Alive or only burning || OLEKSI

Luku 8

(Time skip seuraavaan päivään)

~Olli~

"Olli, ajattelin tehdä grilliruokaa tänään. Voisit käskeä jätkät syömään, jos se on Aleksille ja äitille ok. Huomasin nimittäin että meillä on jäänyt aika paljon ruokaa tekemättä, joka on pakko syödä pois tänään, koska päiväykset menee muuten vanhaksi ", kuulin isän sanovan. Nyökkäsin päätäni ja lähdin sisälle. "Voiko jätkät tulla kohta tänne? Isi sano, että ne vois käskeä syömään meille", kysyin. "Joo, jos se on Aleksille ok ", äiti vastasi. "Ale! Onko sulle ok jos jätkät tulee käymään kohta", kysyin. Aleksi oli hetken hiljaa ja katsoi minua, kunnes nyökkäsi pienesti. Laitoin heti jätkille viestiä.

Alfa ja pikku kakarat 👶

Minä: Meille voi tulla kylään. Tarjolla myös ruokaa, koska isi aiko tehä kaiken pois, ettei päiväykset mene vanhaksi😅 

 Porko🐒: Uu, mut mites Allu?

Minä: Se anto luvan tulla. Mutta haluan varottaa teitä, ennen kun tuutte tänne. Se ahistuu edelleen tosi helposti ainakin ihmisistä. Joten yrittäkää edes käyttäytyä nätisti. Välttäkää ainakin huutamista, koska ääntä teistä lähtee aina. Älkää kyselkö siltä mitään. Ale puhuu teille, kun on siihen itse valmis. (Ei se on meilläkään puhunut, kuin lähinnä mulle ja aika vähän porukoille. Tosin porukat on kyl ollut pois kotoa aika paljon töissä). Miettikää mitä sanotte ääneen. Se on kokenut tosi kovia ja tietyt keskustelu aiheetkin voi saaha sen ahistumaan helposti edelleen! Jos Ale haluaa olla yksin, annetaan siihen mahollisuus!!! Siinä tärkeimmät asiat, mutta käyttäkää myös omaa järkeä. Jos te saatte Alelle ahistavan olon sillä, että teette jotain näistä mitä varoitin... Voin luvata, että saatte  porttikiellon meille ainakin joksikin aikaa!!!!

Alfa 🤴: Olli kiitos varotuksista ja KOSKEE myös PORKOA!!!

Porko🐒: Ale?! Tommi!!! Mä osaan kyl käyttäytyä!

Alfa🤴: Kuhan varmistin, susta ei ikinä tiedä.

Porko🐒: Hei!!😡

Minä: Mä sanon sitä Ale:ksi!  (A/N Miten tuo Ale kohta pitäs kirjoittaa oikeesti?)

Porko🐒: Ootko ihastunut, kun keksit sille lisää nimiä?

Minä: Turpakii Porko, en todellakaan! Se on kuitenki tavallaan mun veli!

Alfa🤴: Suuttuko Poosu mulle? Ai niin oon tulossa!

Porko🐒: Okei Olli sori! Nyt ainkin, kun sanoit mua Poosuksi! Lepyn jos tuot mulle vaikka enrgiajuoman!

Alfa 🤴: No voi anteeksi Joonas :) Eipä mulla nyt oo aikaa sulle enrgiajuomaa hankkia. Voin tuua sulle muumitikkarin!

Porko: No tuo sit ees se....!

Hokkari🍺: Tulos!

Turo:  Mäki tuun!

Minä: Kiva, nähäänpä sit kohta! Ruoka on kuulemma vasta 1h päästä, mut tänne voi jo tulla nyt...

(Time skip jätkien tuloon)

"Jätkät tuli ", Aleksi huikkasi ja lähti ylös. Lähdin jätkiä ovelle vastaan. "Moro! Teittekö te jo jotain, ku Ale tuli niin pelokkaan näkösenä sisälle", kysyin. "Se kai näki kun käveltiin tänne, koska se vissiin vilkas tielle ja lähti heti sisälle. Ei me ehitty ees ihan pihalle asti ", Niko sanoi. "Okei, no mut tulkaa sisälle", sanoin. "Joo", kuului monesta suusta yhtä aikaa. "Moi jätkät", äiti huikkasi samalla kun menimme ylös. "Terve Sari ", kuului monesta suusta. "Hei jätkät! En halua häiritä Alea kaikkien kaa, mut haluan käydä kattoo et sillä on kaikki okei. Niin jos vaikka soitettas jotain. Te voitte jo alottaa. Tommille ei kyl nyt oo kunnon rumpuja", sanoin. "Ei se haittaa. Mä voin kuunnella teidän soittoa ja rummuttaa käsillä vaikka sohvaa. Sitäpaitsi on teillä niitä pikku rumpuja, joita voin soittaa", Tommi vastasi. 

Nyökkäsin ja menin huoneeseemme. "Ale onko kaikki ok? ", kysyin. "Kaippa, jännittää vaan. En oo tottunut ihmisiin, eikä mul oo ollu koskaan kavereita", Ale sanoi ja paino pään polviinsa. Halasin Alea ja sanoin "Ei hätää. Jätkät tykkää susta varmasti. Me aateltiin alkaa soittaan jotain. Ei oo pakko soittaa, mut ois kiva jos tulisit edes seuraksi.", sanoin. Aleksi nyökkäsi ja lähdimme yhdessä jätkien luo. Soitimme jätkien kanssa ainakin Slipknotia ja Linkin Parkkia. Joel ja Niko tietysti myös lauloi. Viimeisen laulun jälkeen aloin kuulla hiljaista laulua ja soittoa, joka ei kyllä kuulunut jätkistä kenellekkään.

