Alive or only burning || OLEKSI

Luku 45

~Aleksi~

Herään ja yritän hapuilla puoliunessa käsilläni Ollia, mutta hän ei olekkaan vieressäni. Säikähdän kun tunnen jotain karvaista kädessäni, kunnes tajuan se olevan Rilla. Raotan silmiäni ja rapsutan Rillaa hetken, kunnes nousen ylös. Minun on kylmä ja olen ärsyyntynyt, sillä Olli oli lähtenyt vierestäni, jättäen minut yksin ja peittokin oli pudonnut lattialle. Onneksi tänään on Lauantai, joten ei tarvitse sentään kiirehtiä koululle.

Otan kaapista collarit, t-paidan ja pöllin vielä Ollilta jonkun bändihupparin, kunnes lähden vessan kautta alakertaan. Olli istuu sohvalla ja on puhelimellaan. Välillä hän virnistelee ja välillä taas hymyilee ja päästää pieniä nauru purskahduksia suustaan. Minua ärsyttää, että heti aamusta pitä olla tuolla puhelimella. Varsinkin koska minut vain jätettiin nukkumaan yksin ja kello on vasta jotain 8.30. Taidan olla aika läheisyydenkipeä. Huomatkaa Olli herää ennen 9.00 Lauantaina, eli viikonloppuna, kun ei pitäisi olla edes kiire mihinkään ja kouluaamuina häntä ei saa sängystä millään ylös...

Pistän kädet puuskaan ja tömistelen mielenosoituksellisesti suorinta reittiä keittiöön. Kaadan itselleni kuppiin kahvia ja lähden takaisin olohuoneeseen. Ei ole taaskaan yhtään nälkä. Istun sohvan toiseen reunaan mahdollisimman kauas Ollista, mutta hän ei edes reagoi tilanteeseen, vaan jatkaa vain puhelimensa selaamista. Mikä siin niin paljon kiinnostaa?

"Huomenta rakas.", sanon ja hivuttaudun hivenen Ollia lähemmäksi, mutta en saa minkäänlaista elettäkään Ollin suunnalta. Olenko tehnyt jotain väärin? Onko Olli suuttunut minulle jostain?

Minulla on pahamieli, koska Olli ei tunnu edes huomaavan minua. Nousen ylös ja juoksen nopeasti huoneeseemme, paiskaten oven perässäni kiinni. Käperryn peiton alle ja tunnen kyynelten alkavan valua silmistäni vuolaana. Käteni alkavat täristä ja alan taas kerran haukkoa happeani. Loppuuko nämä kohtaukset koskaan?

---

Aikaa on mennyt muutama minuutti, kun kuulen oven avautuvan. Sari astelee huoneeseen ja sulkee oven perässään. "Aleksi, onko kaikki kunnossa?", kuulen hänen kysyvän. En vastaa mitään. Tunnen Sarin istuvan sängynlaidalle ja alkavan silittää hennosti selkääni peiton läpi. Hän ei kysynyt siihen edes lupaa, mutta tämä itseasiassa rauhoittaa minua. Joten en vaivaudu edes mainitsemaan enää asiasta.

Nostan peiton päältäni, jotta saan happea paremmin ja nousen istumaan sängylle. "Vo-voinko mä ha-halata sua ä-äiti?", kysyn varovasti. "Sanoitko sä just äiti ja tottakai voit.", Sari sanoo ja vetää minut kainaloonsa. Halaan häntä tiukasti ja tunnen Sarin mahan kasvaneen hieman. Sari taitaa tajuta asian, koska hän sanoo;
"Aleksi rakas. Meidän ois varmaan ihan hyvä jutella kahdesta asiasta. Eli tuosta sun äskesestä paniikkikohtauksesta ja tästä raskaudesta.", Sari sanoo. Nyökkään pienesti.

"Alotetaan vaik siitä, mikäs tuon kohtauksen aiheutti?", Sari kysyy. Kerron hänelle aamun tapahtumista.
"Jari, tuutko käymään poikien huoneessa heti!", Sari huutaa. Hetken päästä Jari tuleekin ovelle. "No?", hän kysyy. "Juttelistko sä Ollin kanssa asioista nimeltä raskaus ja tämän aamuinen Aleksin kanssa. Alella on paha mieli aamusta. Mä juttelen vielä Alen kaa raskaudesta.", Sari sanoo. Jari nyökkää ja lähtee alas.

-----

~Jari~

Istun sohvalle ja käännän katseeni Olliin. "Olli", sanon ensin nätisti. Hän ei regoi, joten jatkan jämäkämmin; "Olli laita se puhelin hetkeksi pois ja kato mua. Olli kääntää katseensa minuun ja pistää puhelimen taskuunsa. "Hyvä."

