Alive or only burning || OLEKSI

Luku 42

~Sari~

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä, ihanaa. Olen aivan jouluhullu ja tälläkin hetkellä meillä soi kotona joulumusiikkia taustalla. Olimme tehneet Jarin kanssa pojille yllätykseksi joulukalenterin, vaikka he sanoivat etteivät tarvitse tänä vuonna kalentereja. Uskon että tästä he silti tulevat tykkäämään.

Tai sitten olen vain itse innoissani asiasta. Sekin on täysin mahdollista. Toisaalta ainakin Olli on tykännyt pienestä asti joulusta ja intoillut sitä aina kanssani. Aleksista en vielä tiedä. Jos Aleksikin on jouluhullu, kuten minä ja Olli, niin tulee Jarille pitkät päivät. Sillä hän ei välitä joulusta, ainakaan läheskään niin paljon, kuin minä ja Olli.

Oli miten oli, nyt pitää mennä vaihtamaan vaatteet. Jari tulee nimittäin kohta hakemaan minua ja meillä on tänään vihdoin ultra. Ihana päästä näkemään onko kaikki hyvin. Lähden yläkertaan ja vaihdan siistimmät vaatteet ylleni. Käymme luultavasti samalla myös ruokakaupassa. Onneksi pahoinvointi on helpottanut huomattavasti, lukuunottamatta aamuja.

-----

Saavuimme juuri perille ja nyt istumme odotusaulassa. Käteni tärisevät, sillä minua jännittää yllättävän paljon tämä ultra. Luultavasti kaikki on ihan kunnossa, mutta tämä on tässä raskaudessa vasta ensimmäinen ultramme. Näkisimme vihdoin ensimmäistä kertaa pikkuisemme ja saattaisimme kuulla myös sykkeen.

Pian meidät kutsutaankin sisälle huoneeseen ja menen sängylle makaamaan. Pidän Jaria kädestä kiinni. Juttelemme hetken kuulumisia, kunnes vatsalleni levitetään geeliä. Kätilö alkaa ultrata ja puristan jännittyneenä Jarin kättä. Pian kuulemme sydänääniä ja hetken päästä kätilö sanoo "Kaikki vaikuttaa olevan ihan kunnossa, haluatteko nähdä itse?", kätilö kysyy. Vilkaisen Jaria, joka nyökkää. "Kyllä me halutaan.", vastaan.

Kätilö kääntää näytön meille päin ja alkaa selittämään mitä kuvassa näkyy. Yhtäkkiä Jari kysyy "Mikä tuo on?" ja osoittaa jotain. En tiedä mitä. "Miltä se näyttää teistä?", kätilö kysyy. "Ömm... Ehkä sikiöltä.", Jari toteaa. Kätilö nyökkää meille hymyillen. "Aivan oikeen. Teille on tulossa kaksoset. Ja molemmilla näyttäisi olevan kaikki hyvin.", kätilö kertoo.
(A/N Näin ei varmaan oikeesti toimita ultrassa, mutta tää on vaan tarina.)

Katson Jaria hämmentyneenä, kunnes hän pussaa minua otsalle nopeasti. Alan hymyillä. Olen innoissani, vaikka en minä kiellä, etteikö asia jännittäisi minua yhtään. Kaksosraskaudessa on aina omat riskinsä. Kätilö tulostaa koneeltaan jotain ja ojentaa meille ultrakuvat. Juttelemme vielä hetken, kunnes pääsemme lähtemään.

-----

Saavuimme juuri kaupan kautta kotiin ja Jari lähti vielä töihin illaksi. Minä lähdin Rillan kanssa pienelle kävelylle. Saavuimme juuri lenkiltä ja nyt alan tehdä ruokaa. Teen kalakeittoa. Kello on 17.00, poikien pitäisi tulla kohta kotiin. He ovat ilmeisesti musiikkilukiolla jätkien kanssa harjoittelemassa soittamista, jonkun opettajan johdolla, joka oli innostunut Joelin bändi ideasta. Saapa nähdä tuleeko näistä meidän pojista isoina myös bändi.

-----

Istun sohvalla ja katson televisiota. Kello on pian 18.00, kun kuulen poikien tulevan kotiin. Rilla juoksee heti innoissaan poikia vastaan ja kohta ovelta kuuluukin jo poikien lässytystä.
"Menkäähän suoraan syömään. Tein kalakeittoa, se on vielä lämmintä. Ja sen jälkee tulkaa olohuonseen!", huikkaan pojille. "Okei.", kuuluu vastaus.

Hetken päästä pojat tulevat sohvalle istumaan ja katsovat minua kysyvästi. "Me nyt päätettiin Jarin kanssa tehdä teille joulukalenteri itse.", sanon. Pojat nyökkäävät. "Tuossa seinällä on tuollainen kangas, missä on pusseja. Etsikää sieltä ensimmäinen.", sanon. Pojat tottelevat. Ensimmäisestä luukusta löytyy molemmille muutama Fazerin perus sininen konvehti, sekä lappu.

"Lukekaa se ääneen ja totelkaa ohjetta.", sanon. Olli lukee lapun ääneen "Kuva ainutlaatuinen, löytyy luota testien."
(A/N tää on tosi random, varsinki joulukalneterissa, mutta ihsm antaa nyt olla silti.)

Pojat taitavat hoksata vihjeen. Olli kävelee suoraan huoneeseemme ja avaa laatikon, jossa testit ovat vielä tallessa. Ensimmäisenä laatikossa on kuva meistä kaikilta kesältä, juuri kun Rilla saapui perheeseen ja sen alta paljastuu ultrakuvat.

"Siinä on teidän pikkusisarukset?", sanon. "Si-sisarukset. Sanoitko sä sisarukset?", Olli kysyy. "Joo, meille syntyy kaksoset ensi vuonna.", kerron. Olli alkaa hymyillä ja tulee halaamaan minua. Aleksi näyttää vaisulta ja näen kun häneltä putoaa kyynel silmästä. Hän kuitenkin vaan pyyhkii sen pois ja tekee kasvoilleen pienen hymyn. Tosin hymy taisi olla feikattua, näen sen läpi...

"Aleksi rakas, tuuppaa tänne.", kuiskaan ja levitän käsiäni halauksen merkiksi. Aleksi tulee luokseni ja halaa minua. Tunnen kyyneleitä paidallani ja halaan Aleksia tiukemmin. Ollikin liittyy haliimme. "Voi Aleksi rakas, ei mitään hätää. Kaikki tulee menee hyvin. Meillä on Jarin kanssa aina aikaa teille, ettekä te jää koskaan yksin.", kuiskaan ja silittelen Alen selkää.

Hetken päästä Ale rauhoittuu ja Olli vetää hänet syliinsä, sekä halaa tiukasti. Olli pussaa Aleksia nenänpäähän ja alkaa silittää hänen selkäänsä. On ne vaan söpöjä yhdessä. "Kello on jo sen verran, et mitä jos katottas yhessä joku elokuva ja herkuteltas? Ja sit te meette suoraan nukkumaan leffan jälkee. Sopisko tällanen?", ehdotan pojille ja he nyökkäävät. Lähden hakemaan keittiöstä jotain hyvää ja pojat saavat sen aikana etsiä jonkun elokuvan valmiiksi...

Sanoja: 732