Alive or only burning || OLEKSI

Luku 70

~Sari~

Tänään on pienen tyttäremme hautajaiset. Olemme kirkossa ja katson Jarin ja poikiemme kanssa arkkuun, jossa tyttömme lepää rauhassa. Onhan hän hieman muuttunut siitä miltä näytti kuolinpäivänään sairaalalla, mutta erittäin kaunis hän on silti. Tytöllä on hieman tummia hiuksia ja siniset silmät. Hänelle on puettu omat vaatteet päälle ja jalkoihin laitettiin lämpimät villasukat.

Päätimme haudata tyttäremme Jarin ja Jarin isän itse tekemässä arkussa. Arkku on puinen, valkoinen ja pehmustettu vaaleanpunaisella kankaalla. Arkkuun on myös maalattu muutama lintu, jotka lentävät taivaaseen. Arkun sisältä löytyy pieni pehmonalle, valokuva ja tyttärellemme muutama kirje meiltä, sekä muilta sukulaisilta ja ystäviltämme. Luon vielä viimeisen katseen tyttäreeni, ennen kuin suljemme arkun viimeisen kerran, sillä kirkkoon alkoi saapua väkeä.

Siirrymme istumaan hiljaa omalle paikallemme kirkon penkille ja uppoudumme jokainen aivan omiin ajatuksiimme. Jossain vaiheessa kirkkoon kutsutut vieraat ovat saapuneet ja pappi ohjaa meidät piiriin arkun ympärille. Vieraita on vain sen verran, että piiri onnistuu hyvin. Emme kutsuneet muistotilaisuuteenkaan hirveää vierasmäärää, koska halusimme juhlia vain meille erittäin tärkeiden henkilöiden kanssa tänään. Paitsi eihän tämä kyllä oikein juhlalta tunnu, mutta kuitenkin.

Aloitamme hautajaiset Maan korvessa kulkevi lapsosen tie virrellä, koska se on erittäin kaunis virsi.

"1.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

2.
On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

3.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,
sun kättäsi enkelin kädestä pois."

Virren jälkeen pappi pitää puheen, lukee raamattua ja rukoilemme, jonka jälkeen laulamme kauniin laulun.

"Nyt kerron mä sulle lapseni,
miten kaunis on taivahan enkeli.
On kutrinsa välkkyvän kultaiset
ja siipensä hohtavan valkoiset.
Mitä vartenpa vain,
ovat enkeliparvet valveilla ain.

Nyt kerron mä sulle lapseni,
miten toimipi taivahan enkeli.
Kun äiti on lapsella sairaana,
niin enkeli hoitaapi lapsosta.
Sitä vartenpa vain,
ovat enkeliparvet valveilla ain.

Kun kouluun sä kuljet lapseni,
sua seuraapi taivahan enkeli.
Hän vierelläs käy aina varjellen,
sua lapseni pieni ja hentoinen.
Sitä vartenpa vain,
ovat enkeliparvet valveilla ain.

Jos tahtoisit nähdä enkelin,
mahdotonta se täällä on kuitenkin.
Vaan kerran kun silmäsi sammuvi,
hän vuotesi vierellä välkkyvi.
Sitä vartenpa vain,
ovat enkeliparvet valveilla ain."

- Nyt kerron mä sulle lapseni-

Laulun jälkeen viemme arkulle kukkia ja pysähdymme hyvästelemään pienokaisemme. Osa lukee arkulla runoja tai laulaa pienen pätkän jotain laulua. Alan lukea muistotekstiämme, vaikka itken samalla koko ajan.
"Hipaisi hiljaa enkelin siipi,
kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi,
enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan
ja lähti, nyt pikkuisemme on taivaan kirkkain tähti. Suloista tytärtämme lämmöllä kaivaten äiti ja isi."