Alive or only burning || OLEKSI

Luku 59

~Aleksi~

"Aleksiiiii!", Olli huutaa rumpujen paukkeen läpi ja viittoo minua lopettamaan. Soittelen siis pitkästä aikaa rummuilla, joten en oikein kuule mitä asiaa hänellä minulle on. Lopetan soittamisen ja käännän kysyvän katseeni Ollia päin. "Niin, että voiaanko mennä jätkien kaa luistelee ja pellaan pitkästä aikaa jääkiekkoa? Joel kyselee ryhmässä pelikavereita nimittäin.", Olli kysyy. "Miksipä ei, millon?", vastaan. "Vissiin tunnin päästä ja muut on ilmottanut näköjään tulevansa.", Olli toteaa vilkaistessaan viestejä. "Okei, pitää alkaa sit ettii kohta kamoja kasaan ja lähtee käveleen sinne luistelupaikkaan.", sanon. "Jep."

Nousen penkiltä ylös ja vien rumpukapulat laatikkoon, jonka jälkeen suuntaan eteiseen. Alan etsiä jostain luistimiani, kypärää ja jääkiekkoja. Olli on näköjään jo laittanut omat kamansa kasaan ja mailatkin odottavat jo ovella valmiina. Laitan kamat kassiin ja Ollikin tuo vielä jostakin kaksi juomapulloa ja pikkypyyhkeen ja laittaa ne laukkuun. Alamme vaihtaa luisteluun sopivia vaatteita päällemme, jonka jälkeen lähdemme ulos. Olli hakee jostain pulkan, johon saamme kassimme kyytiin. Helpompi niitä perässä on vetää pulkalla, kuin kantaa käsissä koko matka mailojen lisäksi.

Olemme kävelleet nyt jonkun aikaa ja pääsemme vihdoin perille. Joel näyttää olevan jo jäällä ja vilkuttaa meille. Vilkutamme takaisin Ollin kanssa. Onneksi täällä on koppi, johon voi jättää kamat, pääsee vaihtamaan luistimet jalkaan ja tuulensuojaan, vaikka ei täällä kopissa kyllä mitään lämmityksiä ole. Astelemme koppiin ja istahdamme alas. Tommikin on kopissa vaihtamassa luistimia, joten tervehdimme toisiamme. Missäköhän Niko ja Joonas menevät tällä hetkellä. Alamme vaihtaa luistimia jalkaamme ja laitamme kypärät päähän, jonka jälkeen menemme Joelin seuraksi jäälle lämmittelemään.

Ehdimme aika kauan kiertää kaukaloa ympäriinsä, syötellä toisillemme, jutella ja laukoa maaleja, kunnes vihdoin Joonas ja Nikokin saapuvat paikan päälle ja menevät heti vaihtamaan luistimiaan. "Saavuittehan teki kaks vihdoin paikalle, ei me ollakkaan ku ainaki 30 min jo herroja ooteltu.", Joel sanoo. "Mitä te olitte tekemässä?", Olli kysyy, jolloin molemmat punastuvat. "Jaahas, oishan se pitänyt arvata.", Tommi toteaa virnuillen jätkille, jolloin he katsovat nolona toisiaan. "Ei teijän sitä tarvi hävetä, ihan normaali asia. Mut alettasko vihdoin pelaan?", sanon. Saan myöntyviä vastauksia, joten jakaudumme joukkueisiin.

Tommi ja Joel olivat kapteenit ja ilmeisesti hakusivat tahalleen meidät erijoukkueisiin. Nimittäin joukkueet olivat Tommi, Olli ja Joonas, sekä minä, Niko ja Joel. Aloimme pelata ja joukkueet olivat aika tasaiset, vaikka Joel nyt meistä ehdottomasti paras pelaaja silti olikin ja laukoi paljon maaleja. Meidän joukkuejan lopulta voitti, kiitos Joelin taitojen. Ilman häntä olisimme varmasti hävinneet.

Lopetimme jääkiekon ja päätimme vielä hetken aikaa leikkiä hippaa. Joelista tuli ensimmäinen hippa ja hetken päästä ensimmäinen jäikin jo kiinni ja hippa vaihtui. Leikimme hippaa jonkun aikaa ja olemme kaikki olleet jo monesti hippoina. Tällä hetkellä hippana on Joonas. Vilkaisen Ollia, jota Joonas tällä hetkellä jahtaa. Molemmat luistelevat kyllä tosi kovaa vauhtia. Hetken päästä Joonas osuu Olliin, mutta liian lujaa. Olli kaatuu törmäyksen voimasta, eikä nouse ylös jään pinnasta, jolloin huolestun toden teolla.

