Alive or only burning || OLEKSI

Luku 73

Laitetaampa välillä muidenkin jätkien näkökulmaa...

~Joonas~

Herään kun kuulen alhaalta vauvan itkua. Hämmennyn hetkeksi, kunnes muistan että jäimme jätkien kanssa Ollille ja Aleksille eilen yökylään. Avaan silmiäni ja huomaan että Niko nukkuu edelleen vieressäni ja halaa minua tiukasti. Ollin ja Aleksin huoneen ovi on kiinni, eli he varmaan nukkuvat vielä. Joel selaa sohvalla puhelintaan ja Tommi näyttää lukevan jotain kirjaa. Paljonkohan kellokin jo on.

"Huomenta, paljonko kello on?", kysyn jolloin Joel vastaa sekunnissa "Huomenta ja näköjään 10.20." "Okei. Vieläkö joku muu ku Niko nukkuu?", jatkan. "Ei nuku, Niko on viimenen. Oleksi meni hakee meille aamupalaa.", Joel vastaa. "Aa okei, no mä yritän saaha tän sit kans tästä hereille.", totean. "Ihan hyvä idea.", saan vastauksen. Käännyn Nikoa päin ja alan pusutella hänen kasvojaan. Hetken päästä Niko alkaakin availla silmiään ja samaan aikaan Olli ja Aleksikin näköjään palaavat ylös aamupalan kanssa.

"Huomenta rakas, ois aika herätä. Mentäskö meki aamupalalle, olit vika joka nukkui?", sanon. "No kai me sit mennään, kuhan saan itteni kunnolla hereille.", Niko vastaa. Painan huulet hänen huulilleen ja suutelen, jolloin Niko vastaa suudelmaani. Suudelman päätyttyä nousemme ylös ja liitymme muiden seuraan aamupalalle.

~Joel~

Söimme äsken aamupalan, siivosimme patjat pois ja teimme muutkin aamuhommat. Tällä hetkellä olemme Rillan kanssa käymässä lenkillä ja täällä on ärsyttävän liukasta. Saa olla varovainen ettei lennä nurin tai ainakin minun kengät tuntuvat olevan kuin luistimet. Niin ne kyllä näyttävät olevan myös ainakin Nikolla ja Aleksilla, jotka liukastelvat tietä pitkin edessäni. "Rilla, odota vähän, mä kaadun ihan just!", kuulen Joonaksen kiljaisevan, jonka jälkeen hän tarttuu Nikosta kiinni ja molemmat kaatuvat maahan. Alan nauramaan kun huomaan Rillan pysähtyvän ja katsovan heitä kummissaan. Muutkin jätkät näköjään nauravat tilanteella. No eikös se ole niin, että vahingon ilo on paras ilo, vai mitä?

Joonas ja Niko nousevat hetken päästä ylös maasta ja kävelevät luoksemme. "Sattuuko kumpaankaan?", Tommi kysyy. "Joo, vähän perseeseen.", Joonas vastaa. "Joo, hieman jalkaan.", Niko toteaa. "No eiköhän me sit lähetä takaisinpäin, jos te pärjäätte sinne asti?", ehdotan. "Joo, eiköhän me pärjätä sinne asti. Ei meihin nyt niin paljon sattunut kuitenkaan tai ainakaan muhun ei.", Niko vastaa. "No hyvä, eiköhän sit mennä. Kaikki on sit loppumatkan varovaisia.", Tommi toteaa. "Joo joo.", Joonas sanoo.

~Niko~

Saavuimme juuri takaisin Ollille ja Aleksille ja pääsemmekin näemmä heti syömään. Istahdan pöydän ääreen ja alan syömään, samalla juttelemme muiden kanssa kaikenlaista. Syötyämme menemme soittamaan kaikenlaista, mutta tottakai samalla yritämme tehdä omiakin biisejä eteenpäin, koska nythän meillä on jo bändi ja itse asiassa saatamme päästä pian vetämään jopa ensimmäisen pienen keikkamme. Se ei ole vielä täysin varmaa, joten en aio mainita siitä muille vielä. Kerron vasta sitten muille, kun asia varmistuu minulle itsellenikin.

