Alive or only burning || OLEKSI

Luku 53

Time skip
(Jo johonki tammikuun loppuun.)

~Sari~

Vuosi on lähtenyt ihan hyvin liikenteeseen. Jari ja minä olemme käyneet töissä ja pojat ovat olleet koulussa, joka on ilmeisesti mennyt aivan hyvin. Aleksikaan ei ole tainnut saada yhtään paniikkikohtausta tammikuun aikana ja on syönytkin ihan hyvin, joka on kyllä tosi hyvä asia. Pojat ovat viettäneet paljon aikaa muiden jätkien kanssa ja ilmeisesti suunnittelevat jo oikeasti perustavansa bändin. Se on kyllä mahtava idea, joka saa ainakin meiltä suurta kannatusta.

Rillaakaan ei ole unohdettu ja se hakeutuu aina Aleksin ja Ollin läheisyyteen. Jos pojat lähtevät pois se jää vinkumaan heidän peräänsä ja kun he tulevat, Rilla on aina ovella odottamassa ja kiehnäämässä heidän jaloissaan. Pojistakin huomaa kuinka onnellisia he ovat, kun Rilla on heidän lähellään. Onhan se ihana kaveri, jolle voi kertoa kaiken, eikä se varmasti kerro asioita eteenpäin. Ja Rilla rakastaa rapsutuksia ja läheisyyttäkin yli kaiken.

Minullakin on jo todella selvä raskausmaha, joka ei varmasti jää keneltäkään enää huomaamatta. Sitä ei enää kyllä pysty piilottamaan, eikä se varmasti jää kennellekkään epäselväksi, että olen raskaana. Toki tämä maha meinaa ajottain olla edessä ja vaikuttaa jonkin verran olemiseen ja elämään, mutta kyllä sen kanssa vielä pärjää hyvin ja jaksaa touhuilla. Onhan minulla tietysti ollut muitakin oireita, kuten kipua, koska iho venyy ja sikiöt kasvaa. Mutta pahoinvointi on onnekseni loppunut. Suurin mielitekoni taitaa olla suolakurkut ja tuoreet hedelmät, jonka muutkin ovat saaneet kyllä huomata.

Tänään meillä on vihdoin rakenneultra, joka jännittää aika paljon. Tänään nimittäin luultavasti selviää vauvojen sukupuolet ja onko jotain vakavampia kehityspoikkeamia. Pääsemme myös kertomaan pojillekin vauvojen sukupuolen, koska hekin ovat odottaaneet asiaa innolla jo kauan aikaa. Onneksi Aleksikin on nykyään innoissaan ja sopeutunut ajatukseen pikkusisaruksista.

Molemmat pojat kuulemma toivovat, että edes jompikumpi vauvoista olisi tyttö. Niin kyllä myös minä ja Jari, sillä olisihan sellainen pieni tyttökin ihana tähän porukkaan saada ja päästä kasvattamaan. Mutta ei sillä kyllä ole oikeasti mitään väliä. Ovat he sitten tyttöjä tai poika, jokatapauksessa he ovat meille erittäin tärkeitä ja rakkaita. Sitäpaitsi, eihän sitä tiedä haluavatko he isompana edes luokitella itseään kumpaankaan rooliin. Jos eivät, niin sekin on meille täysin okei. Kaikki me ollaan jokatapauksessa yhtä arvokkaita ihmisiä.

---

Istun odotushuoneessa Jarin kanssa ja odottelemme että meidät kutsutaan sisälle. Tärisen hieman, sillä minua jännittää. Jari huomaa sen ja ottaa käsistäni kiinni. Samalla hetkellä kuulen tutun äänen kutsuvan minua ja pääsemme tutkimushuoneeseen. Juttelemme jonkun aikaa eri asioista, kunnes asetun makaamaan tutkimuspöydälle ja nostan paitaani. "Tää voi tuntua viileältä.", kätilö toteaa ja levittää viileää geeliä vatsalleni, jonka jälkeen alkaa ultrata.

