Alive or only burning || OLEKSI

Luku 46

~Olli~

Istun sohvalla ja katsomme koko porukalla televisiota tai no Aleksi leikkii Rillan kanssa samalla lattialla. Voi että ne on niin söpöjä. Jään tuijottamaan enemmän heitä, kuin elokuvaa ja alan hymyillä. Aleksi katsoo minua hämmentyneenä. "Mikäs sua nuin hymyilyttää?", hän kysyy. "Te kaksi. Te ottee tosi söpöjä Rillan kanssa.", kuiskaan. "Rilla ja sinä ootte söpöjä, en minä todellakaan.", Aleksi vastaa. "Sinä oot myös, älä yritä. Rakas tuuppa tänne.", vastaan.

Aleksi nousee ja tulee luokseni, Rillan seuratessa perässä. Vedän hänet syliini istumaan ja katson häntä silmiin. Aleksi alkaa liikkuttaa kasvojaan lähemmäksi minua, kunnes painaa huulet huulilleni. Vastaan suudelmaan ja erkanemme siitä lopulta, kun happi alkaa loppua. "Te ootte tosi söpöjä.", kuulen äidin ääneen. Hymyilen hänelle, kunnes käännän katseeni Rillaan. Rilla istuu sohvan vieressä ja tuijottaa meitä, kerjäten huomiota. Nostan hänet sohvalle viereeni ja alan rapsuttamaan häntä. Rilla näyttää nauttivan ja nukahtaakin viereeni.

Katsomme elokuvan loppuun, jonka jälkeen menemme syömään. Kello on jo 16.00. Tämä päivä on mennyt nopeasti, koska heräsismme vasta 14.00 ja aloimme aamutoimien jälkeen jo katsomaan elokuvaa. Syötyämme, äiti pyytää meidät luokseen. "Otetaankos perhekuva meistä, missä näkyy myös ultrakuvat? Sillä kuvalla vois kertoa tästä raskaudesta esim. meidän kavereille. Aateltiin nimittäin Jarin kanssa, että paljastetaan tää suhde läheisille piakkoin.", kerron.

"Sopii.", vastaamme Alen kanssa yhdessä. Kameraa meillä ei ole, koska se on hajalla, joten täytyy ottaa kuva puhelimella. Menemme muut valmiiksi kuvaan, isän säätäessä puhelimeensa jonkin ajastimen. Isä laittaa sen päälle ja tulee nopeasti kuvaan. Ihme kyllä saamme heti täydellisen kuvan. Äiti ilmeisesti vaan tulostaa kuvan ja tuo meillekkiin yhden kuvista. Siitä tuli oikeasti aika ihana kuva.

Aleksi makaa sängyllä mahallaan, joten istahdan itsekkin sängylle. "Olli, mun selkään sattuu.", Aleksi sanoo. "Mä voin hieroa sua.", vastaan ja alan heti hieromaan hänen selkäänsä. Aleksi näyttää, että häntä sattuu, mutta hetken päästä jumit taitavat aueta, koska hän rentoutuu ja kuulen tuhinaa. Aleksi nukahti. Menen hänen viereensä maaten ja otan hänet kainalooni. Hetken päästä nukahdan itsekkin.

-----

Herään jätkien puheensorinaan, mutta en vielä avaa silmiäni, vaan jään kuuntelemaan heidän jutteluaan. Miten jätkät tänne on edes päätynyt. "Kattokaa nyt kun ne on söpöjä?", kuulen Joonaksen äänen. "Kieltämättä.", kuulen Tommin sanovan. "Kattotaa tätä kuvaa.", Joel sanoo. "Ompa ihna perhekuva, mutta mitä pojilla on käsissä?", Niko kysyy. "Näyttää uktrakuvilta.", Joonas sanoo. "Totta, ne varmaan on.", Niko sanoo. "Pitää kysyä pojilta, kunhan ne tuosta herää. En raaskis millään herättää niitä.", Tommi sanoo.

"Mä kyl oon hereillä ja kuullut teidän puhetta jonkun aikaa jo.", totean, jolloin jätkät kääntyvät katsomaan minua. "Oliko hyvät unet?", Joel kysyy. "Paljonko kello on?", kysyn. "18.00", saan vastauksen. "No nukuin jonkun noin 30 minuuttia, mutta ihan hyvät unet oli joo. Mitä te täällä tähän aikaan teette?", kysyn. "Haluttiin tulla soittaan ja Jari päästi meidät sisälle.", Joonas sanoo. Nyökkään ja alan herättelemään Aleksia. "Aleksi. Jätkät tuli yllätys vierailulle ja haluaa soitella. Tuutko mukaan?", kysyn."Joo, kohta.", saan hiljaisen vastauksen.