Luistelen Ollin luokse ja kyykistyn hänen viereensä. Huomaan että jäänpinnalla on verta, eikä Olli reagoi mihinkään, mutta hänen hengitys ja pulssi onneksi tuntuvat. Silmistäni alkaa valua kyyneleitä ja alan täristä. Ei nyt en missään nimessä saisi saada paniikkikohatusta, kun Olli ei ole auttamassa ja lääkkeetkin ovat kotona.  Ei auta, alan haukkoa happea ja lysähdän maahan, sillä jalat eivät enää kanna. Tunnen kuinka joku kietoo kätensä ympärilleni ja kääntää minut itseään päin, niin etten nää Ollia.

Painan pääni vasten henkilön rintaa ja alan itkeä kovempaa. "Aleksi shh, ei mitään hätää. Olli saa apua ja selviää kyllä hengissä, se on vahva jätkä.", kuulen Tommin sanovan. En sano mitään, koska haukon edelleen happea. Tunnen Tommin nostavan minut syliinsä ja vievän johonkin reunempaan. Hän istuu johonkin ja pitää minua sylissään. Samalla hän alkaa silitellä hiuksia ja selkääni ja yrittää rauhoitella minua. Kuulen sireenien äänen ja hetken päästä puhetta, joku taisi soittaa apua. Vilkaisen kentälle ja huomaan ensihoitajia tutkimassa Ollia. Pian hänet jo siirretään ambulanssiin ja toinen ensihoitaja kävelee kohta minua ja Tommia päin.

"Hei, onko täällä kaikki ok?", ensihoitaja kysyy. En pysty sanomaan mitään, koska en ole vieläkään rauhoittunut kunnolla. "En oikeen tiiä. Aleksi sai paniikkikohtauksen ja se ei meinaa millään rauhoittua. Sillä on ollu näitä jo kauan ja yleensä vain Olli tai lääkkeet saa sen loppumaan. Valitettavasti Olli on nyt teidän kyydissä ja lääkkeet kotona.", kuulen Tommin selittävän ensihoitajalle. "Jos tämä helpottaa, niin Olli tuli takas tajuihinsa ja on nyt hyvässä hoidossa, eikä sillä pitäis olla mitään suurempaa hätää. Me lähetään viemään sitä silti vielä sairaalalle, mutta se pyysi Aleksia mukaan. Oot sille vissiin aika tärkeä?", ensihoitaja selittää, joka saa heti oloni hieman rauhallisemmaksi.

En pysty vieläkään sanoa mitään, jolloin ensihoitaja rauhoittelee minua ja pyytää hetken aikaa hengittämään kanssaan samaan tahtiin. Saan itseni vihdoin rauhoittumaan ja takeltelen hoitajalle "Se on mun sijaisveli ja poikaystävä. Voin selittää myöhemmin, mut nyt haluun Ollin luo." "Okei, sit me lähetään.", ensihoitaja sanoo. "Tommi, voitko hakee äkkiä vielä mun kengät.", pyydän. "Joo.", Tommi sanoo ja lähtee hakemaan kenkiäni.

Istun ambulanssin kyydissä ja katselen Ollia. Olli on hieman huono-vointinen, sekava ja oksensi äsken. Hän ei jaksa puhua mitään, mutta on kuitenkin tajuissaan. Puristan Ollin kättä ja silittelen hänen kämmenselkäänsä. Juttelen samalla ensihoitajan kanssa ja puhelen Ollille rauhallisesti. Pian saavumme sairaalalle ja Olli viedään johonkin tutkimuksiin. Minut ohjataan odottamaan johonkin aulaan ja päätän soittaa äidille. Itken edelleen, mutta muuten olen jo aika rauhallinen, eikä minua enää pelota niin paljon, koska näin äsken Ollin.

Avaan puhelimen ja etsin sieltä äidin numeron. (A/N A= Aleksi ja S= Sari)

Aa Sari <3

S: Moi rakas! Onko kaikki hyvin?

A: Ei, tulin just ambulanssilla sairaalalle ja Olli vietiin johonki tutkimuksiin. Nyt istun yksin aulassa ja ootan lisää tietoa, voiko joku tulla tänne mun kaa? Ja sain pahan paniikkikohtauksen ite.

S: Tottakai tullaan, mut mitä on käynyt?

A: Oltiin hippaa ja Joonas osu vahingossa vähän turhan lujaa Olliin. Olli kaatu ja meni tajuttomaksi ja jäähän alko tulla jostain verta. Sit en tiiä enempää, ku sain sen paniikkikohtauksen. Tommi vei mut kauemmas ja rauhoitteli ja joku soitti ilmeisesti apua. Sen verran mulle sanottiin, et Ollilla ei oo enää mitään kamalampaa hätää ja se palas tajuihinsa, vaikka oliki aika sekava ja oksensi muutaman kerran matkan aikana. Nyt se on niissä joissain tutkimuksissa.

S: Aivan, me lähetään sinne ihan just. Ja Aleksi rakas yritä rauhottua, Olli selviää kyllä.

A: Joo. Heippa, nähään pian.

S: Kyllä, heippa.

Suljen puhelimeni ja huomaan jonkun sairaalatyypin kävelevän luokseni...

__________

Sanoja: 1021

🤕