaan Ollia. Hoitaja myös kertoi, että Olli ei välttämättä muista kaikkea tapahtumasta ja saattaa olla vielä rauhoittavien takia hieman sekava.", äiti selittää, jolloin nyökkään. "Voidaanko jo mennä?", kysyn. "Joo.", isi sanoo ja ohjaa meitä oikeaan paikkaan.
Pääsemme sairaalahuoneeseen, jossa Olli saa näköjään olla yksin. Ollin näyttää juuri nukkuvan. Hänen jalassa on kipsi ja jalka on laitettu hieman koholle, jonka lisäksi hänen kädessään on joku side. Ilmeisesti muualla on myös jotain pienempiä haavoja ja mustelmia, mutta ne eivät näy ulospäin. Ollin kädessä on myös tippa, josta varmaan menee jotain lääkettä tai nestettä, koska hän ei ole nyt hetkeen juonut tai syönyt.

Istahdan sängyn toiselle puolella ja otan varovasti kiinni Ollin kädestä. Äiti ja isi istuvat toisella puolella sänkyä ja pitävät Ollin toisesta kädestä kiinni. Silittelen Ollin kämmenselkää, kunnes hän availee silmiään. "Te tulitte.", Olli kuiskaa. "Tottakai. Aleksi on ollu täällä koko ajan odottamassa tietoa ja mekin jo jonkun aikaa.", äiti selittää, johon Olli nyökkää. "Mitä mulle siis kävi, et oon tässä jamassa?", Olli kysyy. "Oltiin hippaa ja Joonas osu suhun vähän liian kovaa. Kaaduit nurin ja löit pääsi ja ilmeisesti satutit vähän muitakin paikkoja samalla.", kuiskaan. "Okei."

"Mä olin tosi huolissani, säikähin paljon ja sain ison paniikkikohtauksen. Tommi ja toinen ensihoitaja sai sen lopulta menemään ohi, ennen ku tulin sun kaa ambulanssiin. Mut onneksi sä oot siinä, eikä sulle käynyt mitään kauheen pahaa.", jatkan. "Voi rakas. Onneksi kaikki on nyt ihan hyvin.", Olli sanoo ja levittää käsiään, jolloin halaan häntä. Hetken päästä Olli vielä suutelee kanssani, jonka jälkeen erkanemme. Olli halaa porukoita ja juttelee heille, samalla kun minä luen viestejä.

"Kaikilta jätkiltä paljon tsemppiä ja pikaista toipumista, ne oli susta kans huolissaan. Varsinkin Joonas. Se oli saanut kans paniikkikohtauksen ja syyttää itseään tästä kaikesta. ", kerron. "Kiitos ja voi ei. Ei tää mitenkään ollut Joonaksen syytä. Mehän vaan leikittiin hippaa ja se oli täys vahinko.", Olli sanoo. "Jep, mut se ei usko meitä.", sanon. "No mä sit soitan sille illalla. Millon mä pääsen kotiin?", Olli kysyy.

"Varmaan huomenna ja vierailuaika päättyy ihan kohta, eli meidän pitää alkaa lähteä.", äiti sanoo. "Okei, no nähään sit huomenna. Heippa, rakastan teitä.", Olli sanoo. "Heippa, samoin.", äiti vastaa. "Miten mä saan nukuttua ilman sua?", kysyn. "Rakas, kyllä sä saat. Mä soitan sullekki vielä, ennen ku meen nukkumaan.", Olli sanoo. "Okei.", vastaan ja halaan vielä Ollin kanssa, kunnes lähdemme vanhempien kanssa kotiin. Harmittaa jättää Olli tuonne yksin, enkä varmaan saa yksin nukutta oikeasti yhtään.

__________

Sanoja: 1049

Jatkoa jo tänään, kuten taisin luvata.