Alive or only burning || OLEKSI

Luku 37

Time skip sunnuntai

~Jari~

On kulunut pari päivää siitä kun Sari pyysi minua hakemaan hänelle varalta raskaustestejä kaupasta. En tiedä onko hän vieläkään tehnyt testiä, mutta ainakaan aamupahoinvointi ei ole loppunut ja mielitekoja hänellä on tullut lisää. Nyt hän taitaa olla tekemässä ruokaa. Pojatkin pääsevät huomenna taas kouluun. Ovat he edelleen hieman flunssaisia, mutta kuumetta ei enää ole ja oksentelukin on loppunut.

Pian Sari tule huoneeseen ja istuu viereeni sängylle. "Rakas, laita silmät kiinni ja ojenna sun kädet.", hän kuiskaa. Laitan silmäni kiinni ja ojennan käteni. Pian tunnen Sarin laskevan käsilleni jotain pehmeää. "Mikä ihme tää on?", kysyn. Sari hymähtää ja sanoo "Arvaa!" "Joku rätti tai vaate.", vastaan. "Okei, no sit arvaas mikä tää on.", kuulen Sarin sanovan ja tunnen käsilläni jonkun ihmeellisen asian. "En minä tiiä mikä tämä on, joku tikku.", vastaan. "Etkö sä muka hölmö tajua. No mut avaa silmät ja kato.", Sari sanoo.

Avaan silmäni ja näen kädessäni raskaustestin, jossa on 2 viivaa. Kädessäni on myös body ja taittelen sen auki. Bodyssa luki I ❤ DAD. Silmistäni alkaa valua kyynelitä, sillä olen niin onnellinen. "Muistako sä tätä bodya?", Sari kysyy minulta. Katson bodya hetken, kunnen päässäni syttyy hekulamppu. "O-onko tämä se body, minkä sä annoit mulle, kun odotit Ollia?", kysyn. Sari nyökkää kyyneleet silmissään. "Meille tulee vauva, eikö niin?", kysyn. Sari nyökkää. Vedän hänet tiukaan halaukseen ja suutelemme.

~Aleksi~

Olen kävelemässä keittiöön hakemaan minulle ja Ollille aamupalaa. Pysähdyn kuitenkin Sarin ja Jarin ovelle hetkeksi, koska kuulen Jarin sanovan "Meille tulee vauva, eikö niin?". Sen jälken alan kuulla vain nyyhkytystä ja suudelmia, joten jatkan matkaani keittiöön. Enkä jää miettimään asiaa tarkemmin. Teen minulle ja Ollille aamupalaa ja lähden takaisin yläkertaan. Rilla oli äsken tullut raapimaan oveamme ja herättänyt meidät. Menen huoneeseemme ja laitan tarjottimen tuolille sänkyjemme eteen. Käperryn Ollin kainaloon ja alamme katsoa elokuvaa.

Time skip maanantai

Olimme palanneet vihdoin kouluun. Päivä oli puolessa välissä ja seuraavana meillä olisi terveystietoa. Kello soi, joten menemme Ollin kanssa paikallemme luokkaan. Pian opettajakin saapuu luokkaan. Kuinkahan paljon me ollaan jäljessä. "Ottakaahan terkankirjat esille. Tänään aiheena on eri perhetyypit ja raskaus.", opettaja sanoo. Tuntia on mennyt vain hetki, mutta olen itse aivan muissa maailmoissa. Tällä hetkellä opettaja selittää jotain sijaisperheistä. Seuraavaksi hän alkaa selittää jotain raskaudesta. Päähäni muistuun sunnuntainen ja tunnen ahdistuvani. Tästä en halua puhua Ollille. Nousen ylös ja sanon "Meen vessaan.", opettaja nyökkää minulle ja Olli jää katsomaan perääni. Toivottavasti hän ei nyt seuraa minua.

Otan naulakosta takin ja kenkäni ja lähden pois koko koulusta. Käteni tärisevät ja kyyneleet sumentavat silmäni. Lähden juoksemaan kotiin, koska siellä ei pitäisi olla ketään ja saisin olla rauhassa. Avaan oven, potkin kengät jalast ja laitan takin naulakkoon, jonka jälkeen juoksen huoneesemme ja paiskaan oven perässäni kiinni. Heittäydyn sängylle mahalleen ja purskahdan vihdoin kunnolla itkuun. Ajatukset karkaavat entistä pahemmin ja alan haukkoa happea, sekä tärisen todella paljon.

Säpsähdän, kun ovi aukeaa ja kuulen Sarin sanovan "Aleksi, mikset sä oo koulussa?" En pysty vastata mitään. Sari taitaa huomata mitä tapahtui, sillä hän sanoo "Ota ihan rauhassa, tuun pian takaisin." ja lähtee johonkin. Hetken päästä hän tulee huoneeseen lääkkeeni kanssa. Sari istuu varovasti sänkyni laidalle. Otan lääkkeen ja Sari antaa minulle hieman vettä, sillä käteni tärisevät niin paljon. "Saanko mä halata sua?", Sari ksyy. Olen hetken hiljaa, kunnes nyökkään.

