Alive or only burning || OLEKSI

Luku 57

~Sari~

Herään, kun joku hoitaja tuo minulle aamupalan ja irrottaa tipan. "Huomenta Sari. Mikä olo tällä hetkellä?", hoitaja kysyy. "Ihan hyvä itseasiassa. Maha ei oo kipeä, eikä myöskään huono-olo.", vastaan. "No hyvä. Sulla ei nyt hetkeen oo mennyt enää kipulääkettä. Jos sulla tänään pysyy ruoat sisällä, etkä enää oksenna ja kivut ei tuu takaisin. Pääset luultavasti iltapäivällä kotiin. Lääkäri tekee kyllä vielä tarkistuksen ennen sitä.", hoitaja selittää.

"Mikä mulla siis oli?", kysyn. "Mahakivulle ei löytynyt mitään tarkkaa syytä. Luultavasti se liittyi raskauteen, joten sun pitää ottaa nyt rauhallisemmin muutaman päivän ajan ja saat ainakin viikon sairasloman luultavasti. Ja pyörtyminen ja oksentaminen johtui luultavasti yhtäkkisestä kovasta kivusta.", hoitaja selittää. "Aivan, no onneksi mulla on nyt ihan hyvä olo, eikä satu mahaan.", vastaan. Hoitaja tekee vielä jotain kunnes jättää minut syömään rauhassa.

-

Herään, kun lääkäri tulee huoneeseen. En ole saanut enää lääkkeitä, mutta kivut eivät ole tulleet onneksi takaisin. Ruoatkin ovat pysyneet sisällä ja äsken tehtiin vielä joitain testejä. Kai lääkäri tulee nyt kertomaan niistä.

"Päivää Sari." "Päivää." "Testeissä ei ollut mitään poikkeavaa ja kaikki vaikuttaa olevan ihan kunnossa nyt. Kirjoitan sulle sairaslomaa nyt viikoksi ja sun pitää muistaa levätä ja ottaa rauhallisesti se aika. Mutta pääset nyt kotiin. Onko sulla joku joka vois hakea vai tarviitko kyydin?", lääkäri selittää. "Hyvä kuulla ja soitan mieheni hakemaan. Kiitos teille hyvästä hoidosta.", totean. "Hyvä. Ja eipä mitään, työtähän me vaan tehdään.", lääkäri vastaa ja tulee vielä irrottamaan kädestäni kanyylin.

---

~Olli~

Makoilen sängyllä ja kuuntelen biisejä. Rilla makaa vieressäni ja rapsuttelen häntä samalla. Tulimme vähän aikaa sitten koulusta kotiin ja kerrankin olimme molemmat reippaita ja teimme heti läksyt pois alta. Aleksi piirtää taas jotain pöytänsä ääresssä ja näyttää siltä, että nukahtaa aivan juuri istualleen pöytänsä ääreen. En ihmettele, sillä yö meni vähän miten meni.

Aleksi heräsi painajaiseen ja sai sen takia paniikkikohtauksen. Painajainen liittyi ilmeisesti eilisen kokemuksiin. Eli siihen kun menin tyhmänä huutamaan ja raivoamaan porukoille ja siihen mitä Sarille kävi. Aleksihan näki Sarin oksentamisen, pyörtymisen ja kotona hoitamisen kokonaan. Varmasti säikäytti hänet aika pahasti. Minullakin meni aika kauan saada hänet ensin rauhoittumaan ja sitten vielä nukahtamaan uudestaan. Ja nukuimme loppuyön molemmat aika levottomasti.

"Pojat!", isi huutaa. "No?", kysyn. "Äiti soitti. Kaikki on kunnossa ja se pääsee nyt kotiin. Meen hakemaan sen sairaalalta.", kuulen vastauksen. "Okei, nähään sit pian.", totean. "Juu, lähen nyt heti. Heippa.", isi huutaa vielä. "Heippa."
"Rakas, tuu tänne. Sä nukahat ihan just siihen.", sanon, kun Aleksi näyttää jo torkkuvan tuolissaan. Aleksi nyökkää, nousee ylös ja tulee viereeni.

