Alive or only burning || OLEKSI

Luku 54

~Jari~

Istun sohvalla ja Sari makaa pää sylissäni. Silittelen hänen hiuksiaan ja vatsaa, joka on kasvanut aika paljon. Telkkarissa pyörii joku sarja, mutta keskityn kyllä nyt enemmän Sariin. Hetken päästä kuulen tuhinaa, Sari nukahti. Se on kyllä hyvä asia, sillä hän ei yöllä saanut nukutta. Vauvat ilmeisesti potkivat ja pitivät häntä hereillä, sekä hänellä oli kipuja. Lääkket eivät ilmeisesti auttaneet oikeastaan mitään.

Toki hän oli myös aika huolissaan tilanteesta. Kävimme nimittäin jatko-tutkimuksissa muutama päivä sitten. Vauvat ovat kuulemma aika pieni kokoisia ja toisella luultavasti on jokin synnynnäinen vamma myös. Se huolestuttaa, mutta asiaan ei saa varmuttaa ennen heidän syntymäänsä. Eikä siis vielä ole mitään tietoa onko se jotain todella vakavaa vai jokin helpompi vamma. Toivotaan sen suhteen parasta ja pelätään pahinta.

Katson kelloa, joka näyttää 12.15. Säikähdän kun kuulen oven aukeavan, eikun ainiin. Tänään on perjantai ja pojilta loppui koulu jo aikaisin.
Pojat suuntaavat suoraan keittiöön ja Olli tekee heille jotain välipalaa. Rillakin ilmestyy taas jostain pyörimään heidän jalkoihinsa ja Aleksi taisi tarjota hänellekin maistiaisen. Hetken päästä pojat lähtevät ylös. "Tehkääpä läksyt heti pois alta. Mitä sanotte, jos käydään jonkun ajan päästä luistelemassa ja otetaan Rilla myös mukaan?", kysyn pojilta. "Joo ja sopii!", saan vastauksen.

---

Aikaa on nyt kulunut pari tuntia ja Sari alkaa näyttää heräilemisen merkkejä. "Huomenta, rakas. Mikä vointi?", kysyn ja annan hänelle hiusten sekaan suukon.
"Kauanko mä nukuin?", Sari kysyy. "Jonku 2h.", vastaan. "Okei ja olo on iha hyvä.", Sari toteaa. "Mä aattelin kohta tehä kaakaota ja pakata eväät. Ja mennä poikien ja Rillan kanssa luistelemaan, onko se ok?", kysyn. "On okei, todellakin.", Sari vastaa.
"Tuutko sä mukaan vai jäätkö kotiin lepäileen?", jatkan. "Jään kotiin, en pysty lähteen sinne nyt. Mut menkää te rauhassa. Saatte pitkästä aikaa vähän miesten välistä aikaa. Olli on sanonut, et kaipaa sun kaa touhuilua, ilman että mä oon mukana, vaikka onhan teillä nyt kyllä Rilla mukana.", Sari sanoo. Nyökkään.

Nousen ylös ja suuntaan keittiöön. "Pojat, vaihtakaa luisteluun ja ulos sopivat vaatteet! Lähetään ihan kohta!", huudan. "Okei!", kuuluu ylhäältä. Alan tekemään lämmintä kaakaota ja voileipiä. Nappaan kaapista vielä keksejä, makkaraa, vaahtokarkkeja, pikkupullia ja pillimehua, karkkia ja muut tarvittavat asiat. Ajattelin, että menisimme yhteen paikkaan luistelemaan ja laskemaan myös mäkeä samalla. Ja sitten voimme vähän herkutella ja paistaa kodassa makkaraa. Pidän kerrankin kivaa poikien kanssa, nyt kun on aikaa.

-----

Saavuimme perille ja menemme ensimmäisenä pulkkamäkeen. Täällä ei juuri nyt ole muita, joten saamme olla rauhassa. Annan jätkille vauhtia ja he laskevat kilpaa mäkeä. Rilla on minulla kiinni ja tutkii innoissaan ympäristöä. Tuijotan poikia kun he ahtautuvat samaan pulkkaan ja lähtevät laskemaan hyppyristä. Kohta saattaa sattua...

Hetken päästä huomaankin kuinka molemmat lentävät pulkan kyydistä ja alkavat pyöriä mäkeä alas. Vauhti loppuu kun Olli törmää puuhun ja Aleksi törmään Olliin. Hetken on aivan hiljaista, kunnes alhaalta alkaa kuulua molempien naurua. Hetken päästä jätkät jo nousevatkin ylös ja tarpovat mäke pitkin takaisin minun ja Rillan luokseni hymyillen. "Ei vissiin sattunut kumpaakaan?", totean. "Ei, onneksi. Voidaanko me mennä sinne luistelemaan?, Olli vastaa. "Joo, mennään vaan.", totean.

