Alive or only burning || OLEKSI

Luku 38

Tuo on jotenki ihana biisi 💗

~Olli~

Istun tunnilla ja kuuntelen opettajan selitystä raskaudesta. Aleksi on ollut jo aika kauan vessassa, mutta onneksi tunti loppuu kohta. Mikähän hänelle tuli, no toivottavasti kaikki on kunnossa. Tunti loppui ja otan myös Aleksin tavarat mukaani, sillä viimeiset 2 tuntia on liikuntaa, eikä Aleksi palannut terkan tunnille. Lähden luokasta ja vilkaisen puhelinta. Äitiltä oli tullut viesti, että Aleksi on kotona, eikä sillä oo mitään hätää. Vastasin äidille vain Okei ja lähdin seuraavalle tunnille. Mikäköhän Aleksille oikeasti tuli, kun se meni kotiinkin kesken päivän ja miksi äitikin taitaa olla kotona?

-----

Astun juuri kotiin ja huhuilen Aleksia. En saa vastausta ja täällä on muutenkin tosi hiljaista. Katselen huoneita läpi, kunnes löydän heidät vanhempieni makuuhuoneesta. Äiti ja Aleksi nukkuvat niin, että Ale on äidin kainalossa. Rillakin tuhisee lattialla olevalla pörrömatolla. Päätän antaa heidän vielä nukkua ja menen tekemään meille välipalaa valmiiksi. Sen jälkeen herättäisin heidät...

-----

Menen herättämään Aleksia ja äitiä. "Herätys, tulkaa välipalalle!", huikkaan ovelta. Aleksi alkaa tehdä pieniä heräämisen merkkejä, mutta äiti heräsi heti ja melkein juoksi vessaan. Hetken päästä Aleksikin nousee ja menemme keittiöön. Tein välipalaksi marjarahkaa ja voileipiä. Pian äiti tulee myös keittiöön ja alamme syömään. Syönnin jälkeen siirrymme kaikki olohuoneeseen.

"Miks te ootte kotona?", kysyn. "Mulla oli aamulla selkä niin kipeä ja tosi huono-olo, niin en kyennyt mennä töihin.", äiti sanoo. "Lähin koulusta, kun tunnilla alko ahistaa. En uskaltanut puhua siitä sulle tällä kertaa, joten juoksin vain kotiin. Sari olikin täällä ja tietenkin huomas mut.

Joten se auttoi mua paniikkikohtauksen kanssa ja lohdutti. Sit se pyysi mua nukkumaan päiväunet sen kanssa, kun meitä molempua väsytti niin paljon. Mut anteeksi Olli. En vieläkään voi kertoa sulle mikä mua alko ahistaa, mut se liitty terkan tunnin aiheeseen.", Aleksi sanoi.

"Voi Aleksi, ei sun tarvi pyytää mistään anteeksi. Se on ihan okei, jos et halua kaikkea kertoa mulle. Ihana et alat luottaa muihinkin ja puhuit edes äitille. Te olitte söpöjä kun nukuitte.", sanon ja vedän Aleksin syliini istumaan. Painan huulet hänen huulilleen ja liikutan niitä hellästi. Aleksi vastaa yhtä hellästi ja suutelemme aika pitkään. "Ottakaahan happea välillä.", äiti sanoo hymähtäen. Ai niin sehän on tuossa vieressä edelleen. Irtaudumme suudelmasta ja tasaamme hengitystämme. Äiti laittoi telkkarista jonkun sarjan pyörimään ja jäimme katsomaan sitä yhdessä...

-----

Aikaa on vierähtänyt tovi. Katsoimme sarjaa jonkun aikaa ja äsken söimme. Isikin tuli jo töistä. Nyt vain makaamme Aleksin kanssa sängyssämme. "Pojat, tulkaapa alas!", isä huutaa. "Okei!", huudan takaisin. Lähdemme Allun kanssa yhdessä alakertaan. "Istukaahan sohvalle ja laittakaa silmät kiinni.", äiti sanoo. Nyökkään.

Pian tunnen jonkun paketin jaloillamme. "Saatte avata silmät.", äiti sanoo. Edessämme on kaunis paketti ja alamme avata pakettia Alen kanssa yhdessä varoen. Ensin käsiimme tarttuu kaksi t-paitaa. Toinen on musta ja toinen valkoinen. Alan lukea paitojen tekstejä. Niissä lukee "Best big brother Olli/Aleksi❤️ ". Paketista löytyy vielä valkoinen ja musta body, joissa lukee "I love my big brothers ❤️."

"O-ootko sä ra-raskaana?", kysyn. Äiti nyökkää. Silmistäni alkaa valua onnen kyyneleitä. "Ihanaa, paljon onnea. Mä tiiän, et ootte halunnut vauvaa niin pitkään ja oon itekki aina halunnut pikkusisaruksen, niin oon tosi onnellinen.", sanon ja pyyhin kyyneleitäni. Äiti ja isä hymyilevät minulle.