Katseeni kiinnittyy hänen kauniin sinisiin silmiinsä. "Aleksi sun silmät on niin upeat.", kuiskaan. "Kiitos ja niin sunkin.", Aleksi vastaa ja hivuttautuu lähemmäs minua, jos se on edes mahdollista. Painan huuleni hänen huulilleen ja alan liikuttaa niitä hitaasti. Aleksi vastaa eleeseen ja suutelemme hellästi. Hetken päästä erkanen suudelmasta ja kiedon käteni hänen ympärilleen. Alan laulamaan hiljaa Aleksin lempi laulua ja pian jo kuulenkin tuhinaa.

Aleksi nukahti ja on muuten söpö nukkuessaan. Rilla vaihtoi hieman paikkaa ja nukkuu nyt jaloissamme kippurassa. En tiedä olenko muistanut koskaan mainita, mutta meillä on nykyään Aleksin kanssa yhteinen leveämpi sänky. Enää ei tarvitse nukkua kahdella vierekkäin laitetulla yksittäisellä sängyllä, koska se ei ollut kauhean mukavaa hommaa.

---

Herään kun joku herättelee minua. "Huomenta pojat, ottitte vähän pitemmät päiväunet. Kello on jo vähän yli 18.00. Aattelin tulla herättämään teidät, että ette menetä yöunia kokonaan. Tilattiin myös äsken ruokaa, niin tulkaa syömään, kuhan jaksatte nousta.", isi selittää. "Okei, tullaan kohta.", vastaan. "Joo.", isi sanoo ja lähtee huoneesta. Rilla hyppää sängystä ja juoksee isin perään.

-

"Olli, mä en jaksas millään nousta ja kävellä. Sitä paitsi mulla sattuu se eilinen vieläki vähän perseeseen.", Aleksi kuiskaa. "No mä voin kantaa sut, sopiiko?", ehdotan. "Joo." Nousen ylös ja nostan Aleksin syliini. Aleksi takertuu tiukasti kiinni. "Rakas hellitätkö hieman otettas. Mä en saa kohta henkeä ja en mä sua päästä putoamaan.", sanon. Aleksi hellittää hieman otettaan. "Kiitos, rakastan sua.", kuiskaan. "Niin mäkin sua.", Aleksi vastaa ja suutelemme nopeasti, jonka jälkeen lähden alas.

Lasken Aleksin sohvalle äitin viereen ja menen halaamaan häntä. Pian Aleksikin liittyy halaukseen. "Ihanaa, et oot kotona.", kuiskaan. "Niin mustakin on ihana olla taas kotona.", äiti vastaa hymyillen. "Mutta nyt syödään, tilattiin isin kaa sushia.", äiti vastaa. "Oi, jes.", totean. Isi tulee keittiöstä ja jakaa kaikille omat sushit ja limukkapullot.
Alamme syömään ja juttelemme samalla kaikenlaisista asioista, myös eilisistä. Ja tällä kertaa se ei onneksi päädy riitaan.

Syömisen jälkeen päädymme pelaamaan eri pelejä, kuten Afrikan tähteä, Skip-Boa, Unoa, Yatzy ja Kimbleä. Kimble ei ehkä ole paras perhe peli ja nytkin se päättyi siihen että isi heitti sen seinään. Ihan vain koska söimme häntä koko ajan ja hän hävisi pelin. Peleissä vierähti aikaa mukava tovi ja huomenna on koulua, joten lähdemme nyt heti Aleksin kanssa iltahommiin ja nukkumaan.

__________

Sanoja: 773

Miten menee?

Mulla ihan hyvin, koska valmistuin torstaina ja nyt pääsen ainaki hetkesi vihdoin lepäämään ja unohtamaan turhan stressaamisen opintojen suhteen...