Alive or only burning || OLEKSI

Luku 66

(A/N En ole mikään ammattilainen aiheessa, joten älkää välittäkö jos jotain on kerrottu väärin.)

~Sari~

Saavuimme juuri Jarin kanssa sairaalalle ja heti meidät ohjattiin johonkin huoneeseen. Minulle tehtiin kaikenlaisia tutkimuksia ja sain jotain lääkettä, jonka olisi tarkoitus ehkäistä supistuksia. Vauvat kun ovat tällä hetkellä aika pienikokoisia ja heidän olisi hyvä kasvaa vielä rauhassa ainakin kuukausi, ennen syntymää. Ilmeisesti näistä lääkkeistä ei kyllä aina ole apua, joten joudun nyt jäämään sairaalaan ja olemaan täällä vuodelevossa. No jos ajatellaan positiivisia puolia tässä, niin nyt on ainakin aikaa levätä ennen alkavaa vauva arkea.

~Olli~

Herään aamulla ja suuntaan varoen alakertaan, koska en halua kaatua keppien kanssa portaissa. Kello on jo 12.00 ja täällä on hämärää ja hiljaista. Huomaan keittiönpöydällä kirjeen, jossa lukee isosti Olli ja Aleksi. Tartun kirjeeseen ja alan lukea sitä.

"Huomenta rakkaat. Jouduin lähteä isin kanssa sairaalaan, koska minua alkoi supistella niin paljon. En tiedä kauanko täällä menee, mutta laittakaa viestiä jos on asiaa tai isille voi myös koittaa soittaa. Joonaksen äiti tietää lähdöstämme, joten heiltäkin voi pyytää apua tarvittaessa, koska he ovat lähellä. Jääkaapissa on eilistä ruokaa, voitte syödä sitä tai vaikka tilata ruokaa kotiin.  Jos pystytte ja jaksatte voisitte tehdä kouluhommiakin pois alta. Auttakaa toisianne ja koska nyt kävi näin seuraile Olli Aleksinkin vointia ja ole itsekkin varovainen sen jalan ja käden kanssa. Pitäkää kivaa ja nauttikaa kahdenkeskeisestä ajastanne siellä, ennen kuin vauvatkin tulee kotiin.

Ps. Mutta älkää unohtako Rillaa, se on teidän seurana siellä!

Paljon haleja, rakkaudella äiti."

Aivan he ovat siis lähteneet sairaalaan. Kävelen jääkaapille ja huomaan että äiti on jättänyt meille smoothieta ja valmiit voileivät sinne. Ihanaa. Nostan ne pöydälle ja laitan Rillalle ruokaa ja puhdasta vettä, jonka jälkeen suuntaan porukoiden huoneeseen. Aleksi on käpertynyt peiton alle ja vain muutama blondi hius pilkottaa sen alta. Istahdan sängylle ja alan silittää häntä peiton läpi. Aleksi oli eilen niin kipeä, että en usko että hän nytkään olisi vielä terve. Aion siis nyt huolehtia hänestä, vaikka onhan minullakin näitä tukia ja kipsi. Jos sairastun itsekkin, niin ei voi mitää. Toivotaan kuitenkin, että en sairastu.

"Aleksiii, ois aika herätä.", sanon ja huomaan Aleksin liikahtavan. Raotan peittoa ja huomaan Aleksin availevan silmiään. "Huomenta rakas.", kuiskaan. "Huomenta, paljonko kello on?", hän sanoo. "Vähän yli 12.00." "Miks sä siinä oot, enhän mä saa tartuttaa sua?", Aleksi kysyy käheällä äänelle ja yskii. Ojennan hänellä äidin lapun, jonka hän lukee. "Aivan." Aleksi mittaa kuumeensa ja se näyttää 38,4 °C. Suuntaamme keittiöön aamupalalle ja Aleksi ottaa samalla särkylääkkeen. Kun olemme syöneet käperrymme olohuoneen sohvalle viltin alla. Aleksi on kainalossani ja nojaa vasten olkapäätäni.

Etsin jonkun elokuvan ja laitan sen pyörimään. Ehdimme katsoa elokuvaa hetken, kunnes kuulen tuhinaa. Aleksi nukahti. Käännän hänet makuulleen sohvalle ja peittelen. Istahdan takaisin sohvalle ja otan Aleksin pään syliini. Nostan myös jalkani tuolille, jotta se on hieman koholla ja jatkan elokuvan katsomista. Samalla silittelen Aleksin hiuksia ja lopulta nukahdan itsekkin.

