Alive or only burning || OLEKSI

Luku 33

Kiitos ihan sairaasti noin 5K lukukertoja ja noin 500 votea tällä tarinalla. En ois sillon kun alotin tän tarinan, koskaan uskonut näkeväni tollasia lukuja. Ne merkkaa paljon ja antaa motivaatiota kirjottaa lisää, kun näkee et joku tykkää. <3

~Olli~

Katson vieressäni nukkuvaa Aleksia. Se on erittäin söpö ylisuuressa hupparissaan ja hiukset ihan pörrössä. Olemme 8.00 lähdössä Espooseen Leon ja joidenkin nuorten matkassa. Kello on nyt 7.00, joten pitäisi alkaa herättää Aleksi, että ehdimme matkaan mukaan. Rilla jää taas tänne päivän ajaksi. Se onneksi viihtyy nuorten kanssa ja nuoret myös tykkäävät hoitaa sitä. Nytkin se kuulemma on jo käytetty ulkona ja syötetty. Leo kävi äsken nimittäin ovella sanomassa asiasta ja katsomassa olemmeko hereillä jo. Lupasin herättää Aleksin ja tulla kohta alas syömään hänen kanssa.

Käännyn kyljelleni ja alan silittämään toisella kädelläni Aleksin hiuksia, koska Aleksi halaa unissaan tiukasti toista kättäni. En haluaisi vielä herättää häntä, koska hän nukkuu niin söpösti pikku myttynä minun ylisuureessa hupparissa, joten hänelle se on vieläkin suurempi. Ale nukkuu niin, ettei päätäkään näy peiton alta kunnolla ja käteni on hänellä ilmeisesti unikaverina. Vedän toisella kädelläni peittoa hänen päältään ja alan pussailla hänen kasvojaan.

"Kulta, pitäs alkaa herätä...", kuiskaan. Aleksi alkaa hieroa silmiään ja availee niitä pikkuhiljaa, jonka jälkeen päästää käteeni vapaaksi ja vetää minut suudelmaan. Suutelemme hellästi, kunnes happi meinaa loppua ja on pakko lopettaa. "Pitäs mennä syömään, että ehitään Leon ja niiden nuorten matkaan sinne Espooseen", sanon hiljaa. Aleksi nyökkää ja nousee istumaan. Minäkin nousen istumaan ja kaivan meille laukusta puhtaat vaatteet. Puemme ja lähdemme alakertaan. Tällä kertaa Aleksi päätti hypätä syliini, taitaa pikkuista vielä väsyttää. En kestä kuin söpö Aleksi on sylissäni vieläkin ihan väsyneenä.

Time skip

Saavuimme juuri Espooseen. Leo jätti meidät Selloon ja jatkaa muiden nuorten kanssa matkaa jonnekkin. He kyllä ilmeisesti tulevat jossain vaiheessa myös Selloon ja lähdemme täältä sitten yhdessä takaisin.
"Mihin sä haluut mennä eka?", kysyn. "Ömm... no voitasko mennä vaik vessaan ja sit öö tota en tiiä... Pitäs varmaan ainaki hankkia kotiin ja jätkille jotain tuliaisia. Sit tarvisin ehkä jotain uusia vaatteita ja samalla vois ettiä valmiiksi jo joululahjoja, jos jotain kivaa löytyy. Jouluun on kuitenkin enää reilu kuukausi ja joulukuuhun vaan pari viikkoa. Entä mihin sä haluat?", Aleksi selittää. Nyökkään hänelle hymyillen.

"Mennään sinne vessaan ekana ja sit vaikka syömään, mulla on nälkä.", sanon. Aleksi nyökkää varoen. Voi rakas. Miten mä saisin sut ymmärtään, että syöminen on normaali asia. Myös julkisilla paikoilla.. "Rakas, ei hätää. Mä tiiän, ettet sä haluais syödä täällä, mutta julkisilla paikoillakin pitää välillä syödä, että jaksaa koko päivän. Syöt sen verran ku jaksat ja otetaan sit loput vaikka mukaan.", kuiskaan ja vedän Aleksin halaukseen. Aleksi huulille leviää pieni hymy. "Ihana oot", hän kuiskaa. "Samoin", vastaan ja lähdemme sen jälkeen etsimään niitä vessoja.

-----

Tulimme juuri kotipizzaan ja tilasimme perus Americanan ja juomaks otimme coca colaa. (A/N tästä päästään kahteen kysymykseen: 1. Kuuluuko ananas pizzaan? 2. Coca cola vs pepsi?) Päätimme jakaa yhteisen pizzan, koska niin on Alen kannalta tällä hetkellä parempi. Olimme juuri saanut syötyä. Aleksi söi jopa melkein puoli pizzaa ja minä söin loput. Nyt olimme vain kiertelemässä kauppoja. Tähän mennessä oli löytynyt muutama joululahja jätkille ja perheelle, vaikka onkin vasta marraskuu. Sen lisäksi Aleksi oli löytänyt itselleen yhdet housut ja flanellin ja minäkin olin löytänyt itselleni uudet housut ja sukkia. Niitä ei voi olla koskaan liikaa.

