Alive or only burning || OLEKSI

Luku 2

~Aleksi~

Säpsähdän kun joku ravistelee minua varovasti ja kuiskaa "Aleksi herätys." Olin näemmä nukahtanut. Avasin pikkuhiljaa silmiäni ja katsoin ympärilleni. Aloin tärisemään, kun tajusin että olemme jo perillä. "Aleksi rauhoitu, ei mitään hätää. Hengitä hetki syvään. Voitas lähteä talolle päin, kun olet valmis", kuulin Leon kuiskaavan. Hengitin hetken syvään ja nyökkäsin sitten päätäni pienesti. Nousin ylös ja otin repun selkääni. Leo näytti ottavan takakontista Isan kanssa laukkuni ja lähdimme kävelemään terassille, jossa tuo perhe näytti odottelevan meitä. Muut tervehtivät toisiaan, kun minä vaan seisoin takana hiljaa huppu syvällä päässäni ja katselin maahan. Havahduin, kun joku sanoi "Ja sinä olet vissiin Aleksi? ". Nyökkäsin pienesti päätäni. Seuraavaksi lähdimme sisälle. Kuuntelin hiljaa, kun muut juttelivat. Havahduin, kun kuulin Sarin sanovan, "Olli, voisit näyttää Aleksille teidän huoneen ja viedä Aleksin laukut sinne, niin me jutellaan vielä hetki ihan vaan aikusten kesken." Katsahdin Ollia ja  lähdin seuraamaan häntä yläkertaan.

Olimme jutelleet Ollin kanssa hetken. Tai lähinnä Olli oli kertonut itsestään ja perheestään ja minä olin vain hiljaa nyökkäillyt. Lisäksi hän oli kysynyt vielä ikääni ja miltä tuntuu aloittaa uusi koulu. Olin vain vastannut hiljaa etten oikeen tiedä. Havahduimme Ollin kanssa, kun alhaalta kuului huuto "Pojat tulkaa alas! " Lähdimme Ollin kanssa alakertaan. Huomasin Isan ja Leon eteisessä ja loin heihin kysyvän katseen. "Me lähdetään nyt", Isa sanoi. Rutistin Isaa ja Leoa pitkään ja tunsin kun kyynel tipahti poskelleni. Leo taisi huomata sen, koska hän kuiskasi "Aleksi, ei ole mitään hätää. Tämä perhe vaikuttaa mukavalta ja sun kiusaajatkin on kaukana Vihdissä. Lisäksi sulla on edelleen meidän molempien puhelinnumerot ja saat ottaa yhteyttä meihin aina kuin haluat, vaikka ihan muuten vaan. Sulla on aina paikka kaikkien meidän sydämessä. Aleksi sä oot täydellinen ja yritä nyt nauttia, sun uudesta perheestä. Nyt meidän pitää kuitenkin Isan kanssa lähteä ". Nyökkäsin vain päätäni ja päästin Leosta irti. Ovella he vielä sanoivat "Heippa Aleksi ja muut ". "Heippa", kuiskasin hiljaa ääni väristen. Kyyneleetkään eivät olleet loppunut, vaan itkuni vaan paheni koko ajan.

 Tunsin kun joku halasi minua takaapäin, mutta säpsähdin peloissani ja irrottauduin halista. "Anteeksi Aleksi, ei ollut tarkoitus säikyttää. Mun oli tarkotus vain lohduttaa, mutta unohdin että sinuun ei kannata koskea ilman lupaa ", kuulin Sarin sanovan varovasti ja lempeästi. "Ei se mitään", sanoin ääni väristen ja halasin itse Saria, sekä painoin pääni kiinni Sarin paitaan. Sari silitti hennosti selkääni ja sanoi "Menisittekö te Ollin kanssa vaikka ylös? ". Nyökkäsin vain päätäni. "Katotaanko jotain?", Olli kysyi. Minua väsytti paljon, joten sanoin "Vaikka, mutta päätä sä mitä me katotaan." Olli laittoi kai jotain toimintaa. Katsoin hetken elokuvaa, kunnes väsymys painoi päälle. Olli tais huomata sen sillä kuulin hänen sanovan "Mä laitan tän äänettömälle." Nyökkäsin ja käperryin torkkupeiton alle. Meni vaan hetki, kun jo nukahdin...

~Olli~

Laitoin elokuvan äänettömälle. Pian kuulinkin vierestäni tuhinaa. Vilkasin sivulle ja huomasin Aleksin nukkuvan torkkupeiton alla. Hymyilin näylle, mutta jatkoin elokuvan katsomista. Hetken päästä puhelimeni kilahti aika isosti. Voi perse, toivottavasti Aleksi ei ole herkkäuninen. Nostin puhelimen ja huomasin vain, että Joonas oli päivittänyt instaan taas jonkun kuvan itsestään.

Elokuvassa oli menossa lopputekstit, kun kuulin koputuksen ovelta. Äiti kurkkasi sisään "Onko täällä kaikki ihan hyvin? ". "On joo", vastasin ja vilkasin Aleksia. "Hyvä, voisit herättää Aleksin ja tulla alas syömään ja katsomaan vaikka elokuvaa meidän kans. Kello onkin jo noin 20.00", äiti sanoi. Nyökkäsin päätäni ja kuulin äidin lähtevän huoneesta. Nousin sängystä ja menin Aleksin luo. "Aleksi, pitäisi herätä", kuiskasin. Aleksi alkoi varoen availla silmiään ja nousi istumaan sängyn reunalle. "Äiti pyysi syömään ja katsomaan elokuvaa. Kellon on kuulemma noin 20.00 ja et varmaan kohta saa edes nukuttua yöllä, jos vielä nukut.", sanoin. Aleksi näytti jännittyneeltä, mutta nyökkäsi silti. "Syöt edes vähän. Ei hätää, me tiietään että et syö kovin paljon", sanoin vielä. Nousimme ylös ja lähdimme alakertaan.   

~Aleksi~

Elokuva loppui juuri, olimme katsoneet jonkun komedian. Olin saanut syötyä vähän, eikä ollut edes paha olo sen jälkeen. Asiat alkavat ehkä järjestyä pikku hiljaa. Kello oli 22.00 ja minua väsytti aika paljon. Kuulin Jarin sanovat "Pojat vois lähteä ylös, molemmat näyttää aika väsyneiltä. Tainnut olla molemmilla pitkä ja rankka päivä, varsinkin Aleksilla.". Nyökkäsimme Ollin kanssa ja lähdimme ylös huoneeseemme. Pesimme hampaat ja Olli vaihtoi vaatteet, tai oikeastaan vaan riisuntui. Minäkin vaihdoin farkkujen tilalle ohuet collarit, mutta jätin hupparin päälleni. Kaivauduin peiton alle. Huomasin Ollin tekevän saman ja kuiskaavan vielä minulle, "Hyvää yötä Aleksi ." "Hyvää yötä Olli ", vastasin ja huomasin Ollin hymyilevän minulle. Tämä oli yksi ensimmäisistä sanomisistani tänään. Hetken päästä kuulinkin tuhinaa vierestäni ja aloin itsekkin vaipua uneen...

Sanoja= 734

Siinäpä sit toinen osa tätä tarinaa. Kertokaahan mielipidettä?
Ai niin kirjoitusvirheitä voi olla...