Alive or only burning || OLEKSI

Luku 63

~Olli~

Kävimme juuri Aleksin kanssa syömässä äidin pyynnöstä ja nyt katselemme jotain sarjaa olohuoneessa. Valtasimme samalla sohvan, koska en millään jaksanut heti lähteä keppien kanssa könyämään takaisin yläkertaan meidän huoneeseemme. Jalkani alla on tyynykasa, jotta se on hieman koholla ja nojaan Aleksiin, joka silittelee samalla hiuksiani. Jätkät tulevat myös käymään meillä tänään, kunhan heillä loppuu koulu ja tänään kaikilla ilmeisesti loppuu 15.00 aikaan.

-

Olimme Aleksin kanssa nukahtaneet sohvalle ja herään kun kuulen ovelta pimpotuksen ja sen jälkeen kolinaa, sekä puheensorinaa. Taisivat jätkät tulla itse sisälle, ei se mitään haittaa. Rillakin nousee pesästään ja juoksee eteiseen toivottamaan vieraat tervetulleiksi. "Terve pojat, Olli ja Aleksi on olohuoneessa. Teen juuri pannaria ja smoothieta, voitte kohta tulla välipalalle.", kuulen äitin sanovat pojille, kun hän palaa vessasta keittiöön.

Pian pojat jo tulevatkin huoneeseen ja jäämme Aleksin kanssa keskelle isoa ryhmähalia. Hetken päästä he erkanevat halauksesta ja istuvat mihin nyt kukakin mahtuukaan istumaan. "Moi Olli ja Aleksi.", kaikki tervehtivät. "Moi." "Miten menee? Mitä kaikkea sulla nyt Olli lopulta kävi sen kaatumisen takia? Miten Ale pärjää ilman sua koulussa? Sattuuko sua nyt? Miten sun koulunkäynti?", Joel kysyy. "Joel rauhotu. Eiköhän ne kerro, kunhan ehtivät.", Tommi toteaa rauhallisesti Joelille ja keskeyttää hänen kyselytulvansa. "Kiitos Tommi. Syödään eka ja mennään sen jälkeen ylös, niin me kerrotaan sit.", sanon. "Okei."

-

Istumme sohvalla ja nyt ajattelin vihdoin vastata niihin Joelin kaikkiin kysymyksiin, mitä hän ehti jo kysellä alhaalla. Nautimme äsken äitin tekemää herkullista marjasmoothieta, sekä pannaria ja sen jälkeen Aleksi auttoi minua pääsemään turvallisesti yläkertaan. "Olli, voitko sä nyt vastata mun kysymyksiin?", Joel kysyy. "Joo."

"No siis mulla menee ihan hyvin, vaikka näitä haavereita nyt onkin. Just nyt ei satu, mutta kyllä mä särkylääkkeitä joudun vielä joka päivä syömään. Mä oon nyt viikon kotikoulussa ja sen jälkeen palaan kouluun, en vielä tiedä miten se toteutetaan. Ilmeisesti ainakin pääsen kulkeen taxilla, koska en mä nyt voi kävellä tai pyöräillä kouluun ja liikuntaan en osallistu ollenkaan. Mä en alusta muista kaikkia, niin Aleksi voi alottaa kertoon.", sanon. "Okei ja hyvä et nyt ei satu.", Tommi toteaa.

"Mullakin menee ihan hyvin, mut en mä koulussa pärjää ilman Ollia vieläkään. Olin tänään siellä hetken yksin, mut ahistuin ja tulin kotiin ja sain sit paniikkikohtauksenki kaiken seurauksena. Äiti soitti koululle ja sain luvan olla viikon Ollin kaa kotona opiskelemassa myös, koska kukaan ei haluu mulle lisää ahdistusta, varsinkaan mun taustan ja traumojen takia.", Aleksi selittää ja jätkät nyökkäilevät.

"Ja no mitä mä nyt kertosin. Olli virkos ambulanssissa, mut oli tosi huonovointinen ja kivuissa ja oksensi monesti. Mä vaan silittelin sen kättä sillon matkalla. Ja oksentelu ja tajuttomuus siis johtu ihan vaan aivotärähdyksestä. Mut koska Olli meni tajuttomaksi sitä tutkittiin aika tarkasti ja se oli seuraavaan päivään asti sairaalassa tarkkailussa. Ja sai siis jonkin sortin muistinmenetyksenki, mut oon mä sille kaiken kertonut jo.", Aleksi selittää.

