Alive or only burning || OLEKSI

Luku 30 .

~Olli~

Olemme riisuneet ja vieneet tavaramme johonkin ohjaajientilaan, koska emme vielä tiedä missä yövymme täällä. Nyt Istumme pitkän puupöydän ääressä ja olemme alkamassa syömään. Meille oli jätetty nuorten tekemää pizzaa myös. Vilkaisen Rillaa päin. Se nöyttää tällä hetkellä syövän omaa ruokaansa tyytyväisenä. Käännän katseeni Aleksiin, joka näyttää ahdistuneelta. Hän on syönyt tällä hetkellä yhden pizzapalan. "Rakas sun täytyy syödä. Se on ihan normaalia. Syö edes yksi pala vielä", kuiskaan.

Aleksi vain tuijottaa lautastaan, jossa on pizzapala. Nostan palan käteeni ja puraisen siitä palasen. Sen jälkeen tarjoan sitä Alelle. Aleksikin puraisee palasen ja alkaa sitten pikkuhiljaa syödä koko palasta. "Hyvä Aleksi", kuiskaan ja pussaan häntä otsalle. "Jos syöt vielä yhen palan, saat kunnon suudelman", jatkan. Aleksi syö vielä palasen, jonka jälkeen vedän hänet viereeni ja suutelen häntä. Suutelemme hellästi, mutta pitkään. Nostan katseeni ja huomaan että Isa ja Leo tujottavat meitä hymyillen. Onneksi muita ei ole vielä näkemässä tätä.

"Te ootte kyl söpöjä. Ja näköjään löytynyt keino saada Aleksikin syömään edes vähän", Isa sanoo. "Palkitseminen toimii aina", kuiskaan ja vilkaisen Aleksia, joka on punastunut ja kääntänyt katseensa maahan. Vedän hänet kainalooni ja silitän hänen hiuksiaan. "Mites teillä muuten on mennyt nyt?", Leo kysyy. Olen vain hiljaa ja vilkaisen Aleksia kysyvästi. Hän nyökkää todella pienesti. Jään miettimään mistä aloittaisin ja ajatukset siirty Janetteen. Tunnen alkavan täristä ja haukkoa happea. Tämä taitaa nyt olla minun eka paniikkikohtaus ikinä, en taidakaan olla päässyt Janetesta vielä itsekkään yli. Onneksi pääsen Aleksin mukaan tänne ja hänen terapeutilleen Maanantaina.

Aleksi katsoo minua kyyneleet silmissä järkyttyneenä, mutha halaa samalla tiukasti "Noniin pojat hengittäkääpä molemmat syvään. Just noin. Kaikki on ihan hyvin, ei mitään hätää", kuulen rauhallisen äänen sanovan edestäni. Samaan aikaan joku silittää selkääni hitain vedoin ja hyräilee jotain biisiä. 10 min päästä olemme rauhoittineet molemmat. "O-oliko tuo pa-paniikkikohtaus?", kysyn varovasti. "Oli ja ilmeisesti sun eka ikinä", Leo sanoo. Nyökkään pienesti. "Okei, onko tuolle kohtaukselle joku syy?". Nyökkään taas. "Pystytkö kertoon mikä?", Isa jatkaa. "Ehkä, tuli yks muisto mieleen. Liittyy siihen kysymykseen, miten meillä menee", kuiskaan hiljaa. "Okei, kertokaa omaan tahtiin. Ihan rauhassa. Mitä täs on ehtinyt tapahtua nyt noin 6kk aikana", Leo sanoo. Nyökkäämme molemmat.

~Aleksi~

Katson Ollia hiljaa. Äskeinen oli kamalaa, koska tiedän miltä tuo tuntuu. Toivottavasti jää Ollin ainoaksi kohtaukseksi ikinä. Leo pyytä meitä kertomaan mitä on ehtinyt tapahtua. Kerron hiljaa kaikesta mukavasta mitä on tapahtunut.

