Alive or only burning || OLEKSI

Luku 65

(A/N Mulla ei oo mitään muistikuvaa missä vuodenajassa me ollaan menossa tässä tarinassa, varmaan vasta jossain tammikuussa. Mut sovitaan nyt, et tässä on menossa vaikka huhtikuu!)

~Jari~

Saavun juuri töistä kotiin ja kävin samalla kaupassa. Avaan oven ja astun eteiseen. Lasken kauppakassin lattialle ja suljen oven perässäni. Alan riisua ulkovaatteita ja rapsutan Rillaa, joka tuli ovelle vastaan. Täällä on tosi hiljaista, missä kaikki ovat. Kävelen keittiöön ja puran ostokseni omille paikoilleen, jonka jälkeen lämmitän jääkaapista keittoa ja syön sitä. En ole ehtinyt koko päivänä syömään kunnolla nimittäin, koska oli aika kiireistä. Kello on näköjään vähän yli 15.00. Menen olohuoneeseen ja huomaan että televisiossa pyörii jonkun elokuvan lopputekstit ja kaikki nukkuvat.

Olli ja Sari nukkuvat nojatuoleilla ja Aleksi sohvalla. Istahdan sohvalle ja nostan Aleksin jalat syliini, etten istu niiden päälle. Sammutan elokuvan ja alan katsoa jotain sarjaa, mikä minulla oli jäänyt kesken. Aleksi nukkuu, mutta tärisee vieressäni, joten laitan hänen päälleen viltin. Kokeilen myös Aleksin otsaa, joka tuntuu kuumalta. Nousen ylös ja käyn hakemassa kuumemittarin.  Löydän sen sängystämme, eli luultavasti Aleksi on tullut kipeäksi ja levännyt siellä, ettei tartuta myös Ollia.

Palaan olohuoneeseen ja laitan varoen mittarin hänen kainaloonsa. Se näyttää olevan 38,7°c, eli taitaa olla parempi herättää Aleksi ottamaan särkylääkettä. Käyn hakemassa särkylääkkeen ja vesilasin ja lasken ne sohvapöydälle, jonka jälkeen alan herätellä Aleksia. Pian Aleksi säpsähtääkin hereille. "Huomenta Aleksi, mikä olo? Oot ilmeisesti tullut kipeeksi?", totean. "Ei ainakaan hyvä. Joo, mulla on ollut tänään ainakin kuumetta, kurkku- ja pääkipeinä ja oon myös yksinyt paljon.", Aleksi sanoo käheällä äänelle ja aivastaa isosti. Käyn hakemassa nenäliinoja, jottan hän voi niistää nenänsä.

"Mittasin sun kuumeen äsken ja se näytti 38,7°c. Sun varmaan kannattaa ottaa lääke ja mennä sänkyyn lepäämään.", sanon. "Okei.", Aleksi vastaa ja nappaa pöydältä lääkkeen. Hän nielee sen veden kera ja nousee sohvalta. Aleksin kävely näyttää aika huojuvalta, joten talutan hänet sänkyymme ja peittelen. Pienen hetken päästä hän jo nukahti ja katselen häntä hetken, koska hän näyttää aika suloiselta nukkuessaan. Voi pieni, saat nyt vaan levätä ja olla rauhassa. Toivottavasti tämä tauti menee nopeasti ohi, eikä tartu muille.

Nousen ylös ja suuntaan takaisin olohuoneeseen, jossa Olli ja Sari ovat tässä välissä ehtineet jo herätä. "Terve.", sanon ja istun sohvalle. "Terve, missä Aleksi on?", Olli kysyy. "Vein sen meidän sänkyyn nukkumaan, ku sillä olo 38,7°c kuumetta, eikä se pysynyt ilman apua pystyssä edes.", vastaan, johon Olli nyökkää. "Mun pitäs tehä koulutehtäviä, mut se on tän käden kaa haastavaa ilman apua.", Olli sanoo. "No mä voin auttaa, mut käy eka syömässä jotain.", sanon. "Juu."