"Söpö perhekuva. Pojat onko teillä tässä kuvassa ultrakuvat käsissä?", kysyn. "Ömm tuota noin. Äiti ja isi tuutteko käväseen ylhäällä nopeesti!", huudan. Saan myöntyvän vastauksen ja pian porukat onkin jo huoneemme ovella. "Saako kertoa?", kysyn viitateen kuvaan. "Kertokaa vaan.", äiti vastaa ja isä nyökkää hyväksyvästi äidin sanoille, kunnes hei jo häipyvät takaisin alas.

"On ne ultrakuvat.", sanon. "Siis saatteko te pikkusisaruksen?", Joel kysyy. "Joo, meistä tulee ensi vuonna isoveljiä.", vastaan. "Tai itseasiassa me saadaan kyl kaksi pikkusisarusta eli meille tulee kaksoset. ", jatkan. "Paljon onnea. Mahtava juttu. Ihanaa,  saadaan tänne pikkuisia.", kuuluu onnitteluja monesta suusta. Huomaan Aleksin kaivautuvan peiton alle ja kuulen pientä nyyhkimistä. 

"Mikä Aleksille oikeen tuli?", Joonas kysyy. "Tuota,  mennäänpä hetkeksi käytävään.", sanon ja hätyytän pojat pois huoneesta. "Mistähän tän sit alottais. Aleksi ei oo oikein vielä sopeutunut ajatukseen perheen lisäyksestä. Se on aina ollut perheen ainoa lapsi ja tullut niin vasta tänne, että se pelkää ilmeisesti jäävänsä taas aivan yksin. Ja se pelkää että vauvat aiheuttaa vaan turhaa riitelyä, stressiä ja vie kaiken huomion. Se pelkää, että se unohdetaan täysin, eikä kellään oo aikaa auttaa ja kuuneneella enään.

Joten jos ette puhuis näistä vauvoista ja asiasta ylipäätään hirveesti, ainakaan sen kuullen. Ootte vaan tarvittaessa tukemassa sitä ja käyttäydytte aivan kuten ennenkin.", sanon. Jätkät nyökyttelevät. "Menkää laittaa soittimet valmiiksi, niin mä käyn lohduttamassa Aleksia ja tullaan kohta perässä.", sanon. "Sopii.", Tommi vastaa ja lähtee jätkien kanssa musiikki tilaamme kohti.

---

"Aleksi rakas, mikä on?", kysyn ja silittelen Aleksin selkää pitkin vedoin peiton läpi. "En mä ees tiiä kunnolla itekkään.", saan vastauksen. "Tuuppas tänne.", vastaan ja kaappaan hänet syliini. Aleksi painaa päänsä rinnalleni ja kietoo kädet ympärilleni. Halaan häntä itsekkin takaisin. "Rakas, ei mitään hätää. Kaikki on hyvin. Kukaan ei tule hylkäämään tai jättämään sua yksin, ei myöskään jätkät. Sen mä vannon sulle, kautta kiven ja kannon.", vastaan ja silittelen hänen hiuksiaan.

Hetken päästä Aleksi rauhottuu ja nostaa katseensa minuun. "Rakastan sua Olli.", hän kuiskaa. "Niin mäkin rakastan sua Aleksi.", vastaan ja päädymme taas suutelemaan, kunnes lähdemme soittamaan jätkien kanssa.
Soitamme jonkin aikaa eri biisejä, kunnes äidin ääni keskeyttää sen. "Te soitatte tosi hyvin ja kehitytte kovaa tahtia. Teissä ois oikeasti ainesta bändiksi. Mutta jääkös jätkät yökylään, koska kello on jo 21.00 ja huomenna ei oo koulua?"

"Kiitos Sari ja varmaan, jos se sopii meidänkin porukoille ja Aleksille.", Niko vastaa. Aleksi nyökkää asian olevan okei hänelle. "Mä voin kysyä teidän puolesta.", Sari vastaa ja lähtee alas. Hetken päästä sieltä jo kuuluukin huuto, "Saatte kaikki jäädä yötä, tulkaapa iltapalalle!" "Okei!", huudan takaisin ja lähdemme jätkien kanssa alakertaan.

__________

Sanoja: 878