"Asiat menee ihan hyvin. Koulussa menee ihan okei. Tärkeimmät muistot on Ollin, Ollin perheen, Ollin kavereiden tai on ne ilmeisesti munkik kavereita nykyään ja Rillan kanssa. Tärkeetä mulle on kaikki meidän yhteiset musiikkihetket, Rillan kanssa touhuaminen, jätkein kanssa olo ja Ollin kanssa kahdestaan olo. Mulla jäi hyvin myös mieleen, kun sain lahjaksi dj-setin ja rummut, sekä Ollin syntymäpäivien osittain kahden keskeinen reissu Leville mökille...", kerron kaikesta kivasta innoissani.

"Ihana kuulla, että asiat menee nykyään nuinkin hyvin. Ihana myös nähdä, sut noin ilosena ja hymyilevänä", Isla ja Leo toteavat. "Mutta pystysittekö kertoo nyt, mistä se kohtaus johtu. Jotain huonompaakin on ilmeisesti käynyt" Leo toteaa kysyvästi. Olli vain nyökkää, kuten minäkin. "Kerrokaa ihan omaa tahtia. Ei oo mikään kiire, meillä on aikaa vaikka kuinka kauan", Isa sanoo. Nyökkäämme taas.

Kuulen miten Olli alkaa kertoa. "No se miksi mä sain kohtauksen liittyy mun enon lapsipuoleen Janetteen....", Olli aloittaa. "...ja näköjään en oo päässy siitä täysin yli vieläkään. Puhutaan tästä sille Alen terapeutille Maanantaina. Sen takia muutama päivä sitten Aleksi myös sortui yhden kerran viiltelyyn, mutta katuu sitä ilmeisesti aika paljon. Ja sen takia Aleksin syöminenkin otti taas hivenen takapakkia. Mut yhdessä me noustaan täältä ja meistä tulee entistä vahvempia. Vaikka Aleksi onkin kyllä jo tosi vahva taistelija", Olli lopettaa kertomisen. Sen jälkeen tunnen litistyvämme ryhmähaliin.

"Nyt ymmärrän sen Ollinkin kohtauksen. Mut mä lupaan et kaikki järjestyy ja se ei koske teihin enää. Sillä kerran on teihin lähestymiskieltokin onneksi ja teidän vanhemmat puolustaa teitä myös. Ja varmaan tuo teidän vahtikoira", Leo kuiskaa. "Ei se kyl oikee vahtikoira oo. Pikemminkin piiloutuu muita ihmisiä ja on muutenkin ihan pöhlö, mutta ihana silto", sanon hymähtäen. "Totta", Ollikin toteaa ja alamme vain kaikki nauramaan. "Rilla tuu tänne!", kutsun karvavauvaamme. Se juoksee luoksemme ja nostan sen meidän väliin. Alamme Ollin kanssa molemmat rapsuttaa sitä ja samalla myös Olli kumartuu ja suutelemme toisiamme.

"Kello on jo niin paljon, että saatte nyt illan kahdestaan. Ja saatte huomenna nähdä paikkoja ja tutustua muihin. Onko se ihan ok?", Leo kysyy. Nyökkäämme molemmat. "Okei, tulkaapa tänne. Täällä ylhäällä on yksi huone, missä saa olla rauhassa. Se on juuri tällaisia erityis yövierailijoita varten tehty huone, paitsi jos asukkaille ei ole muuta paikkaa. Nyt se on kuitenkin tämän reissunne ajan vapaasti teidän käytössänne", Isa sanoo.

Huoneessa näyttää olevan kaksi sänkyä laitettuna yhteen, joista Olli hyppää heti toiselle. "Aleksi, mun hartioihin ja selkään sattuu aika paljon", Olli kuiskaa. "Okei. Sä hierot mua välillä, niin mä voin hieroa sua tällä kertaa", kuiskaan. Menen myös sängylle ja alan hieromaan Ollia. Jonkun ajan päästä Olli kääntää meidän toisinpäin ja alkaa hieromaan minua. Hymyilen hänelle. Jonkun ajan päästä Olli lopettaa hieromisen ja kääntää meidät ympäri, niin että makaan nyt hänen päällään. Hän alkaa silittämään minua ja hyräilemään, sekä suutelemme vielä kerran. "Hyvää yötä rakas", Olli kuiskaa. "Hyvää yötä. Säkin oot tosi rakas", kuiskaan takaisin. Olli jatkaa silittelyäni ja pian vaivunkin uneen.

Sanoja: 853

Mitäs nää vois tehä tuolla reissussa?