Alive or only burning || OLEKSI

Luku 47

~Aleksi~

Herään aamulla, kun joku silittelee hiuksiani. Avaan silmät ja huomaan makaavani Ollin päällä. "Huomenta rakas, nukuitko hyvin?", hän sanoo. "Ihan hyvin joo, sitten kun nukahdin vihdoin. En meinannut millään saada unta.", kerron. "Mikset sä herättänyt mua?", Olli kysyy. "En raaskinut. Sä nukuit niin söpön näköisesti.", vastaan.

"No hyvä, että sait edes hetken nukutta. Mennäänkö tekee kaikille aamupalaa?", Olli kysyy. "Ei ihan vielä, maataan vielä hetki.", vastaan. "Okei, 10 minuttia.", Olli sanoo ja alkaa pusutella kasvojani. "Olliii, tuo kutittaa.", saan sanottua. Hetken päästä hän lopettaa ja suutelemme. "Aleksi, 10 minuuttia meni jo. Nyt mennään.", Olli sanoo. "No okei.", vastaan ja kierähdän pois Ollin päältä. Nousen ylös ja etsin vaatekaapista vaatteet.

Päädyimme molemmat laittamaan päällemme collarit ja ne meidän hienot Joonakselta saadut hupparit. Puettuani suuntaamme vessaan. Hetken päästä olemme saaneet muut aamuhommat hoidettua ja suuntamme alakertaan tekemään aamupalaa myös jätkille. Matkalla katsoin nukkuivatko muut vielä ja kyllähän he nukkuivat. Tommi ja Joel nukkuivat patjoilla lattialla ja Joonas ja Niko nukkuivat yläkerran sohvalla päällekkäin. Hymyilin näylle, sillä olivathan hekin suloisia yhdessä.

---

"Huomenta pojat.", Sari sanoi kun menimme alas. "Huomenta.", vastasin. "Vieläkö muut nukkuu?", äiti kysyi. "Joo, aateltiin tulla tekeen aamupalaa.", Olli vastasi. "Ei tarvi. Kello on jo 12.00, niin tein teille aamupalan valmiiksi. Siellä on ainakin croisantteja, leipiä, muroja, smoothieta, jogurttia, mehua yms.", Sari sanoi. "Kiitos äiti.", sanoin.

"Ale, sanoitko sä äiti?", Olli kysyi. Ainiin, en ole hänen kuullen sanonut sitä koskaan ääneen. "Joo. Eikai se haittaa sua?", kysyn varoen. "Ei, ei todellakaan. Musta on vaan ihanaa, et oot alkanut luottaan meidän vanhempiin niin paljon, että pystyt kutsuun esimerkiksi Saria ihan äidiksi. Koska ihan yhtälailla ne on nykyään sun, kuin munkin äiti ja isi.", Olli sanoi. Hymyilin hänelle. "Me lähetään herättää jätkät.", Olli sanoi ja alkoi vetää minua takaisin ylös.

"Herätys! Kello on jo 12.00 ja aamupala ois valmista!", Olli kailotti kovaan ääneen, kun pääsimme yläkertaan. Tommi ja Joel nousivat heti pystyyn, mutta Nikoa ja Joonasta sai herätellä pidempään. "No niin pariskunta Porko ja Moilanen. Jaksasittekos tekin vihdoin nousta ja tulla syömään?", sanoin. Sain  vastaukseksi vain epäselvää muminaa, mutta hetken päästä hekin nousivat ylös. Siivosimme patjat pois ja veimme lakanata pyykkiin samalla, kun lähdimme alas syömään.

"Huomenta.", porukat totesivat kun saavuimme alas. Isikin oli ilmestynyt  olohuoneeseen, varmaan kolaamasta lunta pihalta. Rilla tuli heti hyppimään jalkoihimme ja kerjäämään huomiota. "Huomenta.", jätkät vastasivat ja suuntasimme keittiöön. Rilla jäi tietysti viereemme kyttämään, josko joltain sattuisi putoamaan ruokaa. Annoin Rillalle muutaman nakin palasen.

---

Olimme saaneet syötyä vihdoin. "Pojat, käytättekö Rillan lenkillä?", isi huutaa. "Joo.", huudan takaisin. "Laittaakaahan sit tarpeeksi vaatetta päälle. Siellä on vähän pakkasta ja yöllä on satanut lunta taas. Onneksi ei ihan hirveästi, niin Rilla ei uppoa lumihankeen. Muistakaa myös kattoa, ettei Rilla palele. Sitä täytyy alkaa pikkuhiljaa totuttaa pakkasilla pitämään tarvittaessa esimerkiksi takkia ja tossuja .", äiti sanoi. "Okei", vastasimme.

---

Pääsimme juuri ulos ja lähdimme kävelemään johonkin suuntaan. Niko oli napannut jostain pulkan ja veti nyt Joonasta sen kyydissä, kuinkas muutenkaan? Joel ja Tommi kävelivät perässä ja juttelivat jostain. Minä, Olli ja Rilla menimme edeltä. Hetken päästä saavuimme eräälle mäelle. Ja tottakai, koska meillä oli pulkka mukana; oli kaikkien päästävä laskemaan mäkeä. Mäessä oli yksi niin jäinen kohta, että siitä pystyi laskemaan pyllymäkeä,  ilman mitään laskuvälineitä. Laskimme mäkeä jonkun aikaa, kunnes lähdimme takaisin meille päin. Tällä kertaa Olli veti minua pulkassa.

"Iik!",  kuulin kiljaisun takaani ja ehdin vain näkemään kuinka Joonas liukastui ja yritti saada Nikosta tukea. Mutta tottakai Nikonkin tasapaino petti ja molemmat lensivät päällekkäin lumipenkkaan. Aloimme kaikki nauramaan ja Rilla katsoi meitä todella hämmentyneenä vieressä. Hetken päästä sain lopetettua nauramisen ja keräsin kasan lunta käteeni. Heitin sen Ollin naamaan. Siitähän syttyi tietysti lumisota, johon kaikki muutkin lopulta osallistuivat.

---

Saavuimme juuri kotiin ja äiti oli tilannut pizzaa. Olimme olleet lopulta ulkona reilusti yli 2h. Nyt söimme pizzaa, juttelimme ja katsoimme elokuvaa. Leffa loppui juuri ja nyt päätimme vielä soittaa hetken aikaa. Se keskeytyi lopulta äidin huutoon. "Pojat!Kello on 20.00 ja teillä on huomenna koulua. Osaa odotetaan jo kotiin!", äiti huusi. "Juu!", huusin takaisin. "Oho, aikapa meni nopeesti. No mutta me tästä lähetäänki. Nähdään taas pian porukalla!", Tommi sanoi. Nyökyttelimme kaikki. "Heippa!", kuului huuto vielä alakerrasta. "Heippa!", huusimme takaisin, kunnes kuulimme  oven menevän kiinni.

Sanoja: 691