Alive or only burning || OLEKSI

Luku 64

~Aleksi~

Herään aamulla, kun kurkkuun sattuu tosi paljon ja on kamalan kylmä. Tärisen sängyssä ja kaivaudun syvälle peiton sisään, varon etten satuta Ollia. Onpa kiva taas, nyt sitä varmaan joudutaan eristyksiin Ollista. Varsinkin kun Olli on vasta päässyt sairaalasta, vaikka on kai  tämä jo sille tarttunut, jos on tarttuakseen. Nousen ylös ja suuntaan vessaan yskien samalla keuhkoja pihalle. Voi vittu nyt oikeasti tämän olon kanssa, väsyttää ja haluan vain nukkumaan takaisin.

Astun vessasta pois ja menen alas juomaan. Sari istuu sohvalla ja viittoo minut luokseen. "Huomenta Aleksi." "Huomenta.", vastaan käheällä äänellä ja alan taas yskiä. "Tuuppa tänne, sähän täriset kamalasti.", äiti sanoo, jolloin menen istumaan sohvalle. Äiti kokeilee otsaani kädellään. "Sähän oot ihan kuuma.", hän toteaa ja lähtee johonkin. Pian hän jo saapukin näköjään kuumemittarin kanssa ja antaa sen minulle. Mittaan kuumeni ja se näyttää 38,5 °c. "Voi rakas, sähän oot ihan kunnolla tullu kipeeksi. Mikä olo sulla on ja sattuuko johonkin?", äiti kysyy.

"Huono, väsyttää ja on tosi kylmä. Päähän ja kurkkuun sattuu, ääni on käheä ja yskittää kamalasti. Nenäki on niin tukossa, että hengittäminen on haastavaa.", kuiskaan. "Mäpä haen sulle särkylääkettä ja saat mennä vaikka meidän sänkyyn lepäämään. Yritetään olla nyt tartuttamasta Ollia tähän, vaikka voinut kyllä jo tarttua.", äiti sanoo, johon nyökkään. Pian saankin jo lääkkeen ja nielen sen veden kera. Sen jälkeen menen porukoiden sänkyyn ja äiti tuo mun oman peiton, tyynyn ja jonkun viltinkin mulle. Saan pään alle toisenkin tyynyn, jotta olen vähän koho asennossa ja hengittäminen on helpompaa. Sari alkaa laulaa jotain ja pian jo nukahdankin.

-

~Sari~

Istun sohvalla ja katson televisiota. Rilla makaa vieressäni ja rapsuttelen häntä samalla. Voi Aleksi raukka, kun tuli just nyt kipeäksi. Onneksi Ale kuitenkin nukahti juuri uudestaan ja saakin nyt nukkua tänään niin paljon kuin haluaa. Kuulen ylhäältä ääniä, joten lähden katsomaan pärjääkö Olli yksin. Pelottaa aina, että hän kaatuu ja putoaa ne alas, vaikka tuskin niin käy. Näen Ollin tulossa alas portaita, joten olen vain tarvittaessa valmiina auttamaan häntä.

Kävelen Ollin kanssa keittiöön ja annan hänelle aamupalaa, koska ei hän sitä helposti saa nyt itse otettua, kun jalka on murtunut ja kädessäkin on haava ja tuki, eikä sitä saisi vielä rasittaa liikaa. "Äiti, missä Aleksi on? Eikö sen pitänyt olla kotona kans tää viikko?", Olli kysyy. "On se kotona, mut nukkuu meidän sängyssä nyt.", vastaan. "Miksi?"
"Se oli tullut yöllä kipeeksi ja yritetään nyt olla niin, ettei sullekkin tarttus, ku olit just sairaalassa.", sanon. "Aivan, mikä sillä sit on?", Olli jatkaa. "Ainakin kuumetta, yskä, nenätukossa ja pää-, sekä kurkkukipeinä.", kerron. "Okei, Aleksi raukka. Haluisin vaan halata sitä, mutta enhän mä nyt sit voi.", sanon. "Et voi, mut toivotaan et menee nopeesti ohi, eikä tartu muihin.", sanon. "Jep."

---

Olli katselee sohvalla jotakin Rillan kanssa ja minä aloin tekemään meille ruokaa. Pilkon perunoita ja nakkeja ja etsin pakkasesta keittojuurespussin valmiiksi. Alan keittää perunoita ja jossain vaiheessa lisään sekaan myös juurekset ja lopulta nakitkin. Tottakai lisäsin myös hieman mausteita. Nostan keiton pois kuumalta hellalta ja katan pöydän. "Olli tuu syömään.", huikkaan ja pian Olli pääseekin keittiöön. Siirrän hänen kepit hieman sivuun ja annan hänelle keittoa. Menen huoneeseemme ja näen Aleksin juuri heräilemässä.

"Huomenta, saitko nukuttua? Mikä olo?", kysyn. "Huomenta ja joo, ainakin jotenkin. Edelleen aika huono, mut kuume on varmaan laskenut ainaki vähän, koska mulla on niin hiki.", Aleksi sanoo. "No mitataampas se.", sanon. "Okei." Aleksi mittaa kuumeensa. Mittari näyttää 37,4 °c, eli onhan se laskenut hieman. Luultavasti kyllä nousee vielä uudestaan  myöhemmin. "Jaksasitko sä tulla syömään? Et kauheen lähelle Ollia voi mennä, mut tiiän et haluut silti nähä sen ja se on kans syömässä nyt.", sanon. "Ei oo nälkä tai ruokahalua, mut Ollin haluun nähä kyl.", Aleksi sanoo. "Tiiän et ei oo nälkä, mutta tuu yrittään syyä ees vähän silti.", sanon. "No okei."

Aleksi istuu pöydän ääreen Ollia vastapäätä ja annan hänellekin keittoa. "Yritähhän syyä ees vähän.", sanon ja Aleksi nyökkää. Otan itsekki ruokaa ja alan syömään. Juttelemme hetken aikaa ja Aleksiksin saa onneksi syötyä edes vähän. Aleksi menee olohuoneeseen ja käpertyy sohvalle viltin alle. Olli istuu huoneen toisessa reunassa nojatulissa ja pitää jalkaansa koholla. Istahdan itse toiselle nojatuolille ja annan kaukosäätimen Ollille. "Katotaan vaikka jotain elokuvaa, saatte päättä mitä.", sanon. Olli laittaa jonkun elokuvan pyörimään ja alamme katsoa sitä. Hetken päästä kuulen tuhinaa ja huomaan Aleksin nukahtaneen ja jonkun ajan päässä myös Ollikin nukahti.

__________

Sanoja: 705

🤒