-

Saimme Ollin kanssa hänen tehtäviä tehtyä ja nyt olen Rillan ja Sarin kanssa lenkillä. Olli jäin kotiin kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan ettei Aleksille käy mitään. Kävelemme pitkin polkua ja täällä on yllättävän rauhallista ja vähän muita kulkijoita. Kuuntelen kun jostain kuuluu linnunlaulua ja aurinkokin pilkistelee pilvien takaa mukavasti. Täällä on juuri nyt täydellinen keli ulkoilla.

-

Saavuimme juuri kotiin ja söimme äsken kaikki, koska Aleksikin heräsi. Tällä hetkellä katson Ollin kanssa jotakin ja Sari auttaa Aleksia tekemään koulutehtäviä, koska hän nyt hetken kuulemma halusi niitä tehdä pois alta, kun olo hieman parempi olo. Pian hekin tulevat olohuoneeseen ja päädymme katsomaan jotain sarjaa, mikä alkoi juuri televisiossa.

Ohjelma loppui juuri ja kello on jo 21.00. Pitäisi alkaa tekemään iltahommia, koska huomenna alkaa työt jo 6.00, joten pitää mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa töissä. Nousen sohvalta ja suuntaan suihkuun. Suihkun jälkeen syömme kaikki yhdessä iltapalan ja menen pesemään hampaat. Katson kelloa joka näyttää olevan 22.00. Toivotan kaikille hyvät yöt ja suuntaan sänkyyn, johon Aleksi jo äsken meni. Sari aikoi tämän tön nukkua joko sohvalla tai Ollin kanssa. Luen vielä hetken kirjaa, samalla kun Aleksi jo tuhisee vieressäni. Pian kuitenkin laitan kirjan sivuun ja alan itsekkin nukkumaan.

-----

~Sari~

Herään aamulla kun ovi kolahtaa, eli mieheni lähti juuri töihin. Nukahdin näköjään illalla tähän sohvalle, joten siirryn nyt nukkumaan vielä omaan sänkyyni. Minua on eilisestä asti supistellut, joka on tässä vaiheessa hieman huonompi juttu, ainakin jos ne pahenevat vielä. Ne ovat kuiteniin onneksi aina loppunut ja rauhoittunut välillä. Kello ole vasta 5.30, joten voin vielä nukkua jonkun aikaa. Kaivaudun peiton alle ja nopeasti jo nukahdankin uudestaan. Seuraavan kerran herään aamulla kun tuntuu että supistukset ovat lisääntyneet ja tulevat jo yllättävän tiheästi. Ne myös tuntuvat jo tosi kipeiltä. Tunnen yhtäkkiä taas kovan supistuksen ja taidan vaikertaa aika isoon ääneen, koska huomaan Aleksin heräävän ja katsovan minua huolissaan.

"Äiti, onko kaikki kunnossa?", Aleksi kysyy käheällä äänellä. "Joo, supistelee vaan aika kipeästi. Nuku sä vaan vielä, ku oot sairaanakin.", vastaan ja alankin jo kuullla tuhinaa vierestäni. Voi rakas kyllä sä taidat vieläkin olla kunnolla kipeänä, koska sä nukahit nuin nopeasti ja näytät olevan aivan hikinenkin.  Nostan puhelimen lipastolta ja soitan sairaalalle, josta käsketäänkin heti tulla käymään. Siispä näppäilen puhelimeeni Jarin numeron ja soitan hänelle. Onneksi hän pääsi lähtemään töistä heti, jotta pääsemme sairaalalle pian.

Vaihdan vaatteet, suuntaan vessaan ja kirjoitan pojille lapun samalla kun odottelen, että Jari saapuisi hakemaan minua. Pian hän jo saapuukiin ja auttaa minulle kengät jalkaani, sekä taluttaa autolle. Supistuksia tulee aika usein ja ne tuntuvat tosi ikäviltä. Koko automatka tuntuu kestävän hirveän kauan, kunnes vihdoin pääsemme sairaalalle...

_________

Sanoja: 838

Nyt alkaa tapahtua jotain...

Ja yksi tehtävä teille tähän loppuun vielä. Sanokaapas, tyttö vai poika?Liittyy tän tarinan jatkoon, mutta en kerro sen tarkemmin vielä mihin...