Aika vierähti soittaessamme ja biisejä tehdessä erittäin nopeasti, mutta no niinhän se taitaa aina tehdä, kun on kivaa ja hyvässä seurassa. Lopetamme soittamisen ja istahdamme kaikki sohvalle. Jäämme siihen juttelemaan kaikenlaista turhaa ja katsomaan jotain ohjelmaa. Läppäkin lentää ja nauramme erittäin paljon. Jossain vaiheessa Joonas tulee luokseni ja kysyy voimmeko jo lähteä. Kuulemma häntä väsyttää ja hän haluaa olla kanssani vielä kahdestaan tänään, huomennahan on siis koulua. Katson kelloa joka näyttää olevan 17.35 tällä hetkellä. "Me lähetään Joonaksen kanssa jo. Oli kivaa olla pitkästä aikaa täällä yötä ja me viihdyttiin hyvin. Heippa, nähään pian taas.", sanon. "Juu, heippa."

~Tommi~

Joonas ja Niko lähtivät äsken pois, mutta minä ja Joel jäimme vielä tänne. Onhan meillä nyt ollut erittäin mukavaa ja hauskaa pitkästä aikaa yökyläillessä. Kuulen portaista askelia ja huomaan Jarin tulevan ylös Leonin kanssa ja Rilla perässään. "Voisitteko te hoitaa Leonia jonkun aikaa kaikki, niin me voitas käydä Sarin kaa kahdestaan ihan kunnolla ja rauhassa kaupassa?", Jari kysyy. "Tottakai voidaan, käykää ihan rauhassa siellä.", Olli sanoo ja me muut olemme samaa mieltä hänen kanssaan. "Kiitos tosi paljon pojat.", Jari vastaa ja ojentaa Leonelin syliini, koska olin häntä lähinpänä. Pian alhaalta jo kuuluukin oven kolaus ja kohta kuuluu vielä, kuinka auto ajaa pois pihalta.

Istun sohvalla ja katson sylissäni olevaa pientä poikaa. Leon on kyllä erittäin suloinen pienokainen ja on kyllä suuri kunniatehtävä saada toimia hänen kumminaan. Saa kyllä olla Jarille ja Sarille kiitollinen siitä että he luottivat meihin niin paljon, että halusivat meidät pienimmän poikansa kummiksi. Varsinkin kun olemme kaikki aika nuoria, meillä ei ole asiasta kokemusta ja olemme heidän lapsien kavereita, emmekä niinkään heidän itsensä. Tosin olemme heillekkin välillä kuulemma kuin lisälapsia. He kyllä myös tuntuvat minusta kuin vara vanhemmilta, joiden kanssa voi keskustella aina kaikesta. He kuuntelevat ja auttavat parhaansa mukaan ja ovat tosi luotettavia myös.

Ojenna Leonin Joelille, koska hän istuu vieressäni ja katsoo poikaa niin lumoutuneen näköisenä. Samalla hetkellä Leon alkaa haista mukavasti. "No niin, kummisetä Joel pääsee heti oikeisiin hommiin.", totean naurahtaen. "Apua, en mä osaa.", Joel vastaa. "Me ollaan tehty se niin monta kertaa Aleksin kanssa, että saat hoitaa sen tällä kertaa kyllä. Tai oikeastaan Tommi vois kyllä tulla varalta sun mukaan kans.", Olli toteaa Joelille. "Joo mä meen mukaan, mut Joel saa hoitaa sen pahimman osuuden ite.", sanon. "No voikun kiva.", Joel toteaa ja näyttää keskaria minulle. "Mäkin rakastan sua.", totean vain.

Pian palaammekin jo takaisin Ollin ja Aleksin luokse ja ihan hyvin se vaipanvaihto lopulta meni. Tai ainakin vaippa on nyt vaihdettu ja kenellekkään ei sattunut mitään, joten kai sekin on jo hyvä asia. Ojennan Leonin Aleksille, joka alkaa keinutella sitä sylissään ja silittelee hellästi pojan päätä ja kasvoja. Pian Aleksi alkaa myös hyräillä hiljaa ja puhelee Leonille rauhassa. Ei mene kuin aivan pieni hetki, kun Leon jo nukahtaa ja Aleksi vie hänet omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Katselemme vielä hetken aikaa elokuvaa ja juttelemme kaikenlaista, kunnes Sari ja Jari palaavat kaupasta ja kellokin on jo sen verran, että mekin lähdemme Joelin kanssa jo molemmat koteihimme.

_________

Sanoja: 921

🩵