Alive or only burning || OLEKSI

Luku 55

En oo koskaan maininnut, mutta tosi iso kiitos diamondlionn : lle suuresta osasta tän kirjan ideoista. En varmaan ois ilman niitä välillä päässy etenee luvuissa, ku en ois ite keksinyt mitään hyviä ideoita tai jatkoa. <3

Tw! Smut 😬 (Hupsis!)

~Olli~

Istumme Aleksin kanssa luokan perällä ja yritämme keskittyä tuntiin. Tänään onkin aiheena niin mukavasti mm. erilaiset ehkäisykeinot ja kondomin asettaminen. Joudumme ilmeisesti ihan harjoittelemaan asiaa. En ymmärrä mikä ongelma luokkalalsillani on, sillä tytöt hihittävät ja pojat nauravat ja vitsailevat asiasta. Asiahan on ihan normaalia, eikä mikään naurun asia. En nyt väitä, että nauttisin tästä tunnista itsekkään, mutta en minä kyllä asiaa toisaalta huononakaan pidä.

Miltähän muuten tuntuisi harrastaa sitä kauneinta Aleksin kanssa? Miltä hän tuntuisi ja kuulostaisi allani? Ja kyllä, minähän olisin top, koska bottomiksi minua ei saa millään hinnalla. Varmaan... Ei Olli, et sä voi noin ajatella Aleksista ja susta. Se on vasta 14 ja sä oot 15 vuotias. Ja sitäpatsi sun pitäs jutella sen kanssa asiasta. Eihän se edes välttämättä ole moneen vuoteen valmis tekemään sitä, varsinkaan traumojensa takia.

"Olli, mitä sä oikein mietit?", Aleksi onneksi havahduttaa minut takaisin tähän maailmaan. "Sä oot ihan punainen.", Aleksi kuiskaa. "No voi vittu ja öö..., en mitään erikoista.", takeltelen hiljaa. "Olli, kerro mulle.", Aleksi jankuttaa. "En nyt, ehkä kotona.", vastaan. "No okei.", kuulen vastauksen. "Ai niin, meijän pitäs molempien vuoronperään laittaa toi kortsu tuohon paikalleen. Hain äsken tarvikkeet, kun jätkä veteli siellä aivan jossain omissa maailmoissaan.", Aleksi toteaa, jolloin vain nyökkään...

-----

Makoilen sängyssä ja kuuntelen musiikkia. Aleksi istuu koulupöydän ääressä ja tekee läksyjään. Omat aivoni eivät juuri nyt ole niiden suhteen yhteistyökykyiset, mutta lunttaan sitten vaikka Aleksilta vastaukset suoraan. Eikös se oo ihan ok, kun samalla luokalla ollaan ja saman katon alla asutaan, vai mitä? "Olli, missä maailmoissa sä taas meet?", Aleksi havahduttaa minut ajatuksistani. "Ömm...", mumisen. "Olli sä oot terkan tunnin jälkeen koko loppu päivän ollu jotenkin poissa oleva ja omissa maailmoissas. Voisitko sä vähän avata mitä sä mietit ja missä maailmoissa sä elät just nyt?", Aleksi toteaa. "Et sit naura mulle, kerro muille, etkä varsinkaan suutu tai mitään muutakaan.", totean. "Lupaan sen.", Aleksi sanoo, johon nyökkään.

"No terkan aikana mietin mm. miltä tuntuisi harrastaa sitä kauneinta sun kanssa, miltä sä tuntuisit ja kuulostaisi mun alla tms., anteeksi siitä Aleksi. Ja loppupäivän oon lähinnä hävennyt omia ajatuksia ja pohtinut esimerkiksi sitä, että mitä sä ajattelet kun saat tietää niistä. En halua nimittäin ahistaa sua mun ajatuksilla, koska tiiän että sulla on traumojaki asiasta.", selitän. "Olli, en mä sulle suutu tuosta. Enkä myöskään ahistu, koska tiiän et sä oot valmis oottaa mua niin kauan kuin tarvii, etkä pakota mihinkään. Eikö niin?", Aleksi sanoo. "Tottakai.", vastaan.

"Hyvä. Mutta pakko kyllä myöntää, et haluisin kokeilla sitä sun kanssa. Vaikka mulla onkin joo traumoja ja ollaan näin nuoria. Mut sun pitäs sit ottaa mut huomioon siinä, vaikka oisit kyl top. Mä en osais olla johtajan roolissa nimittäin.", Aleksi selittää. "Oikeestikko, suostusitko sä siihen? Ja mä taas en suostu oleen bottom, et sen suhteen ei ainakaan tuu ongelmaa. Ja tottakai kuuntelen ja otan sutki huomioon siinä.", sanon. "Joo joo. Porukat vaan ei saa olla täällä sillon.", Ale toteaa.

"Pojat! Me lähetään käymään kaupassa, sekä lenkillä ja otetaan Rilla mukaan! Tarviitteko te kaupasta jotain?!", kuuluu huuto. "Okei ja no jotain hyvää viikon lopuksi esim. suklaata ja jätkiä!", huudan takaisin. "Okei, tullaan takasin, kuhan tullaan!" "Joo!". "No sehän sattu sopivasti. Saadaan olla jonku aikaa kahestaan, pitäskö nyt sit kokeilla sitä?", kysyn. "No, vaikka.", Aleksi vastaa.
"Okei.", totean.