Alive or only burning || OLEKSI

Luku 32

~Aleksi~

Heräsin aamulla Ollin herätyskelloon, enkä nähnyt Ollia vieressäni. Sammutin herätyskellon, joka näytti jo 8.00. Täällä oon aamupala arkisin 7.00-9.00 yleensä, riippuen nuorten koulusta ja menoista. Eli pitäisi alkaa mennä syömään. (A/N en tiiä miten tollaset paikat oikeesti siis toimii). Pian hengästynyt Olli tuli huoneeseen. "Ai huomenta, sä ootkin jo herännyt", Olli totesi. "Joo, missä sä olit?", kysyn. "Käytin Rillan ulkona ja nyt sä puet ja sit me mennään syömään. Se terapia aika on 12.00", Olli sanoo.

Nyökkään ja puen päälleni mustat farkut ja bändi t-paidan, sekä koruja ja pöllin Ollilta hupparin. Olli katsoo minua hetken, kunnes kaivaa laukustani itselleen minun hupparini. Meillä on siis taas aikalailla samanlaiset vaatteet yllämme. Seuraavaksi menen käymään vessassa, Olli jäi portaiden luo odottamaan. Saavun vessasta ja hyppään suoraan Ollin selkään roikkumaan ja pussailen häntä niskaan. "Hui vittu Ale! Melkeen kaaduin nää portaat alas. Ei saa tehä nuin.", Olli sanoo. "Onneksi et kaatunut. Se oiski ollu huvittava näky, kun oltas kieritty nuo portaat alakertaan ", sanon. En tiedä miksi, mutta alamme molemmat nauraa asialle, kunnes Olli lähtee minä selässään alakertaan.

"Huomenta pojat. Teillä kuulosti olevan äsken hauskaa.", Isa sanoo. Nyökkään hänelle. "Syökääpä ihan rauhassa. Nuoret on jo koulussa. Mitä te meinaatte tehä tänään?", Isa kysyy. "Nyt aamulla varmaa vaan söpöillään huoneessa ja 12.00 mennään sinne terapiaan. Sen jälkeen käydään varmaan syömässä ja leffassa. Illalla varmaan tehään jotain teidän kanssa täällä. Mietittiin, että jotain musiikkijuttuja ois kiva tehä yhdessä, jos muut nuoret innostuis kans.", Olli sanoo. "Kuulostaa kivalta. Pitää ehdottaa muillekin tuota musahommaa. Entäs huomenna?", Isa sanoo.

"No se on vika päivä mikä ollaan täällä kokonaan, kun Keskiviikkona lähetää jo aamulla kotia kohti. Voitas tehdä vielä jotain teidän kanssa ja jos mahdollista, niin haluttais käydä Helsingissä tai edes Espoossa Sellossa. Koska haluttas ostaa muutamia asioita, mitä Oulusta ei saa ja tuliaisia muille.", sanon. "Kuulostaa hyvältä. Leo on huomenna menossa Espooseen jollekkin kouluretkelle parin nuoren kanssa. Voitte varmaan mennä samaan kyytiin.", Isa vastaa. "Okei", vastaamme. "Voiko Rilla jäädä tänne, sen terapian ja leffan ajaksi?", kysyn. "Tottakai", Isa vastaa. Hymyilen hänelle.

-----

Makasin Ollin mahan päällä, samalla kun Olli silitteli minua. Taustalla pyöri joku youtube video läppäristäni. Emme jaksaneet tehdä mitään järkevää nyt. Kello oli jo 11.16. Pitäisi lähteä ihan juuri terapeuttini luo. "Olluskaaa... Meidän pitäs alkaa lähteen sinne terapiaan.", sanon. Olli nyökkää ja alamme pukea lämpimiä ulkovaatteita päällemme. Onhan nyt marraskuu, eli aika kylmä ja lähdemme kävelemään kohti terapeuttiani. Onneksi matka ei ole kovin pitkä ja aurinkokin ainakin yrittää paistaa.

Saavuimme juuri terapeuttini luokse ja riisuimme ulkovaatteita naulakkoon. Pian terapeuttini Neela tuleekin käytävälle ja juoksen heti halaamaan häntä. Minulla on ollut kauhea ikävä Neelaa. Hän on nuori, mutta hommansa osaava tyyppi. Hänen luonaan tunnen olevani aina turvassa ja tunnen myös oloni kotoisaksi. Neela on minulle edelleen äärettömän tärkeä aikuinen ja en tiedä miten selviän edes joskus ilman hänen puhelin soittojaan. Nekin varmaan alkavat nimittäin jo loppumaan, koska asun niin kaukana nykyään. Tunnen kyyneleet silmissäni, sillä olen niin onnellinen tästä hetkestä. Näitä Neelan haleja oli ikävä.

"Hei Aleksi, onko joku hätänä?", Neela kysyy. Pudistan päätäni. "Mulla oli vaan niin kauhea ikävä sua ja näitä haleja. Sä oot mulle edelleen yksi tärkein aikuinen elämässä, enkä tiedä miten selviän, jos ne puhelutkin lopetetaan.", sanon ääni väristen. "Voi Aleksi, ihana kuulla. Mullakin oli ikävä sua, eikä niitä puheluita vielä oo pakko lopetta. Mutta voitas ettiä sulle silti Oulustakin oma terapeutti, ainakin jos tarve vaatii.", Neela sanoo. Nyökkään hänelle.