 Vilkaisin jätkiä ja he katsoivat lumoutuneita Aleksin suuntaan. Jäin itsekkin kuuntelemaan Alea. Soiton loputtua jätkät alkoivat taputtaa. Huomasin Aleksin ahdistuvan katseista ja menin heti hänen luokse. "Aleksi, onko kaikki ok? ", kuiskasin. Ale nyökkäsi päätään pienesti. Melkein heti sen jälkeen hän alkoi täristä ja huomasin myös hänen hengityksen tihentyvän nopeasti. Tajusin nopeasti, että Alella oli paniikkikohtaus. Viitoin Tommim luokseni, jätkien yhä tuijottaessa tilannetta kauhuissaan. Paniikkikohtaus varmaan näyttää pelottavalta, jos ei ole aiemmin nähnyt sellaista. "Onko kaikki ok ", Tommi kysyi. "Periaatteessa. Mut mä meen Alen kaa nyt meidän huoneeseen, koska se pitää saada tästä tilasta pois. Jos viitsisit käydä hakemassa alhaalta Aleksille lääkkeen ja vettä. Kysy äitiltä missä Alen lääkkeet on, se tietää kyllä mitä lääkettö tarkoitan. Tää on siis paniikkikohtaus", kuiskasin. 

Nostin Aleksin varovasti syliini ja kannoin huoneeseemme. Viitoin samalla jätkille, että jatkaisivat soittamista  ja he näyttivät onneksi tottelevan. Huoneessa rauhoittelin Aleksia ja pidin häntä sylissäni tiukasti. Pian Tommi toi vettä ja lääkkeen. Laitoin lääkkeen Aleksin suuhun ja annoin sille ihan vähän vettä. (A/n Tuollasia tavallaan "kohtauslääkkeitä" ei varmaan oo tällaseen tilanteeseen oikeesti olemassa, mut no tää on tarina) Jatkoin edelleen Aleksin rauhoittelua. Noin 20 min päästä Aleksi vihdoin rauhoittui ja juotin hänelle varoen loput vedestä. Sen jälkeen Aleksi painoi päänsä rinnalleni. Pian kuulinkin päältäni tuhinaa. Päätin antaa Aleksin nukkua ja kannoin hänet sänkyynsä, sekä peittelin hänet. Tämän jälkeen suljin huoneen oven perässäni ja menin jätkien luokse musiikki huoneeseen. 

Sain jätkien suunnasta kysyviä ja pelokkaita katseita, kunnes Joonas avasi suunsa "Onko kaikki ok?"  "Juu, tällä hetkellä on. Se sai paniikkikohtauksen ja nyt se nukkuu", vastasin "No, onneks ei sen vakavampaa. Mistä se kohtaus johtui ", Porko kysyi. "Jep. Ei soiteta nyt hetkeen, että se saa nukkua,  koska nuo kohtaukset vie paljon voimia. Kai se johtu vaan siitä, kun se ei oo soittanut muiden kuullen ikinä", vastasin. Pojat nyökyttelivät päitään. "Ruoka on valmista", kuulin isän huudon. Kohta juoksimmekin jo kilpaa alas. 

"Missä Aleksi on?", äiti kysyi. "Nukkumassa. Se sai äsken paniikkikohtauksen. Taidan herättää sen ruoan jälkeen, ettei se menetä yö unia", vastasin. "Okei ", äiti vastasi. Ruoan jälkeen lähdimme takaisin ylös. Jätkät menivät oleskelutilaan ja ilmeisesti laittoivat pelikuntoon pleikkaria. Minä taas menin herättämään Aleksia. "Herätys Aleksii ", sanoin aika hiljaa. Mutta se riitti ja Aleksi nousi hitaasti istumaan. "Haluutko ruokaa, me syötiin jo", kysyin. Aleksi pudisti päätään. "Uskallatko tulla tutustumaan jätkiin. Voit olla mun lähellä koko ajan", kysyin varovasti. 

Aleksi nyökkösi pienesti, joten lähdimme yhdessä yläkerran oleskelutilaan. Jätkät olivat vallaneet säkkituolit ja Tommi istui yksin sohvalla. Istuin sohvalle ja vedin Aleksin viereeni niin, että hän pystyi nojata minuun. Laskin käteni hänen hartioilleen rauhoittellakseni häntä. "Jätkät, tässä on Aleksi ", sanoin. Jätkät katsoivat meitä ja keskeyttivät pelinsä. "Voisitte varmaan alottaa kertomalla teijän nimet ja iät", jatkoin. "Joonas, mut kaverit sanoo Porko ja oon 16. Lokakuussa 17".  "Joel  17, kohta 18 vuotta". "Tommi 15 vuotta". "Niko  ja oon 16", kaikki pojat esittäytyi. "Sä soitat tosi hyvin kitaraa Aleksi. Minkä ikäinen sä oot ja kauanko sä oot soittanut?", Joonas kysyi aika varovasti. "Oon 13, loppuvuonna 14 vuotta. Ja oon soittanut jonku vuoden vasta", Aleksi vastasi.  

Sanoja: 1099

Vähän pitempää lukua taas.