"Olli tuu kattoon!", kuului Aleksin innokas kiljaisu jostain. Lähdin metsästämään häntä. "Kato kuin söpö, voidaanko hankkia tuo Rillalle jouluksi?", Aleksi kysyi innoissaan ja osotti pientä koiran tonttulakkia ja söpöä kaulusta. "No ehkä me nuo voidaan sille hankkia. Kunhan et keksi ostaa sille mitään kokonaista asua, niistä se ei tykkää.", sanoin. "En tietenkään. En mä halua pukea sitä turhaan ja nuokin voi ottaa heti pois, kun Rilla haluaa", Aleksi sanoi. Nyökkäsin ja hymyilin hänelle.

Olimme jatkaneet kiertelyä aika kauan ja löytäneet jotain tuliasia. Lähinnä siis vain karkkia ja jotain tuotteita, mitä Oulusta ei välttämättä saa. Nyt istuskelimme jollain penkillä ja juttelimme. Vilkaisin kelloa se näytti jo 15.00 iltapäivällä. Leo ilmoitti, että he ovat nyt täällä muiden kanssa. Tapaamme ilmeisesti Hesburgerin edessä 16.00 ja lähdemme sitten takaisin. "Aleksi. Voidaanko mennä johonkin kahville. Haluaisin jotain syötävää ja etenkin juomista?", kysyn. "No okei, jos kannat mut", Aleksi sanoi, "Tämän kerran arvon prinsessa", sanoin. "Mä en oo prinsessa!", Aleksi tokaisi ja hyppäsi selkääni. Lähdimme kohti jotain kahvilaa.

Olimme pääseet kahvilaan. Minä söin leipää ja jotain leivosta, sekä join kahvia. Aleksi joi vettä ja söi jotain pientä suolaista. "Ale, meidän pitäs lähtee suunnistaan sinne hesen luo.", sanoin. Aleksi nyökkäsi. Veimme astiat pois ja lähdimme vessaan, jonka jälkeen etsisimme muut. "Olli, voitasko käyä vielä tuossa kaupassa?", Aleksi kysyi yhtäkkiä ja osoitti jotain liikettä. "Joo, jos ollaan nopeita.", vastasin.

Aleksi hymyili ja suuntasi kauppaan. "Kato. Voitasko ostaa meillä tällaset asut ja Jarille ja Sarille tuollaiset? Sit meil ois kaikilla jouluasut Rillan lisäksi.", Aleksi sanoi. "Joo, hyvä idea.", vastasin. Etsimme sopivat vaatteet ja lähdimme kassojen kautta vihdoin sinne hesen luo. Ostimme siis jotkin yhteen sopivat joulupyjamat, joissa voisimme aattona olla ainakin jonkun aikaa koko perhe.

Time skip

Olimme juuri saapuneet takasin tänne johonkin laststensuojelu paikkaan, mikä lie onkaan. Olin torkahtanut autossa, kun taas Allu nukkui koko matkan. No mitä siitä, antaa nukkua. Olimme nyt vain jutelleet ja pitäisimme nyt ilalla kuulemma vielä ihan vaan leffaillan ja herkuttelisimme, koska oli meidän vika ilta täällä ja huomenna olisi aikainen herätys ja kotiinlähtö päivä. "Tulkaahan sit tänne, niin voidaan alottaa leffa!", Leo huikkasi. Menimme olohuoneeseen, jossa kaikki muut jo olivat. Istuin vapaalle paikalle sohvalle.

Elokuvaa meni vain hetki, kunne tunsin Aleksin kapuavan syliini. Silittelin häntä hetken, kunnes kuulin tuhinaa sylistäni. Aleksi päätti nukahtaa siihen. Elokuva loppui juuri ja Aleksi nukkui edelleen. Kello näytti olevan 20.45. "Voi kun söpöä", joku tytöistä snaoin, kun vilkaisi meitä. Hymyilin hänelle. "Aleksiko nukahti?", Isa kysyi. "Joo. Muakin väsyttää ja huomenna on aikanen herätys. joten lähen nukkumaan tän kanssa.", kuiskasin väsyneenä. "Juu, hyvää yötä.", Isa ja Leo sanoivat. "Hyvää yötä.", vastasin hiljaa. Olin ihan poikki tästä päivästä.

Lähdin yläkertaan Aleksi sylissäni. Rillakkin päätti loikkia peräämme, se on tähän asti nukkunut paljon alhaalla. Olimme onnekkaita, että sitä oli hoidettu täällä ja saimme senkin hoidosta osittain lomaa Alen kanssa, vaikka onhan se nyt super ihana. Laskin Aleksin sängylle. Onneksi oleimme jo vaihtaneet renot vaatteet ylemme, joten en jaksanut alkaa säätämään yöpukujen kanssa. Hampaiden pesukin jää nyt välistä.

Lösähdin sängylle ja vedin Aleksin lusikkaan. Sen jälkeen vedin peiton päällemme ja sammutin yövalon. Tunsin kuinka Rilla käpertyi myös jalkoihimme nukkumaan. "Hyvää yötä rakas", kuiskasin, vaikke Ale sitä kuullutkaan. Aleksi mumisi unissaan jotain ja otti taas kädestäni tiukasti kiinni. Hymyilin pinesti, kunnes melkein heti uni otti minustakin vallan...

Sanoja: 1069

Pitäsköhän opetella kirjottaan lyhyempiä lukuja?
Tai alkaa julkaseen näitä lukuja kahessa osassa, koska nyt ollut tosi monta noin 1000 sanan lukua putkeen.
Jaksaako kukaan lukee näitä ees kerralla?
Mielipidettä saa sanoa lukujen pituuteen liittyen.