-

Istumme penkillä ja laitamme luistimia jalkoihimme. "Olli, voitko sä sitoa munki nauhat. Mun sormet on niin jäässä, ettei tästä tuu mitään.", Aleksi sanoo. "Saanko mä auttaa? Oon jo saanut omani kiinni ja Ollilla on omien sitominen kesken vielä.", totean. "Tottakai, jos sä oikeesti haluat auttaa.", Aleksi kuiskaa. "Aleksi rakas, tietysti mä omaa poikaani autan aina.", sanon ja hymyilen Aleksille, jonka huulille nousee myös pieni hymy. "Kiitos isi.", Aleksi toteaa, kun saan hänen luistimet kiinni. "Eipä mitään, autan mielelläni.", vastaan.

Pääsimme kentälle ja aloimme vain luistella ympäri kenttää. Rilla oli kiinni tolpassa, mutta niin että pääsi kuitenkin myös liikkumaan ja katselemaan jonkin verran ympärilleen. Pian aloimme syötellä toisillemme ja laukoa maaleja. Jossain vaiheessa kentälle sattu sopivasti tulemaan joku toinenkin isä 2 pojan kanssa. Päätimme ottaa matsin. Matelat vs Koskiset.

"Isi torju se!" "ALEKSI, TÄÄLLÄ!" "LAUO!" "Syötä tänne!" "Eiii!", huutelimme ohjeita toisillemme. Sanotaan näin, että saatamme olla koko perhe hieman kilpailuhenkisiä ja otimme tämänkin pelin ehkä hieman liian tosissaan. Mutta hei ainaki voitimme. "Hyvin pelattu. Olipa kiva matsi, ku saatiin hyvät vastustajat.", totesin. "Jep, kiitos ku lähitte pelaan meitä vastaan.", Ollikin totesi. "Eipä mitään, oli kiva pelata. Jos joskus tavataan uudestaan, niin täytyy kyllä ottaa uus matsi. Ja silloin me voitetaan.", saimme vastauksen.

---

Saavuimme kodalle ja paistan juuri meille kaikille ritilällä makkaroita. Pojat näyttivät aloittavan jo voileivillä. En kyllä ihmettele, olemme olleet täällä jo aika kauan aikaa ja on sitä itselläkin jo kova nälkä. Rillalle annoimme vettä ja Aleksi myös joitain pieniä maistiaisia ruoasta. Rilla saa ruokansa vasta kotona. Hetken päästä makkarat ovatkin valmiita ja pääsen itsekkin syömään. Saimme leivät ja makkarat syötyä. Nyt juomme kaakaota ja syömme pullaa, keksiä ja karkkia. On meillä myös vaahtokarkkeja mukana, joita voi lämmittää. Röyhtäisen isoon ääneen, koska olen aivan täynnä. Myös pojat röyhtäisevät. Mihin ne hyvät ruokailutavat unohtuivat, heti kun Sari ei ole mukanamme.

Saimme syötyä ja nyt lähdemme kohti autoa. Kellokin on jo melkein 19.00. Viihdyimme retkellämme lopulta yli 3h, mutta olihan meillä kyllä kivaa. "Isi, kiitos tästä iltapäivästä ja illasta. Musta oli tosi mukavaa olla ilman äitiäki välillä ja mulla oli myös tosi hauskaa tänään.", Olli sanoo. "Samoin.", Aleksi toteaa. "Kiva kuulla, että teillä oli hauskaa. Meidän pitää alkaa ottaa enemmän miesten välistä aikaa. Myös ilman Rillaa.", sanon. "Joo, mulla oli tällästä ikävä.", Olli sanoo. "Niin mullaki. Mutta hei muuten. Kotona päästään suoraan saunaan, ku Sari on lämmittänyt se jo valmiiksi.", jatkan. "Ihanaa, pääse lämmittelemään heti.", Aleksi sanoo. "Jep.", vastaan. Istahdamme autoon ja laitamme Rillan taakse, jonka jälkeen lähdemme ajelemaan kotia kohti. Onneksi matka on lyhyt.

__________

Sanoja: 902

Mitä kuuluu?

Itellä ollu tänään jotenki kauheeta tunteiden vuoristorataa koko päivä (en tiiä miksi), mutta kyl tää tästä pikkuhiljaa alkaa nyt rauhoittuu.