Alive or only burning || OLEKSI

Luku 43

(A/N En muista oonko maininnut jätkistä muutaku Joonaksen perheen jo aiemmin tässä tarinassa, toivottavasti en! Ja muistakaa myös, et nää perheet on päästä keksittyjä, ei jätkien oikeita perheitä.)

~Aleksi~

Kävelen Ollin ja Tommin kanssa kohti lukiota. Olimme juuri päässeet koulusta ja menemme lukiolle odottamaan jätkiä. Olemme menossa Joelin luokse treenaamaan. Hänelle oli kuulemma tehty autotalliin tila, jossa voi treenata ja hankittu muutamia soittimia. Nyt sielläkin voi soittaa jotain. Vaikkakin parhaiten soittaminen onnistuu meillä tai siellä musiikkilukiolla. Joel haaveilee edelleen bändistä, ehkä me joskus vielä perustamme bändin. Se voisi olla ihan hyvä idea itseasiassa.

-----

Saavuimme juuri lukiolle ja nyt vain odottelemme että jätkät tulevat. Minua hieman jännittää, sillä en ole käynyt kylässä aiemmin muuta kuin Joonaksella ja Tommilla. No ehkä tästä selvitään. Ajatukset lähtevät laukalle ja käteni tärisevät hieman. Yritän piilotella sitä ja nostan polvet rinnalleni koukkuun. Silmistäni meinaa valua kyyneleitä, mutta yritän estää ne ja painan pään polviini. Tiedän että näin ei kannata tehdä sillä, se voi pahentaa asia. Kohtauksen pitäisi vaan antaa tulla ja mennä.

Havahdun ääneen. "Eiköhän sit lähetä sinne Joelille?", Joonas toteaa. "Aleksi, onko kaikki hyvin?", Joel kysyy, jolloin kaikki kääntävät katseensa minuun. Missä vaiheessa jätkät ovat tulleet ulos? Nostan varovasti katseeni ja nyökytän vain pienesti päätäni. "Eikä oo, sähän oot itkenyt. Mikä on?", Niko sanoo. En vastaa mitään, mutta tunnen kyyneleen alkavana valua kunnolla. Tunnen tutut kädet ympärilläni ja painan pääni Ollin rintakehälle. Hänen paitansa on kohta aivan märkä.

"Shh, ei mitään hätää. Kaikki on hyvin. Yritäppä taas hengittää mun kans samaan tahtiin...Hyvä, just noin. Jatketaan näin hetki.", Olli puhelee hiljaa ja silittää selkääni. Kuulen osan jätkien alkavan hyräillä jotain biisiä. Hetken päästä olemme rauhoittunut.

"Haluutko sä kertoa mikä tuli?", Tommi kysyy varoen. "Tää alkaa jo olee kauheen noloa ja ihan tyhmä asia, en mä voi kertoa sitä teille.", kuiskaan. "Sä voit kertoo meille aina kaiken. Jos sä saat asiasta paniikkikohtauksen, se ei voi olla tyhmä asia.", Niko sanoo. "No aloin taas vaan yliajattelemaan.", kuiskaan. "Mitä?", Olli kysyy. "Sitä mitä Joelilla voi tapahtua. Anteeksi Joel siitä, tiedän ettei teillä mitään pahaa tapahdu ja että sulla on varmasti kiva perhe.", jatkan varoen ja käännän katseeni alaspäin.

"Aleksi kato tänne.", Joel kuiskaa. Nostan katsettani vähän. "En mä ole sulle asiasta vihainen, en missään tapauksessa. Eikä sun tarvi pyytää anteeksi. Mä tiedän että sun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin, mutta mä lupaan että kaikki tulee meneen tosi hyvin.", Joel sanoo ja halaa minua. Halaan häntä takaisin.

"Mites sit? Jaksaako Aleksi lähteä sinne Joelille, vai meettekö te kotiin?", Joonas kysyy. Olli katsoo minua kysyvästi. "Jaksan, mut mun jalkoihin sattuu tosi paljon tuo kohtaus. En tiiä miten pääsen sinne asti hengissä.", vastaan. "Mä tulin mopolla kouluun. Jos haluut voit tulla mun kyytiin ja mennään edellä, jos se on Nikolle okei. Se tuli aamulla mun kyydillä kouluun, niin on ylimäräänen kypärä.", Joonas sanoo. "Joo, ota sä Aleksi kyytiin ja menkää edellä. Me tullaan kävellen perässä.", Niko sanoo.

"Onhan se sulle Aleksi okei?", Olli kysyy. "On, mut en oo koskaan ollu kenenkään kyydissä. Joonas aja sit varovasti.", sanon. "Tottakai, kun saan nuin arvokkaan lastin kyytiin. Olli ja teidän vanhemmat ei antas mulle ikinä anteeksi, jos sulle tapahtus jotain mun takia. Pidät musta vaan tiukasti kiinni ja myötäilet liikkeissä, niin matka taittuu helpoiten.", Joonas sanoo.

Nyökkään, jolloin Joonas ojentaa minulle kypärän. Laitan sen päähäni ja Olli laittaa sen kiinni. En tiedä miksi en saanut laittaa sitä itse kiinni. Olli nostaa minut Joonaksen taakse istumaan ja kiedon kädet Joonaksen ympärille. "Pidä tiukasti kiinni, niin lähdetään.", Joonas sanoo. "Okei.", vastaan, jolloin Joonas lähtee hitaasti ajamaan Joelin luokse.

