Alive or only burning || OLEKSI

Luku 58

Tw: Mainitaa itsemurhasta alussa!

~Aleksi~

Istun pöydän ääressä ja katson ovelle päin, josta Olli juuri häipyi. Käännän katseeni äitiin, joka on noussut ylös penkiltään. "Sattuu", hän vaikertaa, kunnes vajoaa maahan ja ilmeisesti pyörtyy. Tärisen holtittomasti, sillä minulla on paniikkikohatus päällä. En pysty soittamaan apua tai auttamaan isiä, vaikka hän pyytää. Äiti vaan makaa lattialla ja oksentaa, jolloin isi kääntää hänet kylkiasentoon. Jostain valuu myös mukavasti verta, äiti ilmeisesti sai jonkun haavankin. Lopulta isi soittaa itse 112 ja pian paikalle saapuukin ensihoitajia. He tekevät äidille jotain ja hetken päästä äitiä jo kiidätetään sairaalaan.

Isi rauhoittelee minua ja lähdemme sairaalalle. Sairaalalla saamme kamalia uutisia. Sari oli saatu liian myöhään hoitoon, joten hän menehtyi. Purskahdan itkuun ja romahdan lattialle. Olli ilmestyy paikalle ja isi ja Olli alkavat molemmat syyttää minua Sarin kuolemasta, koska en saanut soitettua 112 pyynnöstä huolimatta, enkä pystynyt auttamaan äitiä muutenkaan. Minulla ei ole kuulemma enää oikeutta tulla heidän luokseen, joten lähden juoksemaan jonnekkin. Pysähdyn jonkun sillan kohdalle ja päätän että nyt teen sen. Nousen sillan kaiteelle ja hyppään alas..."

-

"Aleksi! ALEKSI HERRÄÄÄ!", säpsähdän hereille, kun joku huutaa ja ravistelee minua. Pomppaan sängylle istumaan ja vilkuilen ympärilleni. Hengitykseni alkaa taas kerran tihentyä ja tärisen holtittomasti. Tunnen kun joku vetää minut tiukkaan halaukseensa ja syliinsä, rentoudun kun tajuan henkilön olevan Olli. "Aleksi, shh... Ei mittään hättää, mä oon tässä.", Olli kuiskaa ja silittelee hiuksiani. Käännyn hänen sylissään ympäri ja painan pääni hänen rintakehälleen. Tartun käsilläni Ollin paitaan ja puristan sitä nyrkissäni, koska sekin jotenkin rauhoittaa minua.

Olli silittelee selkääni, sekä hiuksiani ja puhelee hiljaa. Itse yritän vain keskittyä Ollin rauhallisen sykkeen kuunteluun, Ollin ääneen, sekä hänen ihanaan tuoksuunsa. Rauhoitun onneksi tosi nopeasti, enkä tarvinnut edes lääkettäni tällä kertaa. Nostan pääni Ollin rinnalta ja tuijotan hänen silmiään. Olli tuijottaa minua silmiin takaisin, kunnes painaa huulet huulilleni. Vastaan suudelmaan ja uppoudun siihen täysin. Hetken päästä erkanemme suudelmasta ja katsomme taas vaan hetken toisiamme silmiin.

"Aleksi, etkö nähänykki nää painajaista?", Olli kysyy. Nyökkään. "Mistä?", Olli jatkaa. "Sama uni, ku eilenki.", vastaan hiljaa. "Pystysikkö nää kertoon siitä mulle?", Olli kysyy. Nyökkään epävarmasti, mutta alan selittään mitä unessa tapahtui. "Voi rakas. Tiiäthän nää, että äiti on kunnossa, eikä sillä oo ennää hättää. Ja mä voin vannoa, ettei kukkaan suuttus tai heittäs sua pois talosta tuollasen takia. Ja Aleksi rakas, sulla oli paniikkikohtaus päällä. Nää et sen takia pystynyt soittamaa apua eilen ja se on täysin okei. Eikä sua ois murhasta syytetty missään tappauksessa, eikä äiti ees kuollu.", Olli selittää, johon nyökkään.

"Mutta nyt me ollaan oltu aika kauan hereillä ja huomenna on koulua. Mitä jos yritettäs nukkua vielä hetki?", Olli jatkaa. "Aina voi yrittää...", vastaan. Olli menee takaisin makuulleen ja vetää minut mahalleen päällensä makaamaan. Hän kietoo kädet tiukasti ympärilleni ja laulelee hiljaa. Olli myös silittelee ja painelee helliä suukkoja hiusteni sekaan. En tiedä kuinka kauan vielä valvon, mutta jossain vaiheessa kuitenkin vaivun uneen.

---

Herään aamulla, kun Olli herättelee minua. Nukun näköjään edelleen hänen päällään. Kierähdän siitä pois ja kaivaudun syvälle peiton alle. "Aleksi rakas, me ollaan jo nyt nukuttu liian pitkään. Koulu alkaa 30 min päästä ja aivan viimeistään 10 min päästä pittäis lähtee kävelemää koululle.", Olli sanoo. "En jaksa, mua väsyttää.", kuiskaan. "Mä tiiän et sua väsyttää, mutta meijän on pakko mennä kouluun ja illalla on taas lukiolla muiden jätkien kaa treenitki.", Olli vastaa, vetää peittoa pois päältäni ja vetää myös minut istumaan sängyn laidalle.