"Juuri niin. Ja mitä vammoja mulle tuli, niin jalassa on murtuma ja kipsi nyt ensin 4 viikkoa. Sen jälkeen katotaan tilannetta ja kipsi voi siis olla paljon pidempääkin. Pitää kulkea nyt keppien kanssa, muttei liikaa että toi rannekki paranee joskus. Kädessä on pari tikkiä, jotka poistetaan 2 viikon päästä ja samalla katotaan ton ranteen tilannetta. En tiiä mitä siihen kävi, mut toi tuki siinä nyt pari viikkoa ainakin on. Sen lisäksi jotain mustelmia ja pienempiä haavoja on muuallakin kehossa ja ajottain särkee aika paljon, mut kyl tää tästä.", selitän.

Vilkaisen Joonasta, joka näyttää siltä että on alkamassa itkeä ihan juuri. "Joonas tuu tänne.", sanon, jolloin Joonas tulee luokseni ja minä vedän hänet varoen halaukseeni. "Joonas, ei hätää. Mä en oo sulle edelleenkään vihanen ja sä oot pyytänyt multa jo anteeksikkin. Kaikki on ihan kunnossa ja tää ei oo sun syy yhtään. Sä oot ollu mun paraskaveri tosi pitkään ja mä en vois koskaan suuttua sulle kunnolla tai vetää välejä sun kanssa mistään hinnasta. Sä oot ihana ja täydellinen ystävä.", kuiskaan hänen korvaanansa, jolloin Joonas alkaa hymyillä hieman. "Sä oot mun paraskaveri ihan aina ja säki oot ihana, komea ja täydellinen ystävä.", Joonas kuiskaa ja saa minullekin hymyn huulille.

"Mitä te kuiskitte?", Niko kysyy. "Ei mitään tärkeetä. Kerroin vaan pari asiaa, niin että Jonsku tajuaisi olla syyttämättä itseään mun haavereista.", sanon. "Okei." "Mä en tän ranteen takia voi nyt ite soittaa. Mut voisitteko te silti soittaa jotain? Haluaisin kuulla silti teidän soittoa nimittäin.", totean. "Toki.", Joel sanoo ja siirrymme soittimien luo.
Minä istun tuolille ja pidän jalkaa toisella tuolille, sekä kuuntelen muiden soittoa. Välillä on kiva vain olla rauhassa ja kuunnella muiden soittoa. Sekin lumoaa minut täysin.

Jätkät soittivat ja lauloivat monta eri biisiä ja itsekkin innostuin mukaan laulamaan Bon Jovin; You Give Love a Bad Name biisin kohdalla. Sain jätkiltä jopa kehuja ja kuulemma minun pitäisi laulaa enemmänkin. En kyllä ole itse sitä mieltä että laulan hyvin, mutta no en tiedä.

"Shot through the heart
And you're to blame
You give love a bad name (bad name)
I play my part and you play your game
You give love a bad name (bad name)
Hey, you give love, a bad name"

---

Lopetimme soiton vihdoin parin tunnin jälkeen ja söimme juuri. Isi oli tehnyt paljon makaronilaatikkoa, jota riitti meille kaikille onneksi. Nyt taas istuskelemme sohvalla ja vain juttelemme kaikenlaista, sekä katselemme YouTubesta videoita.

-

Jossain vaiheessa iltaa jätkät lähtivät kotiinsa ja me teimme Aleksin kanssa vielä hieman päivän koulutehtäviä, ettei huomenna olisi niin paljon tehtävää ja leikimme Rillan kanssa. Äsken teimme iltahommat ja hain särkylääkettä, jotta saisin nukutta. Tällä hetkellä Aleksi piirtelee jotain pöytänsä ääressä ja minä selaan vielä hetken puhelinta. Kello alkaa olla 23.00 ja ihan kohta alamme jo nukkumaankin. Rilla tulee huoneeseen ja hyvää sängylle. Hän käpertyy viereeni ja alan silitellä sitä. Hetken päästä Aleksikin nousee pöytänsä äärestä ja kömpii peiton alle sänkyymme. Rilla vaihtaa paikkaa väliimme. Silittelemme Rillaa jonkin aikaa ja juttelemme, kunnes molemmat nukahdamme.

__________

Sanoja: 944

Mitäs kaikkea ihmiset teki hiihtolomalla, millon nyt sattu kelläkin olemaan?

Mä olin ihan vaan kotona perheen kaa ja mummulassa auttamassa.
Me käytiin ihan vaan ostoksilla, uimassa, laskemassa mäkeä ja syömässä. Sit mä myös värjäsin hiukset ja uskallauduin vihdoin hakemaan nenäkorun, josta oon haaveillut pitkään.