Alive or only burning || OLEKSI

Luku 34

~Olli~

"Pojat, herätyssss!", kuuluu huuto, jota säikähdän aika paljon ja säpsähdän kunnolla hereille. Pian tunnen myös jonkun alkavan nuolla kasvojani. Availen silmiäni ja näen Rillan. "Kello on 6.00. Voisitte alkaa herätä, että ehitte pakata loppuun. Lähetään ajeleen Espooseen noin klo 7.00. Ja juna lähtee vähän ennen 8.00 sieltä Ouluun. Me voidaan huolehtia nyt vielä Rillasta tää aamu, koska nuoret tykästy siihen tosi paljon. Niin te saatte valmistautua rauhassa lähtöön.", kuulen Leon selittävän ovella. "Okei ja kiitos Leo", vastaan ja alan herättelemään Aleksia.

-----

Saavuimme juuri rautatieasemalle ja etsimme oikean paikan, mihin juna tulisi. Juttelimme Leon ja Isan kanssa. Pian näimmekin junan tulevan, jolloin Leo veti meidät kaikki vielä isoon ryhmähaliin. "Heippa pojat ja turvallista matkaa. Ilmoittakaa vielä, kun pääsette perille. Tsemppiä molemmille myös kouluun ja jatkoon ja sanokaa toki terveisiä kotiin.", Leo sanoi.

"Muistakaa myös tavoitella teidän unelmia, varsinkin sitä musiikki uraa. Teillä on siihen lahjoja ja pitäkää Rillasta huolta. Ja Aleksi ihanaa et oot saanut kavereita, eikä sua enää ilmeisesti kiusata. Mutta muista, että voit aina olla meihin tarvittaessa yhteydessä. Pitäkää myös huolta toisistanne, ootte oikeesti söpö pari ja tulkaa käymään uudestaankin. Halataan kun tavataan. Heippa!", Isa totesi.

"Halataan kun tavataan. Mulla tulee teitä ikävä taas, mutta oli ihana nähdä pitkästä aikaa.", Aleksi kuiskasi. "Mullakin tulee teitä ikävä ja mekin voidaan halata ku tavataan. Täällä oli mukava olla ja kiitos kun autoitte myös Rillan hoidossa.", sanoin. "Eipä kestä, mutta menkäähän nyt, ennen kun juna lähtee ilman teitä. Tosin voitas me teijät täällä pitempäänkin pitää, mutta ehkä teidän vanhemmat ja kaverit ei arvostaisi sitä.", Leo sanoi. "Joo ehkä ei. Me mennään nyt, heippa!", sanoimme Aleksin kanssa vielä astuessamme junan sisälle. "Heippa!", kuului vielä Isan ja Leon ääni ja jäimme vilkuttamaan heille hetkeksi, kunnes lähdimme etsimään omaa paikkaamme.

Istuin junassa ja juttelin Aleksin kanssa, sekä rapsuttelin Rillaa. Hetken päästä tunsin Aleksin tulevan syliini istumaan. Rilla näytti tyytyväiseltä, se taisi nukahtaa. "Olli, mulla on kylmä.", Aleksi sanoi ja kaivautui hupparini sisälle. Hymyilin hänelle. Aleksi oli tosi söpö huoparini sisällä ja sylissäni. "Ja mulla on nälkä. Voitasko syyä?", sanoin. "Ei tee mieli, mulla on kipee olo.", Aleksi kuiskasi. "Voi rakas", kuiskasin ja aloin silitellä Aleksin selkää hupparini läpi. Pian kuulinkin tuhinaa sylistäni. Aleksi nukahti. Vilkaisin kelloa, matkaa olisi noin tunti jäljellä. Kaivoin puhelimeni ja aloin selata sitä. En viihtinyt kaivaa edes itselleni eväitä, jotten herättäisi Alea.

-----

Saavuimme juuri kotiin. Aleksi näytti aivan kalpealta ja tärisi. Lähdin raahaamaan laukkuja yläkertaan. Samalla kun Rilla juoksi vanhempieni luokse innolla. Sain laukut vietyä huoneeseemme ja menin sen jälkeen katsomaan mihin Aleksi jäi. Löysin Aleksin kävelemässä portaita hitaasti, sillä hänen jalat tärisi. "Olli mua oksettaa.", Aleksi sanoi. Nostin hänet nopeasti syliini ja kannoin vessaan. Laskin Aleksin alas, kunnes hän jo oksensikin. Siirsin hänet hiukset edestä ja silittelin hänen selkäänsä hitain vedoin.