Sari halaa minua tiukasti ja minä takerrun kiinni hänen paidasta ja painan pääni hänen rintaa vasten. Yritän pidätellä itkuani, mutta Sari huomaa sen. "Itke vaan se helpottaa.", hän kuiskaa. Itkuni voimistuu ja alan taas haukkoa happea. Sari alkaa silittää selkääni ja kuiskaa "Shh... Ei mitään hätää, kaikki järjestyy kyllä. Yritä hengittää mun kanssa samaan tahtiin. Rauhassa sisään, pidätä hetki ja sitten ulos. Hyvä, jatketaan tätä hetki yhdessä." Hetken päästä rauhoitun ja hellitän otettani. Kiedon käteni Sarin ympärille ja halaan häntä tiukasti. Itkuni ei ole täysin loppunut vieläkään.

"Aleksi rakas. Pystysitkö sä kertoo miks sä et oo koulussa ja mistä tuo kohtaus johtu? Mutta kerroppa ihan ensin missä Olli on?", Sari sanoo. "Mua alko ahistaa koulussa. Sanoin opelle et meen vessaan, mut tulinkin tänne, kun luulin ettei täällä oo ketään kotona. Miks sä muuten oot kotona, etkä töissä? Ja Olli on koulussa, jos se ei oo lähtenyt ettimään mua, kun en sanonu sille mitään.", sanon samalla irtautuen halauksesta ja käännän katseeni lattiaan. "Okei. Mä laitan Ollille ja sun opelle viestiä, että oot kotona. Että ne ei eti sua turhaan. Ja oon kotona, koska mulla oli aamulla niin huono-olo ja kipeä selkä, ettei töiden teko ois onnistunut. Mut kertositko sä mikä sua ahisti niin paljon?", Sari sanoo. Nyökkään pienesti.

"Me puhuttiin terkassa raskaudesta ja eri perhetyypeistä. Sit mä muistin yhen asian ja mua alko ahistaa tosi paljon.", kuiskaan. "Okei, mikä asia?", Sari kysyy. "Mä en uskalla kertoo, kun sä suutut kuitenkin.", sanon. "Mä lupaan, etten suutu.", Sari vastaa. "O-okei, no mä-mä ku-kuulin te-teidän ju-ju-juttelun su-sunnuntaina ja a-aloin mi-miettiä si-sitä a-siaa ja sitä o-onko se oikeesti to-totta?", änkytän. "Voi rakas. En tiedä mitä mieltä Jari on jos kerron, mutta en mä viihti sitä salatakkaan sulta enää, kun oot jo kuullut. Mä olen raskaana, eli meille syntyy vauva ensi vuonna.", Sari sanoo.

Alan taas tärisemään ja kaadun sängylle. Painan pääni tyynyyn ja silmäni alkavat vuotamaan kyyneliä. Ajatukset lähtivät taas laukalle. Sari silittää selkääni ja kuiskaa "Aleksi, ei mitään hätää. Mä tiiän, että sua voi ahistaa tää asia, kun oot vasta tullut meidän perheeseen. Eikä sulla oo ollut sisaruksia koskaan. Mutta mä lupaan, et kaikki järjestyy kyllä.", Sari kuiskaa.

"Mu-mua pelottaa, että te hy-hy-hylkäätte mut heti, kun saatte uuden la-lapsen. Tai et O-Olli jättää mut ihan yksin sen jälkeen. Tai et ku-kukaan ei jaksa, jos se vauva vaan i-itkee täällä ja kaikki alkaa vaan sen takia ri-riitelemään, kun ei saa nu-nukuttua. Eikä kellään oo enää aikaa esimerkiksi a-auttaa meitä ja mä jään taas y-yksin.", sanon ääni väristen.

"Voi rakas. Mä lupaan, ettei kukaan jätä sua yksin ja teille riittää ainaa aikaa. Toki vauva voi aluksi itkeä, valvottaa ja vaatii paljon huomiota, mutta ei me teitä unohdeta. Sä ja Olli ootte meille tosi tärkeitä ja rakkaita. Ja Aleksi säki oot jo täysin osa meidän perhettä ja meidän poika. Mä vannon, että susta tulee täydellinen isoveli tälle pikkuiselle.", Sari kuiskaa. "Jos mä oon teidän poika, saanko mä sanoa teitä äidiksi ja isäksi, vaikka en kyl tiiä osaanko?", kysyn ja nousen taas istumaan. "Tottakai saat.", Sari vastaa.

Hymyilen pienesti. "No siinä tapauksessa. Äiti, mua väsyttää tosi paljon, mutta mä haluisin nyt halauksen.", kuiskaan. "Voi Aleksi. Tuuhhan tänne.", Sari sanoo ja halaa minua tiukasti. "Muaki väsyttää tosi paljon. Haluisitko sä tulla nukkuun mun kanssa päiväunet yhdessä?", Sari kysyy. "O-okei.", vastaan varoen. Lähdemme vanhempien makuuhuoneeseen ja Sari vetää minut kainaloonsa makaamaan. Hän alkaa silittämään hiuksiani ja hyräilemään, kunnes vaivun uneen.

Sanoja: 1083

Pahoittelen kirjoitusvirheistä, jos niitä on. Koska en jaksa tarkistaa tätä lukua...