Alive or only burning || OLEKSI

Luku 76

~Aleksi~

Makoilen ambulanssissa ja katson Tommia, joka on vieressäni ja pitää kädestäni tiukasti kiinni. Minulle tehtiin äsken jotain tutkimuksia ja sain kai jotain kipulääkettä-, sekä rauhoittavia. Pahin kipu nimittäin loppui, en ole enää niin hysteerinen ja silmänikin lipsuvat kiinni, sillä minua väsyttää tosi paljon. Tommi puhelee minulle hiljaa ja silittelee sormellaan kämmenselkääni. Itse taidan vain nukahtaa.

---

Herään jossain minulle ei tutussa paikassa ja katselen ympärilleni kauhuissaan, kunnes näen Tommin vieressäni istumassa ja pitämässä minua kiinni kädestä. "To-Tommi.", kuiskaan, jolloin hän kääntä kysyvän katseensa minuun. "Mitä tapahtuu?", jatkan erittäin hämmentyneenä. Oloni on tosi sekava ja minua sattuu paljon.

"Aleksi sä heräsit. Ota ihan rauhassa, sä oot sairaalassa. Mikä olo?", Tommi sanoo. "Huono. Eli tosi sekava, väsynyt ja sattuu.", vaikerran. "Mäpä kutsun hoitajan tänne, niin saat apua.", Tommi toteaa ja painaa jotain nappia. "Ve-vettä.", takeltelen, joten Tommi auttaa minua juomaan ja sen jälkeen  huoneeseen tuleekin jo joitain muita työntekijöitä.

"Mahtavaa täällä onkin jo herätty. Hei Aleksi, minä olen lääkärisi Samu Ahonen ja tässä on yksi hoitajistasi Linda Mäkelä.", lääkäri tervehtii. "Hei.", vastaan hiljaa. "Mikä olo sulla on?", lääkäri kysyy. "Tosi sekava, väsynyt ja kipeä.", vaikerran. "Se sekavuus on ihan normaalia rauhoittavien jälkeen, mutta pitäisi mennä itsestään ohi piakkoin. Väsymyskin menee ohi levolla varmasti. Mutta mäpä lisään sulle kipulääkettä, niin saat vaikka nukkua, jos haluat.", lääkäri sanoo ja säätää jotain lähelläni. "Kiitos.", kuiskaan. Painan silmät kiinni ja hetken päästä jo nukahdan.

---

Herään ja availen silmiäni. Näen kellon joka näyttää olevan jo aika paljon, mutta Tommi on vielä täällä näköjään ja selaa puhelintaan. "Tommi, miks mä oon täällä, mitä tapahtu?", kysyn, sillä en muista kunnolla; "Ja missä muut jätkät on?" "Mitä sä muistat ite?", Tommi kysyy. "En oikeastaan mitään muuta kun , että lähettiin juhliin ja jätkät joi alkoholia, joka ahisti mua.", sanon. "No siis poliisit tuli paikalle ja on vienyt Ollin kotiin, joten se on ainakin varmasti kotona ja sun porukat sai samalla sit tietää et oo täällä sairaalassa. Ja he kuulemma tulevat huomenna käymään täällä, kun eivät valitettavasti pysty vielä tänään tulemaan tänne. Muista jätkistä en tiiä missä ne on, mut varmaan jossain nukkumassa humalaansa pois tai sitten jatkamassa bileitä jonkun muun luona.", Tommi selittää, mutta ei kerro vielä muuta. Hän näyttää miettivän tarkasti mitä sanoisi seuraavaksi.

Pohdin päässäni asioita ja ihmeellistä, mutta saan joitain muistikuvia ja lopulta niistä pienistä kuvista koostuukin jo kokonainen isompi kuva päähäni. Tuntuu oikeastaan kuin palapelin palaset loksahtaisivat kohdilleen ja niistä muodostuu kaunis kuva, tosin tässä tapauksessa ei niin kaunis. Silmäni alkavat heti vuotaa, sillä muistin juuri varmaan kaiken mitä tapahtui ja miksi olen nyt täällä hoidossa. Se mitä tapahtui oli aivan kamalaa.

"Aleksi hei, mikä on?", Tommi kysyy huolestuneena, kun näkee minun itkevän. "Mä muista nyt itekki mitä tapahtu.", takeltelen. "Saanko mä halata sua?", Tommi kysyy. Nyökkään, jolloin tunnen hänen istuvan sängynreunalle ja lämpimät kädet kietoutuvat tiukasti ympärilleni. Kiedon omatkin käteni hänen ympärilleen ja rutistan Tommia lujaa.

"Shh Aleksi, ei mitään hätää. Kaikki on nyt hyvin. Sä oot nyt aivan turvassa täällä ja kukaan ei tee sulle mitään pahaa. Se tyyppi ei pääse enään koskemaan suhun koskaan ja itseasiassa mulla on sulle hyviä uutisia. Matias oli jotenki tajunnut kuka se tekijä olisi voinut kaikista olla, en tiedä miten. Ja saanut jopa ihmekyllä jotenkin todistusaineistoakin hänestä, varmaan joku oli sattunut sopivasti ottamaan kuvan. Mutta siis Matias oli kertonut epäilystään poliiseille ja se tyyppi oli saatu kiinni. Nyt se on ilmeisesti tutkintavankeudessa tällä hetkellä, mutta mulle ei oo kerrottu kuka se oli.", Tommi sanoo. "Onneksi on saatu kiinni. Mä en nähnyt siellä oikeestaan mitään, enkä siks tiiä itekkään kuka se oli tai miltä edes näytti.", vastaan. "Eikä sun tarvikkaan ainakaan just nyt tietää.", Tommi sanoo.

"Mut Aleksi. Vierailuaika päättyy ihan just, niin mä joudun nyt lähteä. Soita tai laita viestiä, jos siltä tuntuu. Pärjääthän sä nyt varmasti täällä?", Tommi sanoo. "Enköhän mä pärjää.", totean. "Hyvä, mä tuun huomennaki kattoo sua. Yritähhän sä nyt vaan levätä ja parantua, kun sulla on nyt omaa rauhaa mukavasti täällä. Heippa." Tommi vielä sanoo. "Juu, heippa. Ja kiitos kun autoit mua siellä juhlissa.", sanon. "Eipä mittään, niin ne ystävät tekee. Kettään ei jätetä yksin tai pulaa.", Tommi sanoo ja sen jälkeen astuu ovesta ulos vilkuttaen vielä minulle. Itsekkin vilkutan hänelle.

__________

Sanoja: 689

Mitä kuuluu? 💗