-----

Time skip

~Sari~

Aikaa on vierähtänyt pari päivää ja lääkkeet ovat auttaneet sen verran että supistukset ovat hieman rauhoittuneet. Niitä kuitenkin tulee edelleen, joten joudun olemaan edelleen täällä sairaalassa vuodelevossa ja tarkkailussa. Jarin pitäisi tulla tänne pian, koska tällä hetkellä hän on käymässä kotona. Pojat ovat olleet kahdestaan kotona, mutta Jari on käynyt kuitenkin yöt kotona myös ja Joonaksen perhe asuu lähellä, jos heille tulee joku hätä tai ongelma. Itse olen soitellut heille videopuheluita.

Vaihdan asentoani paremmaksi ja samalla sekunnilla kova kipu viiltää läpi koko kehoni ja varsinkin mahaan ja alaselkään jää aivan järkyttävän tuntuinen kipu. Saan jotenkin painettua hälytysnappia ja onneksi hoitaja saapuu nopeasti luokseni ja samalla myös Jari tulee paikalle. Selitän tilanteen molemmille, jolloin hoitaja alkaa tutkia jotakin. Jari silittelee kämmenselkääni ja saatan puristaa hänen kättään lujaa, koska minua sattuu niin paljon nyt. Hoitaja kutsuu paikalle lääkärinkin ja pian meille kerrotaan, että on siirryttävä hätäsektioon. Ilmeisesti kaikki ei nyt ole hyvin ja kaikkien turvallisuuden kannalta hätäsektio on nyt paras vaihtoehto. Pian minut jo ollaankin nukutettu ja viety leikkaukseen.

-----

Herään jossain huoneessa ja näen Jarin vieressäni. Ketään muuta huoneessa ei ole, ei edes vauvojamme. "Ja-Jari.", sanon. "Rakas, sä heräsit. Ei mitään hätää, kaikki hyvin. Oota mä kutsun hoitajan käymään.", Jari sanoo. Pian hoitaja tuleekin ja toteaa että kaikki on niin kunnossa, kun vaan voi olla. "Mi-missä me-meidän v-va-vauvat o-on?", kysyn takellellen, jolloin näen sekä Jarin, että hoitajan ilmeen synkentyvän. "Kertokaa mulle.", sanon. "Joo, mut otan ihan rauhassa.", hoitaja sanoo. "En mä pysty ku ette kerro missä meidän vauvat on?", sanon. Jari ottaa kädestäni lujaa kiinni ja näen, että hänen silmistään valuu kyyneleitä. Silloin tajuan että nyt ei voi kaikki olla kunnossa ja tunnen silmieni kostuvan myös.

"Voitteko jo kertoa?", kysyn. "Joo."
"Eli siis hätäsektio meni hyvin, mutta kuten tiesitkin vauvoilla ei ollut kaikki kunnossa. Teille syntyi pieni poika ja tyttö. Poika on tällähetkellä teho-osastolla happikoneessa, mutta voi kuitenkin olosuhteisiin nähden tosi hyvin, eikä ainakaan vielä ole ilmennyt muuta häikkää. Tytön kohtalo on valitettavasti toinen.", hoitaja selittää. Tässä vaiheessa tiedän jo mitä hän aikoo sanoa ja purskahdan itkuun. Jari halaa minua varoen, vaikka hänkin itkee tällä hetkellä.

Huomaan hoitajankin silmien kostuvan, mutta hän jatkaa kuitenkin kertomistaan. "Tyttö syntyi hengissä, mutta ei mennyt kuin pieni hetki, kunnes hän meni jo elottomaksi. Yritimme elvyttää ja tehdä kaikkemme, mutta hän ei enää palannut tähän maailmaan. Olen pahoillani mutta tyttönne kuoli, osanotot molemmille..."

__________

Sanoja: 867

❤️🕊😭

Mä nyt sit itken täällä ite tälle luvulle. Oon kamala ku kirjotin noin.

---

Mut tähän loppuun vielä Hyvää syntymäpäivää diamondlionn <3

Sait nyt lahjaksi pari lukua tätä mun Oleksia, niinku lupasin eilen. 💗❤️