Kätilö katselee pitkän tuntuisen ajan mietteliäästi ja tarkasti näyttöä, kunnes kääntää huolestuneen katseensa minuun. "Asiat vaikuttavat olevan ihan kunnossa muuten ja sydänäänetkin kuuluvat hyvin, mutta toisella sikiöllä näkyy jotain pientä poikkeavaa. Pyydän varalta lääkärin käymään täällä, mutta ei kannata vielä huolestua.", kätilö kertoo. "Okei.", vastaan.

Pian huoneeseen saapuukin joku lääkäri ja hänkin ultraa vatsani. "Kyllä, jotain pientä poikkeavaa täällä näkyy. Mutta valitettavasti sikiö on sellaisessa asennossa, etten pääse kunnolla näkemään. Varaan teille uuden ajan piakkoin jatko-tutkimuksia varten, jotta voimme selvittää asiaa kunnolla. Elkää vielä huolestuko, voi olla että kuvakulma vain hämää, eikä sikiöllä välttämättä olekkaan edes mitään vialla.", lääkäri kertoo, jolloin nyökkään.

"Haluatteko te muuten tietää vauvojen sukupuolen?", lääkäri kysyy. "Joo, mutta ei tässä. Oisko mahollista, että te kirjoittaisitte ne näille lapuille ja laitatte näihin kuoriin, niin katsomme ne myöhemmin.", Jari kysyy. "Tottakai.", lääkäri toteaa ja alkaa kirjottaa lappuja. "Se olis nyt tässä tällä kertaa. Uusi aika tulee pian postissa ja silloin tutkitaan enemmän asiaa. Onko teillä vielä jotain kysyttävää?", lääkäri kysyy. "Eipä tule nyt mieleen. Kiitos hyvästä palvelusta ja nähdään siis silloin. Heippa.", vastaan ja lähden Jarin kanssa pois huoneesta.

---

Ajoimme juuri kaupan pihalle, jossa siskoni odottaa jo meitä. Ojennan hänelle kirjekuoret ja hän käy etsimässä jotkut ilmapallot, joilla voimme paljastaa vauvojemme sukupuolen. Hän on ilmeisesti myös tehnyt muffineita, joihin aikoo vielä pursottaa jotenkin jotain täytettä sisälle. Siskoni häviää kauppaan ja me lähdemme edellä kotiin, jonne hän tulee kohta perässä. Emme aio vielä kertoa vauvojen sukupuolta muuta kuin perheelleemme ja siskolleni. Kerromme muille sen sitten vasta yhtä aikaa, kun vauva on syntynyt tai joillekkin saatamme kertoa enemmin, jos he itse sitä kysyvät.

Pääsemme kotiin ja istumme sohvalle. Katselemme televisiota, kunnes siskoni tulee meille ja kutsumme pojatkin alas. Pian he jo tulevatkin kovaa kyytiä Rilla perässään ja istuvat lattialle. Siskoni ojentaa toisen ilmapallon Aleksille ja toisen Ollille. Pöydällä hän asettaa kaksi ultrakuvaa, joihin on kirjoitettu vauva a ja vauva b. "Olli, sun ilmapallosta selviää vauva Aan sukupuoli ja Aleksilta vauva Been.", siskoni kertoo, jolloin pojat nyökkäävät. Pojat ottavat neulat käteensä. "Aleksi, 3 mennään.", Olli sanoo. "Juu." "1,2,3.", pojat sanovat yhteen ääneen ja puhkaisevat ilmapallot.

Lattialle leviää sinisiä ja punaista konfettia. "Me saadaan molemmat, tyttö ja poika.", Olli kiljaisee iloisena, jonka jälkeen huomaan hänen silmistä valuvan kyyneleitä. Itselläni valuu myös ja katson ympärilleni, jolloin huomaan kaikilla valuvan kyyneleitä. "Tulkaa tänne, tehään ryhmähali.", kuiskaan ja pian olenkin jo keskellä halausta. "Noniin ja nyt voidaankin vielä syödä muffineita ja juhlia tätä.", siskoni toteaa, kun erkanee halauksesta. Nyökkään ja siirrymme kaikki keittiöön hänen perässään.

__________

Sanoja: 819