"Meillä ois juteltavaa kahdesta asiasta. Aloitetaan vaikka tästä aamusta. Mitä sä oot koko aamun tehnyt?", kysyn. "Ollu tässä puhelimella.", Olli vastaa. "Niimpä tietysti. Ootko edes tietonen, että Ale on aamulla käynyt tässä ja saanut paniikkikohtauksen?", kysyn. "Millon muka?", Olli kysyy ja nousee ylös. Vedän hänet kuitenkin takaisin sohvalle. "Niimpä, et oo edes huomannut, vaan keksittynyt vaan puhelimees. Etkä mee myt mihinkään ennen ku ollaan juteltu. Sari juttelee tällä hetkellä Aleksin kanssa.", kerron. Olli nyökkää.

"Mistä se sen sai?", Olli kysyy. "Ilmeisesti sinun takia. Se pelkää, et oot sille vihanen, ku jätit sen aamulla yksin. Etkä huomannut sitä ollenkaan, kun se kävi tässä ja puhuki sulle. Sitä varmaan pelottaa että se jää taas yksin.", Jari toteaa. "Vittu, mä oon taas ihan paska tyyppi.", Olli sanoo. "Tuu tänne. Sä et oo paska missään, vaan sä oot täydellinen meidän Olli. Kaikki tekee virheitä välillä, muista se. Sun kannattaa jutella Aleksin kanssa vielä tänään, mutta ei silti vielä. Puhutaan hetki vielä Sarin raskaudesta ennen sitä.", sanon ja rutistan Ollin halaukseen kanssani.

Olimme jutelleet Ollin kanssa. Hän on äitin raskaudesta aivan innoissaan ja odottaa jo pikkuisten saapumista tähän maailmaan. Pyysin häntä myös juttelemaan Aleksin kanssa raskaudesta ja olemaan Alen tukena tässä tilanteessa. Se kun tuppaaa Ollilta unohtua, jos hän jostain on innoissaan.

-----

~Sari~

Saimme juteltua ja menen alas sohvalla istumaan. Olli lähtee heti yläkertaan. Toivottavasti juttelemaan Aleksin kanssa asiat taas läpi. Raukka on tosi surullinen ja hermona ja Olli on ainoa joka saa hänet kunnolla rauhoittumaan.

"Mites meni juttelu?", Jari kysyy. "Hyvin. Aleksi puhu yllättävän rohkeasti ja puhu meistä kahdesta isänä ja äitinä kunnolla.", sanon. Jari hymyilee ja sanoo "Jatka." Kerron kaiken mitä muistan. "Se sano esimerkiksi, että sitä edelleen pelottaa, että se jää yksin tai vauvat vie ihan kaiken huomion, myös Ollin. Sit se avautu mulle vähän muustakin, kuten paniikkikohtauksistaan.", kerron. Jari nyökkää ja halaamme.

-----

~Olli~

Istun sängynreunalla ja katson Aleksia, jonka silmistä valuu kyyneliä. "Anteeksi. Mä oon ihan paska poikaystävä. En ees huomannut, et oot käynyt alhaalla jossain vaiheessa. Isi siis kerto. Olin vaan keskittynyt tiktokkiin ja sen takia mua nyt harmittaa, koska en edes huomannut sua. Ja Aleksi mä haluun muistuttaa sua, etten oo sulle mistään vihanen, enkä hylkäisi sua ikinä. Sä riitä mulle just noin ja oot mun silmissä täydellisin olento mitä maa päällään kantaa. Aleksi rakastan sua nyt ja aina. Saanko mä aamusen anteeksi, en tykkää riidellä.", kuiskaan värisevällä äänellä.

"Olli. Kiitos sun sanoista. Sä saat anteeksi, kuhan lupaat ainakin yrittää, ettei nuin enää tapahdu ja huomaat muutaki, kun vain puhelimesi.", Aleksi sanoo "Mä lupaan.", vastaan... "Siinä tapauksessa tuu tänne jo. Mä rakastan sua myös, nyt ja aina.", Ale kuiskaa... Menen lähemmäs ja nostan Aleksin syliini. Laitan käteni hänen poskilleen ja hän vie kätensä niskaani. Tuijotamme hetken toisiamme silmiin, kunnes painamme huulet yhteen ja suutelemme hellästi, mutta aika pitkään....

Sanoja: 938

Kiitos ihan vitusti yki 10K lukijoista tälla tarinalla, oon ihan häkeltynyt tuosta lukijamäärästä. Rakastan teitä kaikkia.

Mites teillä menee atm? <3