Hetken päästä Aleksi lopetti oksentamisen ja siirtyi nojaamaan seinään. Kävin tässä välissä hakemassa alhaalta vesipullon, ämpärin, kuumemittarin ja särkylääkkeen valmiiksi huoneeseemme. Palasin takaisin vessaan, jossa Aleksi taas oksensi. Kun hän lopetti oksentamisen, pyyhin hänen suunsa puhtaaksi ja kannoin hänet huoneeseemme. Ojensin hänelle vesipullon, jotta hän saisi nestettä ja pahan maun pois suustaan. Juotuaan Aleksi käpertyi peiton alle pikku mytyksi.

Kokeilin Aleksin otsaa, joka tuntui kuumalta. "Rakas, saanko mitata sun kuumeen?", kysyin. Aleksi nyökkäsi pienesti, joten asetin kuumemittarin paikalleen. Hetken päästä se piippasi. "38,6 °c", sanoin. Aleksi nyöksi. "Ota tuo lääke ja koita sit nukkua.", kuiskasin ja annoin Aleksille lääkkeen. Hän nielaisi sen nopeasti. Silittelin Alekisa hetken, kunnes hän nukahti. Lähdin alas syömään.

"Moi! Miten reissu meni? Mihin sä Aleksin jätit?", äiti kysyi. "Moi! Tosi hyvin meni ja nukkumaan. Muakin väsyttää, mut haluan nyt jotain ruokaa.", sanoin. "Kiva kuulla. Jääkaapissa on makaronilaatikkoa, lämmitä vaikka sitä.", isä sanoi. Lämmitin ruokaa ja aloin syömään. Olin juuri laittamassa astioita koneeseen, kun ylhäältä kuului huutoa "Ollii, ei! Et sä voi tehä tätä mulle!". Juoksin nopeasti ylös ja huomasin Aleksin näkevän painajaista. Ravistelin häntä hetken, että hän heräisi.

Aleksi säpsähti hereille ja alkoi itkeä. Kaappasin hänet haliini. "Ei hätää, mä oon tässä.", kuiskasin ja silittelin Alen selkää. Hetken päästä hän rauhoittui. "Mitä tuossa unessa tapahtu, näitkö sä pahaa unta?", kysyin. "Joo ja sä jätit mut, kun löysit jonkun mimmin.", Aleksi kuiskasi. "Onneksi se oli vaan unta. Mä en koskaan jättää sua, en mistään hinnasta.", vastasin ja suukotin Aleksin otsaa, kunnes Aleksi taas oksensi. "Mä käyn tyhjentään tuon ja tuun sit sun kaa nukkuun.", sanoin. Aleksi nyökkäsi.

Olin tyhjentänyt ämpärin ja nyt käperryin peiton alle sänkyyni. "Olli mua pelottaa, et se uni palaa.", Aleksi kuiskasi. "Tuu tänne rakas.", kuiskasin ja vedin Aleksin lusikkaan. Aloin hyräillä jotain laulua, kunnes nukahdimme molemmat. Heräsin kun tunsin tarvetta oksentaa. Vetäisin äkkiä ämpärin sängyn vierestä ja oksensin. Aleksikin näytti heräävän, sillä hän otti ämpärin minulta ja oksensi heti perääni. Oloni oli tosi heikko, joten päätin vaan huutaa käheällä äänelläni "Äiti tai isi, tuokaa vettä ja särkylääkettä!".

Hetken päästä äiti tulikin huoneeseen ja katsoi meitä kysyvästi. "Me taidetaan olla molemmat kipeitä. Ainakin Aleksilla oli 38,6 °C kuumetta kun tultiin ja se on oksentanut monesti. Minä oksensin äsken ja mulla on tosi heikko olo.", kuiskasin. "Voi rakkaat.", äiti sanoi ja kokeili otsiamme. Sen jälkeen hän mittasi molemmilta kuumeen. Minulla oli 38,5 °c ja Aleksilla oli jo hieman laskenut, eli 83,2 °c.

Oksensimme molemmat taas, jonka jälkeen otin särkylääkkeen. Käperryin peiton alle ja menimme Aleksin kanssa taas lusikkaan. Äiti haki meille puhtaan ämpärin ja päällemme vielä viltin. "Koittakaahan nukkua. Se on paras lääke.", hän vielä kuiskasi. En jaksanut vastata mitään, sillä minua väsytti todella paljon. Meni vain pieni hetki, kunnes olimme Alen kanssa molemmat taas unessa.

Sanoja: 903

Toiveita mitä täs tarinassa vois tapahtua?

Ja sit mielipidettä?
Tajusin, että tässä tarinassa pitäis alkaa vaihtuun jo joulukuu. Haluatteko te tähän tarinaan paljon jouluun liittyviä lukuja vai hypätäänkö melkein heti Jouluaattoon?