Tämän jälkeen alkaa kysymys tulva, "Millon se syntyy? Onko se tyttö vai poika? Missä se nukkuu? Mikä sen nimeksi tulee? Osaanko mä toimia vauvan kanssa?", kyselen innoissani ja alan hyppiä ympäriinsä. "Hidastappa tahtia, mä en pysy enää perässä.", äiti sanoo, mutta se menee heti toisesta korvastani ulos.

Havahdun maailmoistani vasta, kun kuulen oven kolahtavan jossain. "Mihin Aleksi ja isi meni?", kysyn. "Ihan ekana rauhotu ja älä innostu vielä liikaa. Kaikkea voi vielä tapahtua tän raskauden aikana. Enkä osaa vielä vastata sun kysymyksiin. Paitsi että laskettu aika on ens vuonna ja sä tuut kyllä pärjään vauvan kanssa hyvin. Ne meni kai teidän huoneeseen, koska Aleksilla on tosi paha mieli ja sitä ahistaa.", äiti sanoo.

"Mikä sitä ahistaa?", kysyn. Äiti selittää jotain aiemmista tapahtumista ja siitä mitä Ale oli hänelle kertonut. "Mä oon ihan idiootti. Nyt se varmaan luulee, etten mä enää välitä siitä ja hylkään sen.", totean ja alan nyyhkyttää. Äiti kaappaa minut tiukkaan halaukseen ja silittelee selkääni. Alan tärisemään ja hengitykseni tihenee. Ei, en halua saada taas paniikkikohtausta. Tosin se taitaa olla turha toive jo. "Olli rakas, kato mua. Kaikki on ihan hyvin, ei oo mitään hätää. Hengitä mun kaa samaan tahtiin", äiti sanoo.

Olen rauhoittunut ja halaan nyt itsekkin äitiäni. "Rakas, sä sait just paniikkikohtauksen.", äiti sanoi. "Tiiän. Sain ekan jo Aleksin kanssa siel reissussa, kun tuli puhe Janesta. Ja sain reissun aikana vielä uudestaankin kohtauksen terapiassa. Sekin oo syy siihen mun ja Alen yhteisterapiaan. En muistanut mainita nuista kohtauksista teille, anteeksi siitä.", sanon.

"Ei se haittaa, mutta hyvä kun kerroit nyt. Sun varmaan kannattaa mainita nuista kohtauksista terkkarille ja opelle, vaikka ootkin jo terapiassa. Vai laitanko minä viestiä.", äiti sanoo. "Joo ja laita sä vaikka viestiä", sanon. "Okei, mä laitan. Mutta sun kannattas varmaan puhua Aleksille ja se kyllä ymmärtää sua, kun selität asiat kunnolla. Johtuko tuo kohtaus siitä, ku Aleksi ahistu?", äiti sanoo. "Joo ja ajatukset lähti laukalle. Mutta meen puhuun sille nyt.", sanon ja äiti nyökkää.

-----

Koputan huoneemme oveen. Isä tuli äsken portaissa vastaan Rillan kanssa. He olivat lähössä pitkälle lenkille. Äitistä en tiiä mitä se alkoi tekeen. "Saako tulla?", kysyn oven läpi. "Mmh", Aleksi mumisee epämääräisesti. Avaan oven ja näen Aleksin sängyssä makaamassa pää tyynyyn painettua. Hän vilkaisee minua, kunnes painaa kasvot takaisin tyynyyn. Hänen kasvot ovat ihan kyynelissä. Istun sängynlaidalle ja alan silittää Aleksin selkää. Hän ei lähde pakoon, mikä on hyvä merkki.

"Anteeksi Aleksi. Mä oon ihan ajattelematon ja tyhmä. Äiti kerto et sua ahistaa ja syyn miksi. Oon tosi pahoillani, etten tajunnut sitä heti. Aleksi sä oot mulle tosi tärkee ja rakas. Sä oot mun pikkuveli, mutta vielä enemmän sä oot mun rakas poikaystävä. Siksi mä oon niin onnellinen tästä uudesta pikkusisaruksesta. Mutta mä lupaan sulle. Mä en unohda sua koskaan, kukaan ei hylkää sua, porukoilla on meille on aina aikaa, me ei jäädä yksin ja mä rakastan sua aina. Sä oot parasta mitä mun elämässä on tapahtunut koskaan, enkä mä muuttais meidän yhteisistä hetkistä mitään. Aleksi mä rakastan sua nyt ja aina.", selitän kyyneleet silmissäni.

Aleksi nousee istumaan ja kääntää katseensa minuun. Hetken päästä hän halaa minua tiukasti. Vedän hänet syliini ja kierrän käteni hänen ympärille. Käännyn niin, että pääsen sängylle makaamaan selälleni ja Aleksi makaa mahani päällä. Pussaan häntä otsaan ja hän pussaa minua nenänpäähän. Nyrpistän nenääni, koska se kutitti. "Sä oot tosi söpö, kun teet nuin ja muuten sä saat anteeksi. Mäki oon pahoilani, kun reagoin tällä tavalla.", Ale sanoi  "Hei, ei sun tarvi pyytää anteeksi. Et sä oo tehnyt mitään väärin. Aleksi, mö rakastan sua yli kaiken.", sanon. "Mäkin rakastan sua.", Aleksi sanoo, jonka jälkeen suutelemme.

Sanoja: 1097