-----

Saavuimme juuri Joelille ja nyt odottelemme muiden saapumista. Matka ei onneksi ole kovin pitkä, joten heidän pitäisi olla täällä aivan kohta. Tuoltahan he jo tulevatkin. Lähdemme yhdessä sisälle ja menemme syömään välipalaa. Talossa ei ole vielä ketään muita, vaan olemme keskenämme. Syötyämme menemme olohuonseen ja alamme katsomaan jotain elokuvaa. Soitamme tänään vasta myöhemmin. Istun sohvalla Tommin ja Ollin välissä. Joel, Joonas ja Niko tyytyivät lattiapaikoille.

Elokuvaa on mennyt hetken aikaa ja silmäni alkavat lipsua kiinni. Painan pääni vasten Ollin olkapäätä ja painan silmäni kiinni. Hetken päästä olenkin jo aivan unessa.

~Joel~

"Tommi annatko sen viltin ja viihtitkö nostaa vähän Aleksin jalkoja, ennen kuin se putoaa?", kuulen Ollin kysyvän. "Tottakai", Tommi vastaa. Katson taakseni ja huomaan, että Aleksi on valunut makuulleen ja nukahtanut pää Ollin sylissä. Tommi nostaa Aleksin jalat syliinsä ja laittaa viltin hänen päälleen. Taisi kohtaus kuitenkin väsyttää tuota pikkumiestä. Käännän katseeni takasin televisioon ja jatkan elokuvan katsomista muiden kanssa.

-----

Elokuvassa on pyörimässä lopputekstit, kun kuulen muiden tulevan kotiin. Eli siis äitini, isäpuoleni ja sisarpuoleni.
"Päivää, mites täällä menee?", äitini kysyy. "Hyvin. Just loppu elokuva ja aateltiin mennä kohta soittelemaan.", vastaan. "Me tuotiin pizzaa, sitä on teille kaikille. Syökää ensin.", äitin vastaa. Nyökkään. Herätämme Ollin ja Aleksin ja menemme syömään.

"Äiti, missä Eemil on?", kysyn. "Kaverillaan ja menee sieltä suoraan treeneihin. Tulee vasta illalla treenien jälkeen.", äiti vastaa. Nyökkään ja jatkan pizzan syömistä. "No mutta teitä ei ookkaan näkynyt täällä pitkään aikaan, mites teillä on mennyt?", isäni kysyy jätkiltä, jotka selittävät hänelle jotain. Joonas ja Niko esimerkiksi kertoivat heille seurustelevansa. "Ja kukas tämä uusi kaveri on?", äitini kysyy. Aleksi katsoo hiljaa Ollia ja näyttää ahdistuneelta.

"Se on Aleksi.", vastaan. "Mistäs te tunnette toisenne?", isä kysyy. "Aleksi muutti Ollin perheen luo kesällä ja on siis Ollin sijaisveli.", sanon. "Jep, mutta me ollaan myös saatu lupa ja seurustellaan nykyään. Ale on mun poikaystävä.", Olli sanoi. Äiti ja isi hymyilevät molemmat. "Ompas ihan kuulla, et teillä on uusia kavereita porukassa. Minkäs ikäinen sä Aleksi olet ja harrastatko sä jotain?", äitini jatkaa.

"Aleksi täytti just 14 vuotta ja on tosi taitavaa temppuilemaan, piirtämään ja soittamaan eri soittimia. Varsinkin rumpuja ja dj-hommia. Mutta jos saan pyytää, älkää kyselkö hirveesti ettei Ale ahdistus kauheasti. Se on kokenut niin kamalia asioita, et sen on vaikea luottaa uusiin ihmisiin ja se tarvii siihen aikaa et uskaltaa puhua muille ja kertoa itsestään. Ja se saattaa pelätä kovia ääniä ja varsinkin huutamista yms...", Olli kertoo.

"Hyvä tietää, niin osataan toimia oikein ja antaa omaa tilaa Aleksille. Aleksi vaikuttaa hyvältä lisäykseltä teidän porukkaan.", äiti sanoo. "Ja sitä se onkin. Se on varmaan ainoa, joka saa meidätkin edes hieman rauhallismemiksi. Te nyt tiedätte Aleksista jotain. Mut pitäskö teidän esitellä ittenne viel, ennen ku me mennään soittamaan.", sanon.

"Ai niin, tottakia pitää. Mä olen Joelin äiti Niina.", äiti kertoo. "Markus, Joelin isäpuoli ja tässä on meidän lapset Matias 8v ja Nella 6v.", Isä sanoo. "Sit mulla on vielä 15v veli Eemil. Ja ainiin Ale ei teidä, mut mun oikea isä on Tuomas. En vaan tiedä siitä kauheasti mitään, kun se muutti ulkomaille ja hylkäs meidät, kun Eemil syntyi. Eli olin joku 3v sillon.", sanon. "Kiva tutustua.", Aleksi sanoo hiljaa ja tulee halaamaan minua, jonka jälkeen lähdemme soittamaan....

Sanoja: 1109